Varhaiskasvatuksella on merkityksellinen rooli lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisessa. Se on perheille yhteiskunnallinen palvelu, jossa voidaan tarjota tukea varhaisessa vaiheessa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022.)

Keräsen ja Kurikan (2025) YAMK-opinnäytetyössä tarkasteltiin, millaisia varhaisen tuen käytäntöjä varhaiskasvatustiimit hyödyntävät Kajaanin varhaiskasvatuksessa ja millaista varhaisen tuen osaamista varhaiskasvattajilla on. Tulokset korostivat, että ammatillisen osaamisen vahvistaminen ja toiminnallisten rakenteiden kehittäminen tukevat sekä lapsia että koko työyhteisöä.

Varhainen tuki osana arkea

Varhaiskasvattajat kohtaavat työssään lapsia, joiden tuen tarpeet vaihtelevat tilapäisistä haasteista pitkäkestoiseen tehostetun tai erityisen tuen tarpeeseen. Varhaisen tuen avulla näihin tarpeisiin pyritään vastaamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Keräsen ja Kurikan (2025) tutkimuksessa havaittiin, että varhaisen tuen osaaminen rakentuu ennen kaikkea lapsen kehityksen tuntemisesta, havainnoinnista sekä kyvystä soveltaa pedagogisia ratkaisuja. Lisäksi tiimien toimintaedellytykset, kuten säännöllinen keskustelu ja yhteinen suunnittelu, ovat välttämättömiä varhaisen tuen toteutumiselle. Varhaiskasvattajien aito läsnäolo ja kiinnostus auttavat siinä, miten varhaiskasvattajat tuntevat lapset ja heidän tuen tarpeensa.

Varhaiskasvattajien ammatillinen osaaminen varhaisen tuen perustana

Varhaiskasvattajien ammatillinen osaaminen näkyy Keräsen ja Kurikan (2025) mukaan muun muassa kyvyssä:

– tehdä systemaattisia havaintoja lapsen toiminnasta ja jakaa niitä tiimissä

– tunnistaa varhaisia merkkejä tuen tarpeesta

– suunnitella tukitoimia yhdessä tiimin kanssa

– arvioida tuen vaikuttavuutta ja tehdä tarvittaessa muutoksia

Tutkimus toi esille tarpeen luoda yhteisiä käytäntöjä, jotka tukevat kasvattajien asiantuntijuutta ja tekevät varhaisen tuen työstä johdonmukaista. Varhaiskasvattajat tunnistavat oman roolinsa tuen antajana ja haluavat kehittää osaamistaan. Oman roolin reflektointi arjessa on merkityksellistä toiminnan kehittämisen kannalta. Tunnistamalla tuen tarve ja tarjoamalla varhaista tukea luodaan laadukkaan varhaiskasvatuksen perusta, jolla voidaan ennaltaehkäistä myöhempiä ongelmia ja niiden kasaantumista. (Keränen & Kurikka 2025.)

Varhaisen tuen käytänteet varhaiskasvatustiimin toiminnassa

Keräsen ja Kurikan (2025) mukaan toimiva tiimityö on keskeinen edellytys varhaisen tuen toteutumiselle. Avoin vuorovaikutus, jaettu vastuu ja yhteinen ymmärrys auttavat varhaiskasvatustiimiä tarkastelemaan lapsen tilannetta monipuolisesti ja suunnittelemaan tukitoimia johdonmukaisesti. Varhaiskasvatustiimin jäsenten sitoutuminen yhteisiin toimintatapoihin, tiimin jäsenten vahvuuksien hyödyntäminen ja joustava arjen toiminta luovat turvallisen ympäristön.

Varhaisen tukemisen työkäytänteissä korostuivat tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus. Suunnitelmallisuuden mahdollistaminen edellyttää, että varhaiskasvatustiimien ajankäyttö ja rakenteet suunnitellaan tukemaan säännöllisiä pedagogisia keskusteluja, jotka auttavat lasten tuen tarpeiden ja tukitoimien suunnittelussa.

