Pedaforum 2025 tarjoili näkökulmia korkeakoulupedagogiikan kansalliseen tilaan niin tekoälyn sovellutusten, opinnäytetyöprosessien kuin korkeakoulujen strategisen kehittämisen näkökulmasta. Artikkeli on osa kolmeosaista artikkelisarjaa, jossa savonialaiset koostavat yhteen 4.-5.6.2025 Metropoliassa järjestetyn Pedaforumin anteja. Tämä artikkeli kokoaa konferenssiesityksistä nousseita ajatuksia uteliaisuudesta, luovuudesta ja innovatiivisuudesta suhteessa oppimiseen.

Kun uteliaisuus herää – miten tiedonhalu ja luovuus vauhdittavat oppimista korkeakoulussa?

Kuvittele oppimistilanne, jossa opiskelija ei vain vastaanota tietoa – vaan haluaa palavasti tietää lisää. Hän kysyy, kyseenalaistaa ja jää miettimään vastausta vielä luennon jälkeenkin. Tässä tilanteessa on käynnissä jotakin perustavanlaatuista: uteliaisuus on herännyt.

Pedaforumin toisen päivän Keynote-puheenvuorossaan Morning Prelude of Creativity – How Do We Bring Innovations to Life in Everyday Higher Education? Metropolia ammattikorkeakoulun yliopettaja Katri Halonen korosti luovuutta innovaatioiden lähteenä. Puheenvuoro kirvoitti pohtimaan luovuuden juurisyytä – uteliaisuutta.

Uteliaisuus on yksi ihmisluonnon voimakkaimmista ajureista. Se ohjaa meitä oppimaan, ratkaisemaan ongelmia ja luomaan uutta. Silti koulutuksessa sen merkitys jää usein huomaamatta, jopa tukahdutetaan. Tutkimukset kuitenkin osoittavat selvästi, että uteliaisuutta kannattaa vaalia sekä yksilön että yhteisön tasolla (Gruber ym. 2014; Lyndon-Stacey ym. 2021). Uteliaisuuden on todettu tehostavan muistia. Uteliaisuus aktivoi aivojen palkitsemisalueita, joka käytännössä tarkoittaa sitä, uteliaisuus aiheeseen itsessään parantaa oppimistuloksia – myös silloin, kun opetettava sisältö ei alun perin ole oppijan omaa kiinnostuksen kohdetta (Gruber ym. 2014). Uteliaisuuden on lisäksi havaittu ylläpitävän sitoutumista opiskeluun muuttuvissa oppimisen ympäristöissä ja läpi opiskeluvuosien (Mädamürk ym. 2025).

Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset hakevat tietoa hyvin eri tavoin. Jotkut seuraavat järjestelmällistä polkua, toiset loikkivat kiinnostuksen mukaan aiheesta toiseen. Näitä tiedonhaun tapoja voidaan tutkia verkkorakenteina, ja niistä voidaan tunnistaa yksilöllisiä uteliaisuuden strategioita, eli halua täyttää tietovajeita. Uteliaisuutta on kuvattu pyörteeksi, joka vetää ympärillä olevia asioita puoleensa. Korkeakouluopetuksessa tämä voisi tarkoittaa sitä, että oppimista tukevat parhaiten oppimisympäristöt, joissa opiskelijoilla on tilaa tehdä omaehtoisia tiedonhakuja, olla utelias, rakentaa yhteyksiä asioiden välille ja palata niihin myöhemmin uudelleen. Vaikka tiedonhaku voi palvella käytännöllisiä tavoitteita – esimerkiksi tenttiin lukemista tai työelämätaitojen kehittämistä – uteliaisuus on itsessään hyvin palkitsevaa. Ihmiset etsivät tietoa myös siksi, että se tuntuu hyvältä. Tämä tulisikin tunnistaa opetuksen suunnittelussa: mielekäs, uteliaisuutta ruokkiva oppiminen ei ole ristiriidassa osaamistavoitteiden kanssa, vaan vahvistaa niitä.

Uteliaisuudesta luovuuteen

”Minulla ei ole mitään erityistä kykyä, olen vain intohimoisen utelias.”

