Tämä artikkeli perustuu YAMK opinnäytetyöhön (Rautiainen 2025), jossa tutkittiin yhteisöllisyyden ylläpitämistä ja kasvattamista monipaikkaisessa työympäristössä. Tutkimuksessa tavoiteltiin tutkittavan työyhteisön ymmärryksen kasvattamista yhteisöllisyyden merkityksestä sekä konkreettisten toimenpide-ehdotusten löytämistä yhteisöllisyyden kasvattamiseksi ja ylläpitämiseksi. Lisäksi selvitettiin, miten esihenkilö voi auttaa työyhteisöä yhteisöllisyyden kasvattamisessa ja ylläpitämisessä.

Työskentelytavat ja työyhteisöt ovat kokeneet ison mullistuksen monilla aloilla viime vuosien aikana. Työyhteisön jäsenet ovat ennen voineet kohdata fyysisellä työpaikalla päivittäin, ja nykyisin tapaamiset voivat olla täysin etänä. Tällä on monenlaisia vaikutuksia niin työyhteisöön yhdessä, kuin työyhteisön jäseniin yksilöinä. Kuten Sjöblom ja Mäkikangas (2021) toteavat, on työntekijöiden hajaantuminen fyysisesti kauemmas toisistaan tuonut yhteisöllisyyteen ja yhteenkuuluvuuden ylläpitämiseen haasteita.

Toisaalta huomioitavaa on, että tilastokeskuksen vuoden 2023 työolotutkimuksen tuloksien perusteella yhteisöllisyyden kokemuksessa ei havaittu juurikaan eroa lähityötä ja etätyötä tekevien kesken (Sutela, Viinikka & Pärnänen 2024, 135). Kangaspunta (2021, 38) myös toteaa, että yhteisöllisyydessä on tärkeää henkinen kokemus kuulumisesta yhteisöön. Voidaanko tästä tehdä johtopäätös, että yhteisön jäsenten etäisyys ei ole yhteisöllisyyden rakentamisessa ratkaisevin tekijä, vaan se, miten yhteisö suhtautuu yhteisöllisyyden ylläpitämiseen ja näkeekö sen eteen vaivaa? Tätä tukee Mönkkösen ja Roosin (2023, 97–99) esille tuoma huomio, että fyysinen läheisyys ei ole vuorovaikutuksen kannalta merkittävää, vaan ratkaisevaa on yhteys, joka osallistujien välille syntyy.

Yhdessäolon tärkeys ja yhteisten sääntöjen löytyminen

Rautiaisen (2025) opinnäytetyön empiirisen tutkimuksen mukaan kohdeyhteisön yhteisöllisyyden tila koettiin melko hyvänä, mutta yhteisö koki psykologisen turvallisuuden kaipaavan vahvistusta. Lisäksi yhteisö toivoi lisää aikaa ja mahdollisuuksia kohtaamisille ja vuorovaikutukselle. Kohtaamisia toivottiin lisää niin etänä kuin lähitapaamisina. Toiveissa korostui rento yhdessäolo. Myös pelisääntöjen tärkeys korostui tutkimustuloksissa. Esimerkiksi puheenvuorojen saaminen koettiin nykyisellään vaikeaksi virtuaalikokouksissa ja tähän kaivattiin kaikille selkeitä sääntöjä. Vilkman (2016, 37) myös korostaa pelisääntöjen tärkeyttä yhteistyölle; on tärkeää, että pelisäännöistä sovitaan yhteisössä yhdessä, jolloin syntyy yhteinen ymmärrys pelisäännöistä.

Esihenkilön rooli

Kohdeyhteisö koki oman esihenkilön olevan helposti lähestyttävä ja hänellä nähtiin olevan suuri vastuu me-hengen luomisessa. Kohdeyhteisö toivoikin, että esihenkilö tukisi ja auttaisi kohtaamisten mahdollistajana ja muiden tutkimuksessa esille nousseiden toimenpide-ehdotusten käynnistämisessä. Tätä tukee myös australialainen pitkittäistutkimus; organisaatioiden on tärkeää tarjota tukea ja mahdollisuuksia yhteisöllisyyden kasvattamiseen, kun työyhteisön jäsenet eivät enää työskentele jatkuvasti samassa tilassa (Graham, Lambert, Weale, Stuckley & Oakley 2023).

Aktiivista kehittämistä

Yhteisöllisyyden kehittämisessä on tärkeää, että mietitään yhdessä juuri omalle työyhteisölle sopivia keinoja (Vilkman 2023, 125–126). Tutkimuksen kohdeyhteisö oli aktiivinen työpajassa ja ryhmäkeskusteluissa, joissa yhteisöllisyyden haasteita ja kehittämisideoita pohdittiin. Tästä pohjimmiltaan yhteisöllisyydessä onkin kyse. Jokaisen tulee olla itse aktiivinen ja vastaanottavainen, jotta yhteisöllisyyttä syntyy. Yhteisöllisyys rakentuu yhdessä ja vuorovaikutuksen voimin. Yhteisöllisyyden kehittämiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan sitoutumista ja tahtoa koko työyhteisöltä.

---

Kirjoittajat

Marja Rautiainen, Tradenomi YAMK, Liiketoiminnan kehittäminen -tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

Ulla Pekkarinen, lehtori, FM, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School

---

Lähteet

Graham, M., Lambert, K., Weale, V., Stuckey, R. & Oakman, J. 2023. Working from home during the COVID 19 pandemic: a longitudinal examination of employees’ sense of community and social sup-port and impacts on self-rated health. BMC Public Health 23 (1), 1–10. https://doi.org/10.1186/s12889-022-14904-0. Viitattu 29.11.2025.

Kangaspunta, S. 2021. Yksilöllinen yhteisöllisyys: avaimia yhteisöllisyyden muutoksen ymmärtämi-seen. Tampere University Press. E-kirja. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-8383-7. Viitattu 29.11.2025.

Mäkikangas, A. & Pyöriä, A. 2023. Teoksessa Mäkikangas, A. & Pyöriä, P. (toim.) Koronapandemia, työ ja yhteiskunta: muuttuiko Suomi? Tallinna: Gaudeamus, 207–228.

Mönkkönen, K. & Roos, S. 2023. Työyhteisötaidot digiajassa. Helsinki: Gaudeamus.

Sjöblom, K. & Mäkikangas, A. 2021. Rapauttiko etätyö yhteisöllisyyden? Verkkojulkaisu. Alusta, Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan verkkolehti. https://www.tuni.fi/alustalehti/2021/05/26/rapauttiko-etatyo-yhteisollisyyden/. Viitattu 29.11.2025.

Sutela, H., Viinikka, J. & Pärnänen, A. 2024. Työolot murrosten keskellä: Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2023. Verkkojulkaisu. Tilastojulkaisu. Helsinki: Tilastokeskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-244-731-9. Viitattu 29.11.2025.

Vilkman, U. 2016. Etäjohtaminen. Tulosta joustavalla työllä. Helsinki: Alma Talent Oy.

Vilkman, U. 2023. Näin menestyt monipaikkaisessa työssä. Helsinki: Alma Talent Oy.