Painehaavat syntyvät ihon ja sen alla olevan kudoksen altistuessa paineelle. Suomessa arvioidaan vuosittain syntyvän 55 000–85 000 painehaavaa, ne aiheuttavat noin 420 miljoonaa euron kustannukset terveydenhuollolle. Painehaavojen ennaltaehkäisy on huomattavasti kustannustehokkaampaa, kuin jo olemassa olevien painehaavojen hoito.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitohenkilökunnan kokemuksia painehaavariskin arvioinnin osaamisestaan sekä Braden-riskiluokitusmittarin käytöstä Espoon sairaalassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli saatujen tulosten avulla kehittää hoitohenkilökunnan painehaavavariskin arvioinnin osaamista sekä tukea hoitohenkilöstön Braden-riskiluokitusmittarin päivittäistä käyttöä hoitotyössä. Espoon sairaalassa on vuonna 2019 otettu käyttöön systemaattinen painehaavariskin arviointi Braden-riskiluokitusmittarin avulla.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja kohderyhmänä olivat sairaalassa työskentelevät hoitajat. Espoon sairaalan resurssikeskuksen hoitohenkilökunta vastasi paperiselle kyselylomakkeelle, joka oli laadittu aiemman tutkimuksen ja tiedon perusteella.

Kyselyyn vastattiin anonyymisti eikä henkilöllisyys ollut tutkijan tiedossa. Saatu aineisto analysointiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysin perusteella saatiin tietoa hoitohenkilökunnan kokemuksista painehaavariskin tunnistamisen osaamisesta sekä Braden-riskiluokitusmittarin käytöstä. Painehaavariskin osaamisen osalta muodostui kolme pääluokkaa, jotka olivat painehaavan tunnistamista edistävät tekijät, painehaavan ennaltaehkäisy ja hallinta sekä painehaavariskin arviointia estävät tekijät (Kuvio 1).

Kuvio 1. Vastaajien kokemukset painehaavariskin osaamisesta luokiteltuna

Tulokset osoittivat, että hoitohenkilökunnan painehaavariskin arvioinnin osaamisessa sekä Braden-riskiluokituksen mittarin käytössä on puutteita. Suurimpia haasteita koettiin kirjaamisessa ja arvioinnin toteutumisesta- Myös koulutusta tarvittaisiin jatkuvasti. Painehaavariskin arviointia heikentävinä tekijöinä koettiin olevan työntekijöiden oma asenne, organisaatio sekä potilaan sitoutuminen. Lisäksi Braden-riskiluokitusmittariin liittyi haasteita.

Voidaan todeta, että tarvitaan säännöllistä tukea ja kehittämistä hoitohenkilökunnan osaamisen parantamiseksi. Saadut tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten tuloksien kanssa. Haavojen hoitoon osallistuvien hoitajien kliininen osaaminen on keskeinen tekijä, ja sen tulisi kattaa potilaan kokonaisvaltainen arviointi ja ymmärrys haavan paranemiseen vaikuttavista tekijöistä. Haavojen monimuotoisuus ja niihin liittyvien tekijöiden tunnistaminen vaikuttavat suoraan hoitoon ja paranemisprosessiin. Hoitajien asenne ja käytös, hoitokäytännöt sekä hoitoympäristö vaikuttavat myös merkittävästi haavojen käsittelyyn ja hoitoon.

Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella hoitajien osaaminen painehaavariskissä olevan potilaan tunnistamisesta on vaihtelevaa ja siihen vaikuttavat monet tekijät (Kuvio 2). Hoitajat kaipaavat erityisesti moniammatillista yhteistyötä sekä selkeitä mittareita arvioinnin tueksi. Riittämättömät resurssit koettiin haasteeksi ja osaamisen merkitystä painotettiin. Vastaajat toivoivat lisää moninaista, käytännönläheistä koulutusta aiheesta säännöllisesti.

Kuvio 2. Painehaavariskin tunnistamista edistävät tekijät

Opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään jatkossa haavahoidon koulutuskokonaisuuksia kehitettäessä sekä kohdennettaessa sekä simulaatio-opetuksessa, joka on kohdeorganisaatiossa aktiivisesti käytössä. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää koulutusten suunnitteluun Espoon sairaalan lisäksi myös muissa vastaavissa perusterveydenhuollon yksiköissä. Saatua tietoa tullaan hyödyntämään tulevaisuudessa koulutusten kohdentamiseen myös laajemmin, painehaavariskin arvioinnin kehittämistyössä ja hoitokäytäntöjen yhtenäistämisessä sekä hoidon laatua kehitettäessä Espoon sairaalassa.

Opinnäytetyön tulokset kuvaavat yhden suuren sairaalan tilannetta ja vastausmäärä jäi pieneksi, joten tulokset eivät välttämättä ole sellaisenaan siirrettävissä. Jatkossa tutkimusta tarvitaankin laajemmalla otannalla sekä suuremmilla vastaajamäärillä, jotta saadaan riittävän kattavasti tietoa aiheesta.

Artikkeli perustuu Aune Isosompin (2023) YAMK opinnäytetyöhön ”Hoitohenkilökunnan kokemuksia painehaavariskin arvioinnin osaamisesta sekä Braden riskimittarin käytöstä”. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112732106

Lähteet ovat saatavilla ensimmäiseltä kirjoittajalta.

Kirjoittajat:

Aune Isosomppi, sairaanhoitaja, auktorisoitu haavahoitaja, hoitotyön kliininen asiantuntija, haavahoito YAMK-opiskelija, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, sairaalapalvelut, Espoon sairaala.

Elisa Snicker, CBC, KTM, TtM, lehtori, Master School, Jatkuva oppiminen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Liisa Klemola, FT, lehtori, Master School, Jatkuva oppiminen, Savonia-ammattikorkeakoulu