Albert Einstein

Uteliaisuus on luovuuden lähtökohta – se on halu tietää, ymmärtää ja kyseenalaistaa. Uteliaisuus synnyttää kysymyksiä ja vie meitä kohti uusia havaintoja ja näkökulmia, jotka ovat olennaisia luovan ajattelun edellytyksiä. Ilman uteliaisuutta ei synny uutta, sillä luovuus vaatii rohkeutta tutkia tuntematonta ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Tutkimusten mukaan uteliaisuus lisää oppimismotivaatiota, syventää tiedonkäsittelyä ja edistää luovien ideoiden syntyä. Luovat ihmiset eivät tyydy ensivastaukseen, vaan jatkavat kysymistä, etsivät yhteyksiä ja kokeilevat uusia tapoja tarkastella ilmiöitä. Tämä aktiivinen, tutkiva ote maailmaan rakentuu usein lapsuudesta alkaen ja säilyy, jos ympäristö tukee uteliaisuutta rajoittamatta sen ilmaisua. (Kashdan et al., 2009). Uteliaisuus toimii siis ajattelun moottorina, joka vie kohti luovia oivalluksia.

Uteliaisuuden ja innostumisen rinnalle tulee nostaa krittiisen ajatteluntaito, jolla tehdään konkreettisia valintoja innovaatiosyötteistä. Kleemolan väitöskirjatutkimuksessa (2023) todettiin, että opiskelijoiden taidot kriittisessä ajattelussa vaihtelevat suuresti, ja tämä ero on otettava huomioon opetussuunnitelmissa ja pedagogisessa resursoinnissa, jotka ovat korkeakoulujen vastuulla. Geneerisiä taitoja, kuten kriittistä ajattelua, ei tulisi opettaa erillisillä kursseilla, vaan niiden opetus tulisi integroida osaksi tieteenalakohtaista opetusta ja tehdä näkyviksi oppimistavoitteiksi.

Organisaatioissa ja oppimisympäristöissä uteliaisuuden vaaliminen on tärkeää, jotta ihmiset voivat kehittää sekä omaa että yhteisön osaamista ennakkoluulottomasti. Pedaforumin ensimmäisessä puheenvuorossa väitöskirjatutkija Sara Keronen (Jyväskylän yliopisto) muistutti, että työpaikoilla innovaatiot tapahtuvat yksilötasolla, mutta vaativat osaamista ja aikaa. Kerosen dialogiparina toiminut alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen (Työ- ja elinkeinoministeriö) täydensi ideoiden ja innovaatioiden vaativan lisäksi keskustelua ja vuorovaikutusta turvallisessa ympäristössä. Keskustelussa tultiin yhteiseen ymmärrykseen siitä, että luovuus- ja innovaatio-osaamista voidaan myös kehittää oppimisen ja koulutuksen avulla kaikilla aloilla. Pylkkänen toikin esille, että suomalaisen koulutuksen tulisi tarjota laaja-alaista sivistystä, joka syntyy sisällyttämällä opetussuunnitelmiin luonnontieteiden kanssa humanistien alojen ja taiteen opetusta. Näin rakennettu moniulotteiden perusta luo pohjan formaalin koulutuksen jälkeiselle oppimiselle, mutta myös mahdollistaa luovan ajattelun.

Yhteisöllinen uteliaisuus synnyttää luovuutta, luovuus innovaatioita

Uteliaisuus on siis uusien, haastavien ja epävarmojen asioiden tavoittelua tai tunnistamista ja halua tutkia niitä. Sitä pidetään näin yhtenä luovuuden moottorina. Uteliaisuus voi edesauttaa luovuutta, ja luovuus rohkaisee uteliaisuuteen. On olemassa monenlaista uteliaisuutta. Uteliaisuutta on esimerkiksi uusien erikoisalojen etsiminen (monialaisuus ja poikkitieteellisyys) ja uusien ihmisten tapaaminen (ihmisiin kohdistuva uteliaisuus). Kysymys ei niinkään ole siitä, kuinka utelias ihminen on, vaan siitä, miten ihminen on utelias. Uteliaisuus ja mielikuvitus avaavat silmämme mahdollisuuksille, ja kriittinen ajattelu puolestaan mahdollistaa valintojen tekemisen.

Ritvos ym. 2024 on nostanut esille käsitteen co-curiosity (yhteisuteliaisuus), joka tarkoittaa jaettua kiinnostusta, joka syntyy merkityksellisestä yhteistyöstä. Kun opiskelijat, opettajat ja kumppanit kokevat olevansa osa samaa tehtävää, syntyy tiloja, joissa innostus, merkityksellisyys ja yhteisöllisyys kohtaavat. Näissä tiloissa uteliaisuus ei jää yksilön varaan, vaan rakentuu vuorovaikutuksessa. Tällöin luovuus, rohkeus ja kokeilunhalu vahvistuvat – ja niiden seurauksena syntyy uusia oivalluksia, toimintatapoja ja innovaatioita.

