Puun pienpoltto on Suomessa merkittävä päästölähde, erityisesti pienhiukkasten (PM2.5) ja mustan hiilen (black carbon, BC) osalta. Tätä kokonaisuutta tarkasteltiin laajasti Pienpolton päästöt -seminaarissa Kuopiossa 19.3.2026. Microkadun kampukselle saapui yli 40 ja livestriimiin yli 60 asiasta kiinnostunutta aloittamaan 50 vuotta juhlivan Ilmansuojeluyhdistys ry:n juhlaseminaarisarjan. Tilaisuus syvensi ympäristötekniikan opiskelijoiden ilmansuojelutekniikan osaamista ja tarjosi mahdollisuuden verkostoitua alan huippuosaajien ja alan muiden ammattilaisten kanssa.

Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja Petteri Taalas toi esiin, että Suomen ilmasto lämpenee lähes kaksinkertaisella nopeudella verrattuna maailmanlaajuiseen keskiarvoon. Taustalla ovat erityisesti mantereiden nopeampi lämpeneminen sekä pohjoisella pallon puoliskolla lumen ja jään väheneminen. Hän korosti, että ilmakehän pienhiukkaset, erityisesti niiden sisältämä musta hiili, aiheuttavat suurta epävarmuutta ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnissa, koska ne vaikuttavat suoraan säteilytasapainoon ja pilvien ominaisuuksiin. Puijon tornin mittausasemalla on merkittävä rooli tutkimuksissa, kun se on välillä pilvien peitossa.

Ympäristöministeriön asiantuntija Katja Ohtonen käsitteli pienpolton päästöjen muodostumista. Suomessa puun pienpoltto on merkittävin pienhiukkasten ja mustan hiilen päästölähde. Epätäydellisessä palamisessa syntyy hiukkasten lisäksi muun muassa häkää ja PAH-yhdisteitä, kuten bentso(a)pyreeniä, jolle on tulossa sitova raja-arvo vuonna 2030. Pientaloalueilla päästöt näkyvät erityisesti viikonloppuiltoina, jolloin pitoisuudet voivat ylittää jopa arkiaamun liikenteen pitoisuustasot.

Kunnilla on keinoja vähentää altistumista mm. kaavoituksella ja rakennusten sijoittelulla ottaen huomioon maaston ja rakennusten korkeuserot sekä päätuulen suunta. Tarvittaessa savuhaittatapauksissa voidaan rajoittaa tulisijojen käyttöä tai jopa kieltää puunpoltto, jos haittoja ei saada hallintaan muilla toimilla. Vanhojen tulisijojen uusiminen vähentäisi päästöjä, mutta selvityksen perusteella kotitaloudet eivät koe taloudellisia kannustimia mielekkäiksi.

THL:n erikoistutkija Tarja Yli-Tuomi totesi, että pienpolton savuille altistuvat sekä polttajat itse, perhe, naapurusto ja lähialueella ulkoilijat. Matalat päästökorkeudet ja tietyt sääolosuhteet (pakkas- ja inversiotilanteet) lisäävät altistumista. THL:n työnnettävällä mittausvaunulla on tuotettu tarkempaa tietoa pienten hiukkasten ja mustan hiilen pitoisuuksista pientaloalueilla, joissa kiinteät mittausasemat voivat aliarvioida todellisia pitoisuuksia.

Pienhiukkaset kulkeutuvat syvälle keuhkoihin ja ultrapienet hiukkaset kulkeutuvat verenkiertoon ja jopa aivoihin. Turvallista alarajaa ei tunneta. Vuonna 2030 on tulossa uudet raja-arvot PM2.5 (24 h ja vuosi) ja bentso(A)pyreenille. Tiedetään, että lyhytaikainen altistuminen voi lisätä hengitys- ja sydänoireita. Pitkäaikainen altistuminen puolestaan lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja keuhkosyöpään. Uusimpien tutkimusten mukaan altistuminen lisää sairastumisriskiä myös diabetekseen, dementiaan ja mielenterveyshäiriöihin.

Itä-Suomen yliopiston tutkimusjohtaja Jarkko Tissari painotti tulisijan käyttötavan merkitystä päästöjen vähentämisessä. Tulisijalle sopiva panoskoko, klapikoko, sytytystapa ja ilman saanti vaikuttavat suoraan päästöihin. Päästöjen puhdistustekniikat, kuten sähkösuodattimet ja sähköiset keräimet, voivat vähentää hiukkaspäästöjä jopa 70–95 %, mutta ne ovat vielä kehitysvaiheessa. Kaupallisesti on tarjolla korkeassa lämpötilassa toimiva tulipesän yläosaan sijoitettava Noeton Flamion® sähköinen keräin, jolla on nykyisin CE-merkintä. Pienhiukkasten sisältämä orgaaninen aines väheni jopa 48 % ja hiilipäästöt 35 %.

Ari Laukkanen, nuohoojamestari, muistutti säännöllisen nuohouksen tärkeydestä turvallisuuden, energiatehokkuuden ja vähäisten päästöjen varmistamisessa. Säännöllinen nuohous on lakisääteistä, ja huollettu tulisija mahdollistaa puhtaamman ja turvallisemman puunpolton.

Seminaarin esitykset on ladattu ISYn kotisivuille https://isy.fi/pienpolton_paastot/.

---

Kirjoittajat

Merja Tolvanen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Laura Antikainen, tutkimusinsinööri, Savonia-ammattikorkeakoulu