Johdanto

Savonia toteutti vuoden 2024 lopulla kyselyn vesialan koulutustarpeista. Tulokset osoittavat, että alan arjen osaamistarpeet ovat kasvaneet sekä monimuotoistuneet. Samaan aikaan koulutukselta toivotaan joustavia, saavutettavia ja ammattilaisten työarkea kunnioittavia toteutustapoja. Tässä artikkelissa jäsennetään kyselyn keskeiset havainnot.

Vastaajaprofiili: pienet organisaatiot korostuvat

Kyselyyn vastanneista lähes puolet edusti vesihuoltolaitoksia. Yrityssektorin osuus oli vajaa kolmannes ja kunnallisen sektorin vajaa viidennes. Pienet ja keskisuuret organisaatiot olivat selvä enemmistö: yli 70 prosentilla vastaajista henkilöstömäärä oli alle viisikymmentä. Tämä vastaa koko alan rakennetta, jossa toiminta on usein alueellista ja organisaatiot kompakteja.

Suurimpien vesihuoltolaitosten osuus oli noin kymmenen prosenttia. Niiden henkilöstömäärät voivat olla suuria, mutta organisaatioiden koko voi hämärtää ulkoistettujen toimintojen vuoksi.

Vesijohtoverkostot

Verkostoja koskevissa vastauksissa nousivat esiin hyvin konkreettiset ja operatiiviset koulutustarpeet. Tärkeimpiä olivat verkoston rakennuttaminen, kuntotutkimukset, kunnossapito-ohjelmien laatiminen ja saneerauksen suunnittelu. Useilla osa-alueilla oli myös akuuttia koulutustarvetta. Lisäksi esiin nousivat epäsuorat teemat, kuten tietoturva ja liikennejärjestelyt työmailla.

Vesilaitokset

Vesilaitosten osalta vastaajat korostivat erityisesti kolmea kokonaisuutta: häiriötilanteiden hallintaa, desinfiointivalmiutta ja kunnossapidon suunnittelua. Häiriötilanteet koettiin kiireisimmäksi osaamisvajeeksi, mikä kertoo toimintavarmuuden kriittisestä roolista vesihuollossa. Desinfiointivalmiuden vahvistaminen nousi esiin eri tyyppisissä laitoksissa riippumatta laitoksen koosta.

Jätevedenpuhdistamot

Jätevedenpuhdistuksen kohdalla tärkeimmäksi koulutustarpeeksi nousi perustason osaaminen. Tämä viittaa siihen, että alalla työskentelee paljon henkilöitä, joilla ei ole ympäristötekniikan korkeakoulupohjaa. Riskien kartoitus ja kestävä kehitys olivat seuraavaksi merkittävimmät koulutusteemat. Kestävyys nousi tämän osa-alueen vastauksissa erityisen tärkeäksi.

Asiakaspalvelu ja hallinto

Hallinnollisiin tehtäviin ja asiakastyöhön liittyvät koulutustarpeet jakautuivat tasaisesti. Keskeisiä aiheita olivat uusi vesihuoltolaki, asiakastiedotuksen velvoitteet ja reklamaatioiden käsittely.

Toivottu koulutuksen toteutustapa – miten vesialan osaajat haluavat oppia?

Koulutuksen toteutustapaa koskevat vastaukset muodostivat yhden kyselyn selkeimmistä ja yksiselitteisemmistä kokonaisuuksista. Vesialan ammattilaisten toiveet heijastavat sekä työelämän kiireitä että tarvetta syventää osaamista joustavasti ja tehokkaasti.

Yhdistetty opetusmuoto oli ylivoimaisesti suosituin.

Valtaosa vastaajista toivoi mallia, jossa itsenäinen verkko-opiskelu ja opettajan ohjaamat opetuskerrat yhdistyvät. Tätä mallia pidettiin realistisena työn ohessa suoritettavaan opiskeluun.

Monissa vastauksissa korostui, että pelkkä itsenäinen opiskelu voi jäädä pinnalliseksi, jos opiskelijalla ei ole mahdollisuutta tarkentaa asioita asiantuntijan kanssa. Toisaalta täysin opettajajohtoinen opetus koettiin hankalaksi aikatauluttaa työn kanssa.

