Nuorisopsykiatrian vastaanottotyö on emotionaalisesti vaativaa ja edellyttää sairaanhoitajilta kykyä kohdata kuormittavia tilanteita sekä säädellä omia tunteitaan moniammatillisessa ympäristössä. Työssä kohdataan muun muassa nuorten kriisejä ja itsetuhoisuutta, mikä kuormittaa hoitajia psyykkisesti. Tämän vuoksi resilienssi, eli kyky sopeutua, selviytyä ja palautua kuormittavista tilanteista, on keskeinen tekijä työhyvinvoinnin, työssä pysymisen ja potilasturvallisuuden kannalta. Resilienssi nähdään dynaamisena prosessina, joka rakentuu yksilöllisten, sosiaalisten ja organisatoristen tekijöiden vuorovaikutuksessa (Masten 2014; Foster ym. 2019).

Tämä artikkeli pohjautuu Lea-Mari Tuomaalan YAMK-opinnäytetyöhön. Työn tarkoituksena oli koota ja analysoida kirjallisuuskatsauksen avulla aikaisempaa tutkimustietoa sairaanhoitajien resilienssiä vahvistavista keinoista. Työyhteisötasolla käytetyt keinot vaikuttavat suoraan hoitajien kokemaan kuormitukseen, vuorovaikutukseen ja palautumisen mahdollisuuksiin.

Resilienssin merkitys nuorisopsykiatrisessa hoitotyössä

Sairaanhoitajan työ nuorisopsykiatrisessa avohoidossa on emotionaalisesti kuormittavaa, koska hoitotyö sisältää jatkuvaa vuorovaikutusta nuorten ja heidän perheidensä kanssa sekä kriisitilanteiden hallintaa. Työskentely edellyttää vahvaa ammatillista otetta sekä kykyä kohdata vaikeita elämäntilanteita. (Sihvola ym. 2023; Väänänen ym. 2020)

Resilienssi tukee hoitajien kykyä säilyttää toimintakyky kuormittavissa tilanteissa sekä palautua niistä. Sen on todettu olevan yhteydessä parempaan työhyvinvointiin, vähäisempään työuupumukseen ja vähäisempään työstä poistumisen aikomukseen (Sihvola ym. 2020).

Yksilö- ja organisaatiotason keinot

Yksilötasolla resilienssiä tukevat esimerkiksi stressinhallintataidot, tunnesäätely sekä kognitiivinen joustavuus. Tietoisuustaitojen ja reflektiivisten menetelmien on todettu tukevan työssä jaksamista ja psyykkistä hyvinvointia (Delgado, Roche, Fethney & Foster 2021; Foster, Evans & Alexander 2023). Lisäksi palautumista tukevat työskentelytavat, kuten tauotus ja työn ja vapaa-ajan selkeä erottaminen, ovat keskeisiä kuormituksen hallinnassa (Työturvallisuuskeskus 2022). Resilienssikoulutuksen on myös todettu vahvistavan työntekijöiden kykyä selviytyä stressistä ja parantavan työssä jaksamista (Robertson ym. 2015).

Organisaatiotasolla resilienssiä tukevat selkeä johtaminen, riittävät resurssit ja toimivat rakenteet, jotka mahdollistavat työn hallittavuuden (Foster, Roche, Delgado, Cuzzillo, Giandinoto & Furness 2019). Esihenkilöillä on keskeinen rooli kuormituksen tunnistamisessa ja tuen tarjoamisessa (Saari 2016). Organisaation vastuulla on myös mahdollistaa työyhteisön toimivat käytännöt, kuten työnohjaus ja purkumallit.

Työyhteisötason keinot resilienssin vahvistamisessa

Työyhteisötasolla resilienssi rakentuu erityisesti sosiaalisen tuen, avoimen vuorovaikutuksen ja psykologisen turvallisuuden kautta (Sihvola ym. 2023; Väänänen ym. 2020). Kollegiaalinen tuki mahdollistaa kuormittavien tilanteiden käsittelyn yhdessä, mikä vähentää yksilön stressiä ja tukee palautumista.

