Voiko elämyspalvelun ydin rakentua havainnoinnin, aistimisen ja henkilökohtaisen tulkinnan varaan? Puijon majalla ja metsässä toteutetussa palvelutestissä kiinnostavinta ei ollut itse maalaaminen, vaan se, kuinka nopeasti osallistujien tapa havainnoida ympäristöä muuttui. Kun osallistujia pyydettiin kiinnittämään huomiota väreihin, pintoihin ja yksityiskohtiin, moni alkoi tarkastella tuttua metsäympäristöä täysin uudella tavalla.

Tällaisessa rajapinnassa toimii Tuntumenetelmän värihavu-työpaja, jossa keskeistä ei ole pelkkä tekeminen vaan tapa, jolla osallistuja ohjataan havainnoimaan. Menetelmä perustuu aistimisen tietoiseen aktivoimiseen. Osallistujan huomio siirtyy suorittamisesta havainnointiin ja ympäristön tutkimiseen, ja ympäristö alkaa vaikuttaa siihen, miten ihminen havainnoi ja työskentelee. Luonto ei toiminut työpajassa vain taustana. Osallistujat hakivat siitä konkreettisesti värejä, muotoja ja materiaaleja omaan työskentelyynsä.

Puijon majalla yhteistyössä toteutetussa kansainvälisen tuotekortin testissä palvelua kehitettiin osana Elämys- ja ohjelmapalveluiden kehittäminen Pohjois-Savossa -hanketta. Tavoitteena oli tarkastella, miten työskentely, jota on vaikea kuvata täysin etukäteen, voidaan muotoilla palveluksi, joka on ymmärrettävä myös kansainväliselle osallistujalle.

Luontokokemus ei ala tekemisestä vaan havainnoinnista

Testikokonaisuus rakentui vaiheittain. Palvelu alkoi lyhyellä luontokävelyllä Puijon metsäympäristössä, jossa osallistujia ohjattiin havainnoimaan ympäristöä tietoisesti. Tavoitteena ei ollut liikkuminen sinänsä, vaan osallistujia pyydettiin kiinnittämään huomiota esimerkiksi väreihin, pintoihin ja yksityiskohtiin, joita normaalisti metsässä ei välttämättä huomaa. Puijon ympäristö tuo kokemukseen oman erityispiirteensä. Kyse on helposti saavutettavasta metsästä aivan kaupungin läheisyydessä. Tämä tekee siitä erityisen kiinnostavan myös kansainvälisestä näkökulmasta: palvelun työskentely voidaan toteuttaa ilman pitkiä siirtymiä, mutta silti ympäristö tarjoaa vahvan luontokokemuksen.

Ohjaamisen merkitys korostuu tällaisessa ympäristössä. Kun osallistujan huomio suunnataan tietoisesti yksityiskohtiin, kuten pintoihin, väreihin ja muotoihin, arkinen metsä alkaa näyttäytyä uudella tavalla. Havainnoinnin kautta ympäristö muuttuu osallistujalle merkitykselliseksi tilaksi. Luonnosta kerättiin materiaaleja kuten oksia, havuja ja muita elementtejä, jotka toimivat myöhemmin luovan työskentelyn lähtökohtana. Osallistujat alkoivat kerätä luonnosta kerättyjä materiaaleja hyvin intuitiivisesti omien näkemysten perusteella.

Luovuus syntyy rakenteen sisällä

Palvelun testaus ei nostanut esiin pelkästään rakenteen merkitystä, vaan myös tilan ja tunnelman vaikutuksen. Luovuus ei syntynyt ohjeista, vaan siitä, että osallistujalle annettiin lupa pysähtyä, tulkita ja toimia intuitiivisesti.

Tämä tuo esiin keskeisen eron moniin muihin elämys- ja ohjelmapalveluihin: työpajan vaikuttavuus ei perustunut tekemisen määrään, vaan siihen, että osallistujille syntyi aikaa pysähtyä havainnoimaan ympäristöä eri tavalla. Kun tila, ohjaus, ympäristö ja työskentelyn eteneminen tukevat keskittymistä, osallistujan huomio alkaa siirtyä suorittamisesta ympäristön havainnointiin. Testauksen perusteella juuri ohjauksen ja kokemuksen avoimuuden välinen tasapaino nousi palvelun keskeiseksi kehityskohteeksi.

Kokemuksen tuotteistaminen: mitä asiakas ostaa?

Elämys- ja ohjelmapalveluiden kansainvälistymisessä keskeinen kysymys ei ole vain se, mitä tehdään, vaan mitä asiakas odottaa saavansa kokemuksesta ennen osallistumista. Tuntu-menetelmän kaltaisessa palvelussa tämä korostuu erityisesti, koska kokemus on osittain sanallistamaton ja erityisesti taide-elämyksiä täytyy avata, esimerkiksi kertomalla ennakkoon, miten työpaja etenee ja että osallistumisessa ei ole oikeaa tai väärää tapaa. On myös huomattavaa, että osallistavassa taidelähtöisessä työskentelyssä lopputulos on aina yksilöllinen, ja palvelun arvo syntyy itse työskentelyprosessista, ei vain valmiista tuotoksesta.

Taide- ja luontolähtöisessä palvelussa tuotteistaminen ei tarkoita kokemuksen pilkkomista vaiheiksi, vaan sen ymmärrettäväksi tekemistä. Asiakkaan näkökulmasta keskeistä ei ole pelkästään se, mitä tehdään, vaan millaiseen kokemukseen hän on osallistumassa.

Tuntu-menetelmän kohdalla tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että asiakkaalle avataan kokemuksen luonne: kyse ei ole perinteisestä työpajasta tai opastuksesta, vaan ohjatusta havainnoinnin ja luovan työskentelyn prosessista.

Kehitystyössä palvelua tarkasteltiin myös tuotekortin näkökulmasta. Tällöin kokemuksesta tehdään näkyväksi esimerkiksi sen kohderyhmä, kesto, ympäristö ja toteutustapa. Tämä auttaa sanoittamaan palvelun kansainväliselle asiakkaalle ilman, että työskentelyn avoin luonne katoaa.

Kansainvälistyminen: kokemuksen sanoittaminen

Tämänkaltaisessa palvelussa Visit Finlandin kriteerit konkretisoituvat erityisesti siinä, miten palvelu kuvataan ennakkoon: mitä osallistuja tekee, missä ympäristössä palvelu tapahtuu, kuinka paljon ohjausta hän saa ja millainen lopputulos on odotettavissa. Tuntu-menetelmän kaltaisessa palvelussa keskeinen haaste liittyy kuitenkin yhteen erityiseen tekijään eli siihen, miten kuvata kokemus, jota ei voi täysin selittää etukäteen.

Kansainvälisessä kontekstissa keskeinen kysymys ei ole vain selkeys, vaan kulttuurinen tulkinta. Eri kulttuuritaustoista tulevilla osallistujilla voi olla erilainen suhde hiljaisuuteen, luonnossa liikkumiseen ja avoimeen luovaan työskentelyyn. Siksi osallistujat tarvitsevat erilaisia tapoja lähestyä palvelua.

Testaus osoitti, että osallistujat omaksuvat kokemuksen eri tavoin: osa heittäytyy nopeasti mukaan, kun taas osa tarvitsee enemmän kontekstia ja lupaa toimia ilman oikeaa tai väärää lopputulosta.

Tämä tekee ohjauksesta keskeisen osan palvelua. Ohjauksen tehtävä ei ole vain selittää toimintaa, vaan rakentaa osallistujalle riittävä luottamus kokeilla ja tulkita omalla tavallaan. Kyse ei ole kokemuksen yksinkertaistamisesta, vaan sen ymmärrettäväksi tekemisestä.

Luonto, taide ja palvelu uudenlaisena palvelutuotteena

Tuntu-menetelmän testaus Puijolla osoittaa, että elämys- ja ohjelmapalveluissa arvo ei synny vain siitä, mitä tehdään, vaan siitä, miten ihminen havainnoi ja tulkitsee ympäristöään.

Luovassa palvelussa lopputulosta ei voida vakioida samalla tavalla kuin perinteisessä ohjelmapalvelussa. Sen sijaan voidaan rakentaa olosuhteita, jotka tukevat osallistujan omaa havainnointia, tulkintaa ja luovaa työskentelyä. Keskeiseksi muodostuvat tila, ohjaus, ympäristö ja työskentelyn eteneminen. Kun nämä toimivat yhdessä, palvelu voi säilyä henkilökohtaisena kokemuksena ja samalla olla riittävän selkeä myös kansainväliselle asiakkaalle.

Yrittäjän näkökulmia kehittämiseen

Mitä havaitsit osallistujien tavassa kokea Puijon luonto ja luova työskentely testin aikana?

Oma havaintoni oli, että työpajan kaksi vaihetta tukivat toisiaan hyvin: ensin luonnossa havainnointi ja rauhoittuminen, jonka jälkeen kokemuksen purkaminen värien ja luovan työskentelyn kautta. Suunta ikään kuin kulki ulkoisesta havainnoinnista sisäiseen kokemukseen ja takaisin näkyväksi tekemiseen.

Luonto ja läsnäoloon keskittyvät harjoitteet raamittivat kokonaisuutta vahvasti. Osallistujilta saatiin palautetta erityisesti siitä, että keholliset harjoitteet auttoivat pysähtymään ja keskittymään ympäristöön uudella tavalla.

Testaus vahvisti myös sen, kuinka tärkeää ohjaajan läsnäolo on tällaisessa palvelussa. Ohjausta tarvittiin sekä luontokävelyn aikana että luovan työskentelyn vaiheessa, jotta osallistujat uskalsivat heittäytyä mukaan omalla tavallaan.

Miten Tuntumenetelmän kaltaista kokemusta voidaan kehittää kansainvälisiä asiakkaita ajatellen?

Tällaista palvelua täytyy kehittää niin, että siinä on selkeä ulkoinen rakenne, mutta samalla ohjaajalla on myös oma sisäinen suunnitelma työskentelyn etenemisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että palvelulle rakennetaan tarkka tunti- ja ohjaussuunnitelma: mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, millaisissa paikoissa pysähdytään ja miten osallistujia ohjataan tilanteesta toiseen.

Työpajassa sekä pedagogiikka että työskentelyn rytmi rakentuvat vahvasti tilan ja ympäristön ympärille. Jatkokehityksessä tavoitteena on tehdä pysähdyspisteisiin eri kielillä toteutettuja ohjauskylttejä, jotta osallistujat voivat seurata harjoitteita myös visuaalisesti. Esimerkiksi japanilaisille ryhmille ohjeistus voidaan näyttää japaniksi. Tämä lisää palvelun selkeyttä, turvallisuuden tunnetta ja saavutettavuutta.

Mikä oli tärkein oivallus palvelun tuotteistamisesta testauksen jälkeen?

Tärkein oivallus oli se, kuinka keskeisessä roolissa ohjaajan persoona ja vuorovaikutustaidot ovat tällaisessa palvelussa. Kokemus syntyy ihmisten välisessä kontaktissa. Jos ohjaaja ei onnistu rakentamaan tunneyhteyttä osallistujien kanssa, työskentely voi jäädä helposti etäiseksi tai valjuksi.

Testaus vahvisti myös sen, että tällaista palvelua ei voi täysin vakioida niin, että kuka tahansa voisi ohjata sitä samalla tavalla. Vaikka palvelulla on selkeä rakenne ja eteneminen, ohjaajalta vaaditaan herkkyyttä lukea ryhmää ja tunnistaa, kuinka paljon osallistujat tarvitsevat ohjausta eri tilanteissa. Keskeistä on tasapaino: osallistujia pitää ohjata riittävästi, jotta he pääsevät mukaan työskentelyyn, mutta samalla jättää tilaa omalle havainnoinnille ja tulkinnalle.

---

Kirjoittajat

Matti Laitinen, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Visit Finland. 2026. Kansainvälistymiskriteerit 2026. https://www.visitfinland.fi/globalassets/visitfinland.fi/vf-julkaisut/2026/visit-finland-kansainvalistymiskriteerit-2026.pdf

Tuntumenetelmä Oy https://tuntumenetelma.fi/

Puijon Ravintolat / Puijo Peak. https://www.puijopeak.fi/aktiviteetit/ryhmille/

Puijon Ravintolat. Värikävely https://puijonravintolat.fi/wp-content/uploads/2026/02/varikavely.pdf

Elämys- ja ohjelmapalveluiden kehittäminen Pohjois-Savossa. https://bcpohjois-savo.fi/elamys-ja-ohjelmapalveluiden-kehittaminen-pohjois-savossa/

Sustainable Travel Finland. 2026 https://www.visitfinland.fi/liiketoiminnan-kehittaminen/vastuullinen-matkailu/sustainable-travel-finland/

---