Yhtenäisten pedagogisten toimintatapojen vahvistaminen koettiin myös keskeiseksi, sillä ne tukevat lapsen kehitystä ja varmistavat, että tuki on sekä suunnitelmallista että tavoitteellista. Tämä tarkoittaa muun muassa lapsihavainnoinnin ja pedagogisten tukitoimien toteuttamista johdonmukaisesti.

Lisäksi vastuu lapsen varhaisesta tukemisesta jaetaan tiimissä niin, että kaikki tiimin jäsenet osallistuvat lapsihavainnointiin, pedagogisiin tukitoimien suunnitteluun ja arviointiin. Kun vastuu jaetaan, lapsen tukeminen ei jää yhden varhaiskasvattajan varaan, vaan siitä muodostuu koko tiimin yhteinen tehtävä.

Varhaisen tuen kehittäminen hyödyttää koko yhteisöä

Varhaisen tuen osaamisen ja työkäytänteiden kehittäminen hyödyttää kaikkia varhaiskasvattajia, sillä:

– Lapsi saa tarvitsemansa tuen ajoissa, mikä tukee hänen kasvuaan, kehitystään, oppimistaan ja hyvinvointiaan. Tällä on myönteinen vaikutus myös lapsen myöhempään elämään, kuten koulumenestykseen, työelämään osallistumiseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen (Schleicher 2019).

– Varhaiskasvattajat kokevat työnsä mielekkäämmäksi ja hallittavammaksi, kun toimintatavat ovat selkeitä. Selkeä toimintarakenne tukee myös tavoitteellista ja suunnitelmallista pedagogista toimintaa. Yhteinen ymmärrys, jaettu vastuu ja avoin vuorovaikutus vahvistavat varhaiskasvattajien ammatillista toimijuutta. (Keränen & Kurikka 2025.)

– Varhaiskasvatusyksiköt vahvistuvat yhteisöllisinä oppimisympäristöinä, joissa jaettu asiantuntijuus ja kollegiaalinen tuki ovat osa arkea. Nämä tukevat pedagogisen toiminnan kehittämistä ja varmistavat, että lapsen etu on pedagogisen toiminnan keskiössä. (Keränen & Kurikka 2025.)

Hyvinvoiva kasvattaja – hyvinvoiva lapsi

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että varhaisen tuen kehittäminen vaatii sekä ammatillisen osaamisen syventämistä että toimintakäytänteiden kehittämistä. Ammatillisen osaamisen syventäminen edellyttää varhaiskasvattajilta rohkeutta tarkastella omia toimintatapojaan. Toimintakäytänteiden kehittäminen edellyttää koko varhaiskasvatusyksikön halua kehittää lapsen varhaiseen tukemiseen liittyviä työkäytänteitä. (Keränen & Kurikka 2025.)

Varhainen tuki ei ole irrallinen lisätyö, vaan osa varhaiskasvatuksen pedagogista ydintehtävää. Yleisen tuen keinoja voidaan toteuttaa ryhmässä ilman lisäresursseja, ja ne tukevat ryhmän kaikkia lapsia. (Sandberg 2024.) Varhaiskasvatuksen roolia varhaisen tuen ympäristönä tulee edelleen kehittää, sillä ennaltaehkäisevä työote ja varhainen tuki ovat olennaisia elementtejä lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen edistämisessä.

Varhaiskasvattajien kouluttautumista on tärkeää tukea, sillä se vahvistaa ammatillista osaamista. Osaamisen vahvistuminen lisää varhaiskasvattajan ammatillista varmuutta, mikä tukee työhyvinvointia ja jaksamista varhaiskasvatuksen arjessa. Hyvinvoiva, osaava ja turvallinen varhaiskasvattaja muodostaa perustan lapsen tuelle. Varhaiskasvattajien hyvinvointi heijastuu suoraan lapsiin – kun varhaiskasvattaja voi hyvin, myös lapsi voi hyvin (kuva 1).