Myös toteutusympäristöissä toivottiin yhdistelmiä.

Etä- ja lähiopetuksen hybridimalli sai selvästi eniten kannatusta. Vastaajat arvostivat mahdollisuutta osallistua paikan päällä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista – esimerkiksi laboratorioharjoituksissa tai verkostomallinnuksen työpajoissa. Etäopetus nähtiin puolestaan joustavaksi teoriapainotteisissa osuuksissa.

Aikataulujen joustavuus oli tärkeää.

Vastaajien mielipiteet jakautuivat kahtia sen suhteen, pitäisikö kouluttajan määrätä opiskeluajankohdat vai tulisiko opiskelijan voida valita ne täysin vapaasti. Jälkimmäinen vaihtoehto oli erityisen suosittu niillä, jotka työskentelevät vuorotyössä tai päivystyksessä.

Selvä enemmistö toivoi kuitenkin, että varsinainen opetus tapahtuisi arkipäivisin kello 8–16 välillä. Viikonloppuopetus sai vain vähäistä kannatusta.

Opiskelumuotojen perusteluissa nousivat esiin kolme toistuvaa teemaa:

1. Työarjen ennakoimattomuus. Vesihuollon operatiivinen työ sisältää häiriötilanteita, jotka voivat keskeyttää lähiopetukseen osallistumisen.

2. Mahdollisuus kysyä ja soveltaa. Asiantuntijan läsnäolo koettiin olennaiseksi silloin, kun opiskeltava aihe on teknisesti monimutkainen.

3. Verkko-opintojen saavutettavuus. Monet pienet organisaatiot eivät voi irrottaa useita työntekijöitä samanaikaisesti lähiopetukseen, joten joustavat verkkoratkaisut koettiin tärkeiksi.

Laajempia havaintoja tulevista osaamistarpeista

Koulutustarpeet kohdistuivat vahvasti arjen operatiivisiin tehtäviin, mutta kysely toi esiin myös teemoja, joissa osaamisen tulisi kehittyä pidemmällä aikavälillä.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen, valuma-alueiden kuormituksen hallinta ja ympäristöselvitysten laatiminen olivat huomioituja mutta nousivat esiin vähemmän kuin niiden kasvava merkitys antaisi odottaa. Myös luonnonmukainen vesistönhallinta jäi taka-alalle, vaikka se liittyy läheisesti tulevaisuuden hulevesi- ja kuormitusratkaisuihin.

Paikkatiedon hyödyntäminen sekä hydrologisten prosessien mallintaminen nousivat teemoiksi, joiden osaamista tulisi tulevaisuudessa vahvistaa. Nämä taidot ovat keskeisiä sekä ennakoivassa suunnittelussa että häiriötilanteiden hallinnan kehittämisessä.

Haastatteluissa korostui myös kansainvälisten menetelmien ja standardien tuntemus. Tämä sisältää esimerkiksi analyysimenetelmien standardoinnin, akkreditointikäytännöt ja vertailututkimusten merkityksen laadunvarmistuksessa. Vastauksissa toivottiin, ettei koulutustarjonta hajaantuisi liian laajoiksi kokonaisuuksiksi, vaan säilyttäisi selkeän ja kohdennetun rakenteen.

Päätelmät

Kysely osoittaa, että vesiala tarvitsee koulutusta, joka vastaa välittömiin käytännön tarpeisiin mutta suuntautuu samalla tulevaisuuden haasteisiin. Perustason osaamisessa on edelleen aukkoja monilla osa-alueilla, ja samalla uudet teemat – kuten valuma-alueiden hydrologia, mallinnus ja kansainväliset toimintakäytännöt – kaipaavat vahvempaa asemaa koulutuksessa.

Koulutuksen toteutustapojen kehittäminen on avainasemassa: yhdistetyt, joustavat ja saavutettavat opiskeluratkaisut mahdollistavat osaamisen kasvun koko alalla. Kun koulutuskokonaisuudet suunnitellaan tarkasti työelämän ehdoilla, vesialan toimijat voivat vahvistaa sekä toimintavarmuutta että pitkän aikavälin kestävyyttä.

---

Kirjoittajat:

Elina Pietarinen, ryhmäpäällikkö, Ramboll

Hannu Poutiainen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Ville Lamminpää, projektipäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu