Savonia-artikkeli: Kotien kaapeissa piilee satojen eurojen vuokrauspotentiaali
This work is licensed under CC BY-SA 4.0
Kuinka monta sellaista tavaraa omistat, joita käytät vain muutamia kertoja kuukaudessa, vuodessa tai koko elämäsi aikana? Porakone, matkalaukku, vaatehöyrystin tai teltta saattavat olla käyttämättä suurimman osan ajasta.
Satunnaisesti käytössä oleviin tavaroihin sitoutuu huomattavia summia rahaa ja luonnonvaroja, mutta samalla niissä piilee yllättävää taloudellista potentiaalia. Tavaroiden vertaisvuokraus tarjoaa keinon muuttaa kaappien kätköt lisätuloiksi ja edistää kestävämpää kulutusta. Samalla saattaa muuttua tapamme ajatella ja omistaa.
Vertaisvuokraus – iloa ja hyötyä tuova naapuriapu
Vertaisvuokraus on osa kiertotaloutta, jonka tavoitteena on vähentää materiaalien käyttöä ja pitää ne kierrossa mahdollisimman pitkään uudelleenkäytön, kierrätyksen ja talteenoton avulla (Kirchherr, Reike & Hekkert 2017, 224–225). Vertaisvuokrauksessa yksityishenkilöt vuokraavat tavaroita toisilleen ja toisiltaan. Vaikka tavaroiden lainaaminen ei ole uusi ilmiö, digitaaliset alustat ovat mahdollistaneet vuokraamisen perinteisen perheenjäseniltä, ystäviltä ja naapureilta lainaamisen sijaan täysin tuntemattomien ihmisten kesken. (Frenken & Schor 2017, 4). Vertaisvuokraus toimii siten myös nykypäivän sukulais-, ystävä- ja naapuriapuna.
Koska vertaisvuokraus tapahtuu lähtökohtaisesti tuntemattomien kesken, sen onnistuminen edellyttää luottamusta palvelua ja toisia käyttäjiä kohtaan (Räisänen, Ojala ja Tuovinen 2020, 18). Kuluttajien motiiveihin osallistua jakamistalouteen vaikuttavat monet useat seikat, kuten arvot, asenteet, taloudellinen hyöty sekä toiminnan tuoma ilo ja nautinto (Hamari, Sjöklint & Ukkonen 2016, 2049–2054).
Pienienkin kotien kaapeista voi löytyä rahanarvoista vuokrauspotentiaalia.
Keväällä 2025 toteutetussa selvityksessä kartoitettiin harvoin käytössä olevia tavaroita yhdeksässä uusimaalaisessa kotitaloudessa. Kotitalouksista löytyi keskimäärin 26 vähällä käytöllä olevaa tavaraa. Näihin tavaroihin sitoutuneen niin sanotun nukkuvan pääoman arvo oli keskimäärin noin 1 400 euroa kotitaloutta kohden. Maltillisesti arvioitu vuotuinen vuokrauspotentiaali oli keskimäärin 650 euroa.
Selvityksen aikana huomattiin, että myös pienissä kodeissa sekä kodeissa, joissa tavaroita oli aktiivisesti karsittu, löytyi vuokraukseen soveltuvia tavaroita. Esimerkiksi silitysrauta, matkalaukku, pora tai hedelmäkuivuri voivat olla harvoin omassa käytössä, mutta potentiaalisia vuokrauskohteita naapureille. Suomessa vertaisvuokrauspalveluita on jo useita, kuten Lainanappi ja Hygglo. Selvityksen tilaaja Circutus lopetti toimintansa vuoden 2025 lopussa.
Kuva 2. Tyypillisiä, vähällä käytöllä olevia tavaroita suomalaisissa kotitalouksissa (Hytönen 2025).
Onko omistamisen aika jo ohi?
Kotitalouksien tavaroissa lepäävä taloudellinen ja ekologinen potentiaali on vielä paljolti hyödyntämättä. Työelämän ja yrittäjyyden näkökulmasta vertaisvuokraus avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja haastaa perinteisiä myyntiin perustuvia toimialoja. Edelläkävijäyritykset, kuten Partioaitta, ovat tuoneet tavaroiden vuokrausmahdollisuuden perinteisen myynnin rinnalle.
Omistamisesta ollaan siirtymässä yhä enemmän kohti käyttöoikeuksia ja vuokrausta. Vertaisvuokraus näyttäytyy osana muutosta, jossa korostuu vapaus tavarapaljoudesta. Omistamista kiinnostavampaa onkin kenties se, miten kätevästi ja luotettavasti voimme saada tarpeeseemme sopivan asunnon, auton tai matkarattaat käyttöön juuri siksi ajaksi, kun meillä sille on sille tarve.
Kirjoittajat
Terhi Hytönen, opiskelija (Kestävän tulevaisuuden asiantuntija, Tradenomi YAMK), Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet
Cambridge University Press n.d. Sharing economy. Cambridge Advanced Learner’s Dictionary & Thesaurus. https://dictionary.cambridge.org. Viitattu 9.2.2026.
Frenken, K. & Schor, J. 2017. Artikkeli. Putting the sharing economy into perspective. Environmental Innovation and Societal Transitions 23, 3–10. https://doi.org/10.1016/j.eist.2017.01.003. Viitattu 6.2.2026.
Hamari, J., Sjöklint, M. & Ukkonen, A. 2016. Artikkeli. The sharing economy: Why people participate in collaborative consumption. Journal of the Association for Information Science and Technology 67 (9), 2047–2059. https://doi.org/10.1002/asi.23552. Viitattu 9.2.2026.
Kirchherr, J., Reike D. & Hekkert, M. 2017. Artikkeli. Conceptualizing the circular economy: An analysis of 114 definitions. Resources, Conservation and Recycling 127, 221–232. https://doi.org/10.1016/j.resconrec.2017.09.005. Viitattu 9.2.2026.
Räisänen, J., Ojala, A. & Tuovinen, T. 2020. Artikkeli. Building Trust in the Sharing Economy: Current Approaches and Future Considerations. Journal of Cleaner Production 279 (37), 123724. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2020.123724. Viitattu 9.2.2026.
Sitra Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Tulevaisuussanasto. https://www.sitra.fi/tulevaisuussanasto/jakamistalous/. Viitattu 9.2.2026.