Työnohjaus ja mentorointi tukevat ammatillista kasvua sekä auttavat jäsentämään haastavia kokemuksia. Mentorointi on erityisen tärkeää uran alkuvaiheessa oleville työntekijöille, sillä se lisää varmuutta ja tukee työyhteisöön kiinnittymistä (Foster, Cuzzillo, Furness & Trentham 2020; Bui, McInnes, Ennis & Foster 2023). Työparityöskentely on keskeinen käytäntö nuorisopsykiatrisessa työssä, sillä se mahdollistaa kuormittavien tilanteiden jakamisen reaaliaikaisesti. Lisäksi jälkipurku- ja minipurkukäytännöt tukevat työstä palautumista ja ehkäisevät kuormituksen kasaantumista (Rooney ym. 2023).

Käytännön tasolla työyhteisötason resilienssiä voidaan vahvistaa esimerkiksi säännöllisillä tiimipalavereilla, rakenteellisella työnohjauksella, lyhyillä purkukeskusteluilla sekä mentoroinnilla ja työparityöskentelyllä. Yhteinen reflektio ja kokemusten jakaminen tukevat oppimista ja vahvistavat psykologista turvallisuutta. Tätä voidaan tukea esimerkiksi “Ruusu–Nuppu–Piikki”-harjoituksella, jossa käsitellään onnistumisia, kehittyviä asioita ja kuormittavia kokemuksia jäsennellysti. Menetelmä tekee kuormituksen näkyväksi ja normalisoi sen käsittelyä työyhteisössä (Työterveyslaitos 2024).

Lisäksi epämuodollinen vuorovaikutus, kuten yhteiset tauot ja arjen keskustelut, tukee työyhteisön ilmapiiriä ja vahvistaa resilienssiä. Työyhteisötason resilienssi ei muodostu yksittäisistä toimista, vaan kokonaisesta toimintakulttuurista, jossa korostuvat avoimuus, luottamus ja yhteinen vastuun jakaminen (Sihvola ym. 2023; Väänänen ym. 2020).

Johtopäätökset

Resilienssi nuorisopsykiatrian vastaanottotyössä rakentuu yksilön, työyhteisön ja organisaation vuorovaikutuksessa. Työyhteisötaso muodostaa arjen keskeisen ympäristön, jossa kuormitus voi purkautua tai kasaantua, jos toimivia keinoja ei ole tai niitä ei osata tai ole mahdollista hyödyntää. Kollegiaalinen tuki, työnohjaus, työparityöskentely ja purkukäytännöt eivät ole vain tukitoimia, vaan keskeisiä mekanismeja hoitajien työkyvyn ja potilasturvallisuuden ylläpitämisessä.

Syvemmin tarkasteltuna resilienssi ei ole vain joustavuutta ja selviytymistä kuormituksesta, vaan myös kykyä säilyttää merkityksellisyyden kokemus vaativassa työssä. Ilman toimivaa työyhteisöä yksilön vahvinkaan resilienssi ei riitä pitkällä aikavälillä. Jos kuormittavat tilanteet on mahdollista käsitellä yhdessä, vahvistuu työyhteisön yhteenkuuluvuus ja ammatillinen identiteetti. Näin resilienssi ei ole vain suojaava tekijä, vaan myös työyhteisöä rakentava voima.

Resilienssin vahvistaminen ei ainoastaan paranna työntekijöiden hyvinvointia, vaan tukee myös potilasturvallisuutta ja hoidon laatua. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että organisaatioiden tulisi tarkastella resilienssiä osana strategista henkilöstöjohtamista sekä tunnistaa ja systemaattisesti tukea resilienssiä vahvistavia keinoja yksilö-, työyhteisö- ja organisaatiotasolla.

Linkki kirjallisuuskatsaukseen: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604308719

---

Kirjoittajat

Teija Korhonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lea-Mari Tuomaala, YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Työssä on käytetty tekoälyä seuraavasti: OpenAI. 2026. ChatGPT (GPT-5). Käytetty aineiston jäsentelyssä, kirjoittamisen tukena ja kielentarkistuksessa 4/2026. https://chat.openai.com. Viitattu 11.4.2026.