Pedaforumin dialogipuheenvuorossa Pylkkänen ja Keronen totesivat Suomen tarvitsevan uusia innovaatioita pysyäkseen elinvoimaisena. Ammattikorkeakoulut ovat innovaatiokehittämisen keskeisiä toimijoita jo ammattikorkeakoululainkin näkökulmasta (Ammattikorkeakoululaki 932/2014, 4 §). Innovaatiot syntyvät aidossa yhteistyössä, korkeakoulujen ja työelämän kohtaamispaikoilla. Innovaatiot eivät Pylkkäsen ja Kerosen mukaan myöskään synny tyhjiössä, vaan vaativat yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, aikaa ja tilaa ajattelulle sekä aitoa työelämäyhteistyötä.

Kuinka voimme tukea ammattikorkeakouluna opiskelijoiden innovaatiokyvyn kehittymistä? Yksi keino on opettaa innovaatio-osaamista ja integroida sitä osaksi opetusta, esimerkiksi yhdistämällä tutkimus-kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) osaksi koulutuksen prosesseja. Taina Civil ja Laura-Maija Hero (Hämeen ammattikorkeakoulu) puhuivat Pedaforumin esityksessään innovaatioiden hyödyntämisestä osana korkeakoulujen toimintaa. Heidän mukaansa TKI:n sekä opetuksen ja oppimisen yhdistävä TKIO-toiminta mahdollistaa (nimensä mukaisesti) innovaatioita, mutta vaatii monialaisia oppimisympäristöjä, opiskelijoita aktivoivaa pedagogiikkaa, tiivistä työelämäyhteistyötä, yrittäjyyden tukemista ja opetussuunnitelmien joustavuutta. Jotta korkeakouluissa TKI- ja opetustoimintaa tekevät opettajat voivat mahdollistaa korkeakoulun ja työelämän välisen vuoropuhelun ja sekä korkeakoulun että opiskelijoiden innovaatio-osaamisen kasvun, tarvitaan korkeakouluilla tukea, käytäntöjä ja malleja TKI:n ja opetuksen yhteen tuomiseksi. Tämä vaatii Civilin ja Heron mukaan toimia korkeakouluorganisaatioilta: innovaatioiden johtaminen on strateginen valinta.

Innovaatio-osaamisen opettamisen lisäksi korkeakouluissa tulee antaa opiskelijoille tilaa ja mahdollisuuksia oivaltamiseen. Tämä tapahtuu muassa mahdollistamalla erilaisten luovuus- ja innovaatiotaitojen hyödyntämisen opintojaksoilla sekä pitämällä huolta siitä, että opiskelijoillakin on aikaa ajatella. Esimerkkinä tästä Savoniassa on tehty kehittämistyötä opintojaksojen systemaattiseksi mitoittamiseksi. Tätä projektia esittelimme vuoden 2024 Pedaforumissa. Yhdenmukainen mitoittamiskäytäntö varmistaa opintojaksoille suunniteltujen opintopisteiden vastaavan todellisuudessa opiskelijalta vaadittua työmäärää. Työmäärässä huomioidaan oppimiseen ja oppimisen tasoon vaadittava aika ja esimerkiksi luetun materiaalin sivumäärä ja kieli.

Lopuksi: Säilytä uteliaisuutesi – ja jaa se

Pasi Hentunen on todennut ‘Uteliaisuus -luovuuden muusa’ kirjoituksessaan (2013), että innovaatio on tärkein kasvun mahdollistaja. Ihmisten pitäisi pyrkiä innovatiivisuuteen ja luovuuteen, mutta alitajuntaisesti samaan hengenvetoon jäykissä ja hierarkisissa ympäristöissä heitä kehotetaan hiljalleen luopumaan uteliaisuudestaan ja tuottamaan tasaisesti tulosta. Kilpailukykymme vuoksi meidän tulisi mahdollistaa korkeakoulujen ja työelämän riittävä kohtaaminen ja aika ajattelulle, uteliaisuudelle ja luovuudelle, ilman jäykkiä rakenteita.

