Palliatiivinen hoito on parantumatonta sairautta sairastavan ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun parantavaa hoitoa sairauteen ei enää ole. Palliatiivisella hoidolla lievitetään potilaan fyysisisiä ja psyykkisiä kärsimyksiä, sekä turvataan mahdollisimman laadukas loppuelämä. Se saattaa kestää muutamia kuukausia, jopa vuosia. Saattohoito kuuluu palliatiivisen hoidon loppuvaiheeseen ja sitä annetaan potilaan viimeisten elinpäivien tai viikkojen aikana. Palliatiivisen potilaan hoito perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön, jossa keskiössä ovat potilaan tuen ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen sekä perheenjäsenten tukeminen. (THL 2024.)

Palliatiivinen hoito on ihmisoikeus

Palliatiivinen hoito on ihmisoikeus, joka kuuluu kaikille ilman diagnoosirajauksia. Se tulee olla kaikkien saatavilla iästä, taustasta tai asuinpaikasta riippumatta. Suomessa ei tällä hetkellä ole erillistä lakia palliatiivisesta hoidosta, mutta se sisältyy osaksi yleistä terveydenhuoltoa ja potilaan oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä. Vuoden 2023 hallitusohjelmassa korostetaan jokaisen ihmisen yhdenvertaista oikeutta laadukkaaseen ja hyvään saattohoitoon asuin- tai hoitopaikasta riippumatta. Hallitusohjelmassa nostetaan esille myös palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistamisesta sekä läheisten merkityksestä ja tarpeesta huomioida heidät osana elämän loppuvaiheen hoitoa. (Valtioneuvoston julkaisuja 2023.)

Palliatiivisen hoidon organisointi Suomessa

Suomessa palliatiivinen hoito on jaettu neljään tasoon. Palliatiivista perustason hoitoa tarjotaan kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä, joissa hoidetaan kuolevia potilaita. A-perustason saattohoitoyksiköihin kuuluvat terveydenhuollon yksiköt, joissa saattohoitoa toteutetaan riittävällä osaavalla henkilöstömäärällä ja asianmukaisessa toimintaympäristössä. B-erityistason yksiköiden päätehtävä on palliatiivinen hoito erikoiskoulutetun henkilökunnan voimin. Vaativaan erityistason C-tasoon kuuluvat yliopistosairaaloiden palliatiiviset keskukset, jotka tarjoavat vaativaa palliatiivisen hoidon palveluita. (THL 2024.)

Palliatiivisen hoidon kehittäminen vaatii jatkuvaa arviointia ja joustavuutta, jotta palvelut vastaavat potilaiden ja heidän läheistensä tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Palliatiivisen hoidon palveluiden organisointi vaatii edelleen kehittämistä, jotta potilaiden oikea-aikainen ja laadukas hoito sekä läheisten tuki toteutuisi. Erityisesti yhtenäiset hoitokäytännöt ja terveydenhuollon henkilöstön osaaminen ovat keskeisiä kehittämiskohteita. Etäpalveluiden kehittäminen haja-asutusalueilla on tärkeää, jotta yhdenvertainen palliatiivisen hoidon palveluiden saatavuus ja laadukas hoito toteutuisivat koko maassa. Valtakunnallisen yhtenäisen potilastietojärjestelmän kehittäminen olisi tarpeen yksiköiden välisen tiedonsiirron tehostamisessa. Alueellisten kotisairaalatoimintojen kehittäminen kattavasti koko maassa toisi palliatiivisen hoidon lähelle kaikille sitä tarvitseville. Hoitokäytäntöjen kehittämiskohteita ovat muun muassa ympärivuorokautinen konsultaatiomahdollisuus, omalääkärimallit ja hoidon perhekeskeisyys. Palliatiivisen hoidon osaamista tulisi edelleen kehittää integroimalla se nykyistä selkeämmin esimerkiksi sairaanhoitajan tutkinto-ohjelmiin. Palliatiivisen hoidon koulutuksen saatavuuden ja laajuuden kehittäminen ja sen integroiminen opetussuunnitelmiin on todettu tärkeäksi maailmanlaajuisesti (Yoong, Wang, Seah, Kumar, Gan, Schmidt, Lin & Zhang 2023).

Vuorovaikutus ja kohtaaminen

Jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen tulisi hallita palliatiivisen hoidon perusosaaminen, jotta yhdenvertainen ja korkealaatuinen hoito toteutuisi. Palliatiivinen hoito ei ole pelkästään fyysisiin tarpeisiin vastaamista, vaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, jossa huomioidaan myös psyykkiset tarpeet. Potilas odottaa hoitohenkilökunnalta kiireetöntä kohtaamista ja kuulluksi tulemista. Kunnioittava ja empaattinen kohtaaminen luo luottamusta potilaan ja hoitajan välille.

Palliatiivisen hoidon yksi tärkeimmistä osaamisalueista ovat vuorovaikutus- ja kohtaamistaidot. Palliatiivisessa hoidossa olevat potilaat odottavat, että heidät kohdataan yksilöinä ja tasa-arvoisina ihmisinä, ei sairauksina, joita he sairastavat.

Kuoleman läheisyys ja ymmärrys siitä, että oleminen lakkaa, aiheuttavat potilaissa usein eksistentiaalista ahdistusta ja kuoleman pelkoa. Eksistentiaalinen ahdistus on tunne, joka syntyy, kun ihminen pysähtyy pohtimaan elämänsä suuria kysymyksiä, miksi olen olemassa, minne olen menossa ja mitä merkitystä kaikella on. Hoitajien antama tuki, kiireetön läsnäolo sekä mahdollisuus pohtia eksistentiaalisia ja hengellisiä kysymyksiä auttavat potilasta löytämään itsestään voimavaroja ja käsittelemään omaa kuolevaisuuttaan. Vuorovaikutus ei ole pelkästään tiedon jakamista, vaan myös inhimillistä yhteyttä. Hoitajan kyky olla aidosti läsnä tuo lohtua silloinkin, kun sanat eivät riitä.

Vuorovaikutustilanteissa potilaan ja läheisten kanssa on tärkeää käyttää yleistajuista ja helposti ymmärrettävää kieltä sekä välttää lääketieteellisiä termejä. Tämä varmistaa, että potilas ja läheiset ymmärtävät hoidon sisällön ja päätökset, joita he tekevät yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa. Helposti ymmärrettävä kieli luo myös luottamuksellisen ilmapiirin, jolloin potilaan ja läheisten on helpompi tuoda esille omia ajatuksiaan. Tällainen ilmapiiri vähentää potilaan ja läheisten stressiä ja ahdistusta sekä helpottaa päätöksentekoa.

Palliatiivisen hoidon ennakoiva hoitosuunnitelma, hoitolinjaus ja hoidonrajaus

Palliatiivisen hoidon yksi keskeisimmistä asioista on ennakoivan hoitosuunnitelman laatiminen yhdessä hoitavan lääkärin, potilaan ja läheisten kanssa. Hoitosuunnitelmassa huomioidaan potilaan arvot, toiveet ja pelot sairauden etenemisestä sekä lähestyvästä kuolemasta. Hoitosuunnitelma laaditaan ennakoimaan toimintakyvyn muutoksia ja sairauden etenemistä. Se luo perustan hoitolinjauksille ja hoidonrajauksille. Ennakoiva hoitosuunnitelma ja sen päivittäminen korostuu erityisesti silloin, kun sairaus vaikuttaa kykyyn ilmaista omaa tahtoa tai kun sairaus etenee nopeasti.

Palliatiivisen hoitolinjauksen tarkoituksena on määritellä hoidon tavoite sairauden lääketieteellisten hyötyjen ja haittojen näkökulmasta. Palliatiivinen hoitolinjaus on yleinen suunnitelma hoidon suunnasta, tarkoituksena oireiden lievittäminen ja elämänlaadun ylläpitäminen. Hoitolinjaus tulisi tehdä aina ajoissa ja päivittää siinä yhteydessä, kun potilaan voinnissa tapahtuu merkittävä muutos.

Hoidonrajauksen tarkoituksena on hyödyttömien hoitojen välttäminen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että potilas jää hoidotta. Hoidonrajauksista on tärkeää puhua potilaalle ja läheisille ymmärrettävästi, mitä se tarkoittaa ja mistä hoidoista luovutaan. On tärkeää perustella mitkä asiat ovat potilaan edun mukaisia ja hyödyllisiä, eivätkä tuota lisää kärsimystä, koska tavoitteena ei ole enää parantaa vaan lievittää oireita ja turvata elämänlaatua. Keskustelut hoidonrajauksista on usein potilaalle ja läheisille vaikeaa ja se vaatii lääkäriltä erityistä vuorovaikutustaitoa. Ennakoiva hoitosuunnitelma, palliatiivinen hoitolinja ja hoidonrajaukset tulee kirjata potilastietojärjestelmään, jotta koko hoitotiimi on ajan tasalla potilaan hoitojen ja toiveiden suhteen. Kirjaukset turvaavat potilaan oikeuksia ja varmistavat, että hoitopaikan vaihtuessa potilaan tiedot siirtyvät ja uusi hoitotiimi voi toteuttaa potilaan toiveiden mukaista hoitoa.

Jontopäätökset

Palliatiivinen hoitotyö on korvaamaton osa terveydenhuoltoa, joka keskittyy kuolevan ihmisen ja hänen läheistensä kokonaisvaltaiseen tukemiseen. Fyysisen, psyykkisen ja hengellisen tuen avulla potilasta ja hänen läheisiään autetaan kohtaamaan elämän viimeiset vaiheet arvokkaasti ja rauhallisesti. Palliatiivisen hoidon merkitys tulee esiin erityisesti siinä, että se parantaa potilaan elämänlaatua ja lievittää kärsimystä, samalla kun se tukee läheisiä heidän surussaan ja menetyksessään. Jatkuva kehittäminen ja koulutus ovat avainasemassa, jotta palliatiivinen hoito voi vastata potilaiden ja heidän läheistensä tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Potilaan oikea-aikaisen, laadukkaan ja yhdenvertaisen hoidon toteutuminen haja-asutusalueilla vaatii palliatiivisen hoidon palveluiden organisoinnin kehittämistä. Tällä on merkittävä vaikutus niin potilaisiin kuin heidän läheisiinsä. Palliatiivisen hoidon saatavuuden varmistaminen läheltä asuinpaikkaa tai kotiin tuotuna takaa paremman elämänlaadun potilaalle ja läheisille. Palliatiivisen hoidon keskiössä on arvokkuus, yksilöllisyys ja kokonaisvaltainen tuki. Hyvin toteutettuna se tuo rauhaa ja turvaa elämän loppuvaiheisiin. Palliatiivisen hoidon tarkoitus ei ole elämän pidentäminen, vaan sen laadun vaaliminen loppuun asti.

Artikkeli on kirjoitettu osana YAMK opinnäytetyötä nimeltään Inhimillinen kuolema.

Kirjoittajat:

Raija Lilja, kliininen asiantuntija, palliatiivinen hoito, YAMK-opiskelija

Marja Silén-Lipponen, terveysalan yliopettaja

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2024. Palliatiivisen hoidon järjestäminen. https://thl.fi/aiheet/ikaantyminen/elaman-loppuvaiheen-hoito/palliatiivisen-hoidon-jarjestaminen#kolmiportainen

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2024. Mitä on palliatiivinen hoito. https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/elaman-loppuvaiheen-hoito/mita-on-palliatiivinen-hoito. Viitattu 4.10.2024.

Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. Vahva ja välittävä Suomi. Petteri Orpon hallituksen ohjelma. 2.4. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen. https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/hallitusohjelma#/2/4.

Yoong, S. Q., Wang, W., Seah, A. C. W., Kumar, N., Gan, J. O. N., Schmidt, L. T., Lin, Y., & Zhang, H. 2023. Nursing students’ experiences with patient death and palliative and end-of-life care: A systematic review and meta-synthesis. Nurse Education in Practice 69. DOI: 10.1016/j.nepr.2023.103625