Bui, M., McInnes, E., Ennis, G. & Foster, K. 2023. Mental health nurses’ experience of resilience during COVID-19: A qualitative inquiry. International Journal of Mental Health Nursing 32(6), 1735–1744. https://doi.org/10.1111/inm.13213. Viitattu 8.4.2026.

Delgado, C., Roche, M., Fethney, J. & Foster, K. 2021. Well-being, mental distress, and workplace resilience. International Journal of Mental Health Nursing 30(5), 1234–1247. Viitattu 8. 4. 2026.

Foster, K., Roche, M., Delgado, C., Cuzzillo, C., Giandinoto, J.-A. & Furness, T. 2019. Resilience and mental health nursing: An integrative review of international literature. International Journal of Mental Health Nursing 28(1), 71–85. https://doi.org/10.1111/inm.12548. Viitattu 9.4.2026.

Foster, K., Roche, M., Giandinoto, J.-A. & Furness, T. 2019. Workplace resilience interventions for the healthcare workforce: A systematic review. International Journal of Environmental Research and Public Health 16(15), 2870. https://doi.org/10.3390/ijerph16152870. Viitattu 10.4.2026.

Masten, A. S. 2014. Global perspectives on resilience in children and youth. Child Development 85 (1), 6–20. https://doi.org/10.1111/cdev.12205. Viitattu 9.4.2026.

Robertson, I. T., Cooper, C. L., Sarkar, M., & Curran, T. 2015. Resilience training in the workplace from 2003 to 2014: A systematic review. Journal of Occupational and Organizational Psychology, 88(3), 533–562. https://doi.org/10.1111/joop.12120. Viitattu 10. 4.2026.

Rooney, C., Pyer, M., Campbell, J. 2023. Leaving it at the gate. Journal of advanced nursing. 80(7), 2880–2892. https://doi.org/10.1111/jan.15947. Viitattu 8.4. 2026.

Saari, T. 2016. Resilienssi työntekijän voimavarana asiantuntijatyön aikapaineiden hallinnassa. Hallinnon tutkimus 3/2016. https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/98509. Viitattu 8.4.2026.

Sihvola, S., Nurmeksela, A., Mikkonen, S., Peltokoski, J., & Kvist, T. 2023. Resilience, job satisfac-tion, intentions to leave nursing and quality of care among nurses during the COVID-19 pandemic – a questionnaire study. BMC Health Services Research, 23(1), 632. https://doi.org/10.1186/s12913-023-09648-5. Viitattu 8.4.2026.

Työterveyslaitos. 2024. Työpuntari-suositukset. Verkkosivu. https://www.ttl.fi/tyopuntarista-voimaa-soteen/tyopuntari-suositukset. Viitattu 10.4.2026.

Työterveyslaitos. 2025. Resilientin organisaation kehittäminen. Verkkosivu. https://www.ttl.fi

Työterveyslaitos. 2025. Työpaikan resilienssityökalusarja. Verkkosivu. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyoelama-ja-mielenterveys/mielenterveyden-tyokalupakki/tyopaikan-resilienssityokalusarja. Viitattu 10.4.2026.

Työturvallisuuskeskus.2022. Resilienssi työssä ja arjessa. Verkkojulkaisu. https://ttk.fi/wp-content/uploads/2022/10/Resilienssi-tyossa-ja-arjessa.pdf. Viitattu 10.4.2026.

Väänänen, A., Smedlund, A., Törnroos, K., Kurki, A.-L., Soikkanen, A., Panganniemi, N., & Toppinen-Tanner, S. 2020. Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa L. Kokkinen (toim.), Hyvin-vointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä (s. 11–32). Helsinki: Työterveyslaitos. Verkkojulkaisu. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyoelama-ja-mielenterveys/hyvinvointia-tyosta-2030-luvulla/. Viitattu 10.4.2026.