Luovuus, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisutaidot ovat keskeisiä geneerisiä osaamisia tulevaisuuden asiantuntijoille. Näiden ytimessä on kyky ihmetellä ja kysyä. Korkeakoulun tehtävänä on paitsi välittää tietoa ja kouluttaa osaajia, myös sytyttää uteliaisuus. Kuten tutkija Ville Tolvanen tiivistää:

”Se, mikä meistä ihmisistä tekee poikkeuksellisia, ei ole kyky katsoa maailmaa miten se on – vaan miten se ei ole.”

Uteliaisuus on oppimisen alku – ja luovuuden sytyke.

Kirjoittajat

Anu Kinnunen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Oona Rantamäki, monimuotopedagogiikan asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Suvi Aura, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Ammattikorkeakoululaki 932/2014. https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/932. Viitattu 9.6.2025

Aura S, Rantamäki O, Viklund E. 2024. Annammeko aikaa ajatella? Opiskelijan työmäärän mitoittamisella kohti parempaa oppimiskokemusta. Pedaforum – Korkeakoulupedagogiikan päivät 5.-6.6.2024

Gruber, M. J., Gelman, B. D. & Ranganath, C. 2014. States of curiosity modulate hippocampus-dependent learning via the dopaminergic circuit. Neuron, 84(2), 486–496. Viitattu 8.6.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.neuron.2014.08.060

Hentunen, P. 2013. Uteliaisuus – luovuuden muusa. https://villetolvanen.com/2013/05/23/panu-hentila-uteliaisuus-luovuuden-muusa/ Viitattu 10.6.2025

Kashdan, T. B., Rose, P. & Fincham, F. D. 2009. Curiosity and exploration: Facilitating positive subjective experiences and personal growth opportunities. Journal of Personality Assessment, 91(2), 158–167. Viitattu 8.6.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/00223890802691608

Kleemola, K. 2023. Variation in novice students’ critical thinking and argumentation: Transition to higher education is not a level playing field. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8941-7

Kobayashi, K. & Hsu, M. 2019. Common neural code for reward and information value. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America (PNAS), 116(26), 13061–13066. Viitattu 8.6.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1073/pnas.1820145116

Lydon-Staley, D. M., Zhou, D., Blevins, A. S. & Bassett, D. S. 2021. Hunters, busybodies and the knowledge network building associated with deprivation curiosity. Nature Human Behaviour, 5, 327–336. Viitattu 8.6.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1038/s41562-020-00985-7

Mädamürk, K., Upadyaya, K., Hietajärvi, L., Lonka, K. & Salmela-Aro, K. 2025. The importance of socio-emotional skills obtained before the COVID-19 pandemic in supporting study engagement during the pandemic and transition to higher education. European Journal of Psychology of Education, 40 (1). Viitattu 9.6.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10212-024-00898-3

Paananen, K. 2022. Uteliaisuus polttelee niin, että useimmat meistä ovat valmiita kärsimään vaikka sähköiskun saadaksemme tietoa. Yle.fi. Viitattu 8.6.2025. Saatavissa https://yle.fi/a/3-12650288

Ritvos, R., Sipari, S., Vilkuna, A.-M. & Vänskä, N. 2024. Co-curiosity – Building justice, joy and joint mission into RDI partnerships. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.6.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-399-2

Silvia, P. J. 2008. Interest—The curious emotion. Current Directions in Psychological Science, 17(1), 57–60. Viitattu 8.6.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1111/j.1467-8721.2008.00548.x

Artikkelissa on viitattu Pedaforum 2025 -konferenssin esityksiin:

Pylkkänen Elina (TEMK) & Keronen Sara (väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto). (4.6.2025) Dialogi: Jatkuva oppiminen työelämässä. [konferenssiesitys] Pedaforum 2025, Helsinki.

Halonen Katri. (5.6.2025) Morning Prelude of Creativity – How Do We Bring Innovations to Life in Everyday Higher Education? [konferenssiesitys] Pedaforum 2025, Helsinki. Esityksen abstrakti:

Civil Taina & Hero Laura-Maija. (5.6.2025). TKI-toiminnan ja opetuksen integraation haasteita ja mahdollisuuksia ammattikorkeakouluissa. [konferenssiesitys] Pedaforum 2025, Helsinki. Esityksen abstrakti: https://eventos3-202b6.kxcdn.com/uploads/811/abstractFiles/f04ad71b75b7f7f3b97e3d803fcef8c4.pdf