Jokainen lapsi tarvitsee nähdyksi ja kuulluksi tulemista

Jokaisella lapsella on tarve ja oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja osalliseksi (Lapsen oikeuksien sopimus n.d.). Varhaiskasvatuksessa tämä tarkoittaa sitä, että lapsi saa kokea olevansa arvokas ja merkityksellinen osa yhteisöä. Positiivinen palaute ja myönteiset kokemukset lapsen toiminnasta rakentavat hänen itsetuntoaan ja vaikuttavat hänen tulevaisuuteensa.

Varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän työotteen kehittäminen on tärkeää ja merkityksellistä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi saa tarvitsemaansa tukea, sitä paremmin hänen kokonaisvaltaista kehitystään voidaan vahvistaa. Turvalliset ja välittävät varhaiskasvattajat ovat keskeisessä roolissa lapsen kasvun, kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta.

Lapsen mahdollisuuksien ja vahvuuksien tukeminen auttaa lasta löytämään oman polkunsa ja kasvamaan kohti omaa potentiaaliaan.

Ennaltaehkäisevä työote ja varhainen tuki ovat investointeja lapsen tulevaisuuteen. Niillä voidaan vähentää myös tehostettujen ja korjaavien palveluiden tarvetta, jotka ovat sekä yhteiskunnallisesti kalliita että inhimillisesti raskaita (Heinänen 2021; Karila, Kosonen & Järvenkallas 2017).

Eliisa Leskisenoja (2019) viittaa kirjassaan Frederick Douglassin (1855) ajatukseen: “on helpompi rakentaa vahvoja lapsia kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.” Tämä ajatus kiteyttää varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän työotteen vaikuttavuuden ja merkityksen niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnan tasolla. Varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevien toimintamallien vahvistaminen edistää lasten kokonaisvaltaista kehitystä, tukee perheiden toimintakykyä ja hyvinvointia sekä luo pohjaa vahvemmalle yhteiskunnalle.

---

Kirjoittajat:

Anna Keränen, varhaiskasvatuksen opettaja, perheohjaaja, sosionomi AMK, sosionomi YAMK varhaisen tuen asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Katja Kurikka, varhaiskasvatuksen opettaja, nepsy-valmentaja, sosionomi AMK, sosionomi YAMK varhaisen tuen asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Pehkonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Marjaana Tuovinen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Heinänen, H. 2021. Perhepolitiikan tulokset puntarissa. Arviointitutkimus lapsiperheiden hyvinvoinnista Suomessa ja Euroopassa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1854-3. Viitattu 11.10.2025.

Karila, K., Kosonen, T. & Järvenkallas, S. 2017. Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030: Suuntaviivat varhaiskasvatukseen osallistumisasteen nostamiseen sekä päiväkotien henkilöstön osaamisen, henkilöstörakenteen ja koulutuksen kehittämiseen. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-487-0. Viitattu 11.10.2025.

Keränen, A. & Kurikka, K. 2025. ”Olet meille tärkeä” – Varhaiskasvatustiimin toiminta lapsen varhaisen tuen mahdollistajana. YAMK-opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025101325965. Viitattu 23.10.2025.

Lapsenoikeudet n.d. Lapsen oikeuksien sopimus. Verkkojulkaisu. https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus/. Viitattu 11.10.2025.

Leskisenoja, E. 2019. Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sandberg, E. 2024. Yleinen tuki: Laadukas kasvatus, ohjaus ja pedagogiikka. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Schleicher, A. 2019. Helping our Youngest to Learn and Grow: Policies for Early Learning. International Summit on the Teaching Profession. Pariisi: OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/9789264313873-en. Viitattu 11.10.2025.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. Verkkojulkaisu. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_0.pdf. Viitattu 11.10.2025.