Kroonisten haavojen hoito muodostaa merkittävän taloudellisen ja inhimillisen haasteen terveydenhuollolle. Tässä Nyrhisen (2026) opinnäytetyöhön perustuvassa artikkelissa tarkastellaan erään yksityisen terveyspalveluorganisaatioon laadittua dynaamista ja sähköistä arviointimittaria, joka integroitiin osaksi organisaation Hoituki-palvelujärjestelmää.

Avoterveydenhuollon vastaanotoilla haavat ovat yksi yleisimmistä syistä hakeutua hoitoon, ja väestön ikääntymisen myötä haavautumisriskissä olevien potilaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Arvioiden mukaan jopa kahdesta neljään prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista aiheutuu nimenomaan haavanhoidosta (Koljonen ym. 2017, 494). Pitkäkestoiset hoitojaksot heikentävät potilaiden elämänlaatua, ja siksi perusterveydenhuollossa tarvitaan tehokkaampia keinoja tunnistaa riskiryhmään kuuluvat henkilöt ennen kuin varsinainen ihorikko pääsee syntymään (Smet ym. 2026, 1).

Reaktiivisesta hoidosta ennaltaehkäisyyn

Sairaanhoitajan arjessa hoidon tarpeen arviointi on lakisääteinen tehtävä. Potilaan tulee saada arkipäivisin yhteys terveyskeskukseen ja saada arvio hoidon kiireellisyydestä. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, § 51.) Usein haasteena on kuitenkin se, että haavanhoitoon reagoidaan vasta silloin, kun kudosvaurio on jo syntynyt. Työkokemukseni kautta olen huomannut, kuinka suuri merkitys järjestelmällisellä riskien kartoituksella on. Jotta riskien tunnistaminen ei olisi kiinni pelkästään yksittäisen työntekijän kokemuksesta, terveydenhuoltoon tarvitaan rakenteellisia ja yhtenäisiä toimintamalleja (Saukkonen & Ålander 2021, 7, 14).

Päätöspuun loogiset askeleet kliinisessä arjessa

Teknisenä menetelmänä mittarissa käytettiin päätöspuumenetelmää (Song & Lu 2015, 131). Se mahdollistaa monimutkaisten kliinisten muuttujien jakamisen loogisiksi ja helposti käsiteltäviksi ”jos–niin” -ehtolausekkeiksi. Kun hoitaja syöttää järjestelmään potilaan esitietoja, kuten iän, tupakointitaustan tai painon, mittari ohjaa kyselyä dynaamisesti eteenpäin.

Kyselypolku pureutuu keskeisimpiin perussairauksiin, kuten diabetekseen, valtimotautiin sekä laskimoiden, sydämen tai munuaisten vajaatoimintaan. Mittari huomioi tarkasti esimerkiksi diabeteksen hoitotasapainon (Mustajoki 2020) ja alaraajojen verenkierron oireet, kuten asennosta riippuvan leposäryn (Alaraajojen tukkiva valtimotauti: Käypä hoito -suositus 2021). Lopputuloksena järjestelmä generoi vastauksista valmiin tekstikoosteen suoraan potilaskertomukseen, mikä vähentää kirjalliseen työhön kuluvaa aikaa.

Omahoitovalmius ratkaisee onnistumisen

Lääketieteellisten riskitekijöiden lisäksi mittari haastaa ammattilaisen arvioimaan potilaan yksilöllistä tilannetta kokonaisvaltaisesti. Onnistunut ennaltaehkäisy vaatii potilaalta sitoutumista ja arjen rutiineja, kuten jalkojen päivittäistä pesua, rasvausta ja tarkastamista (Jalkojen omahoito-ohje diabetesta sairastavalle: Käypä hoito -suositus 2021).

Jos potilaan kognitiiviset tai fyysiset valmiudet ovat heikentyneet, omahoito ei välttämättä toteudu riittävän tehokkaasti. Suuri sairastavuus, taloudelliset rajoitukset tai masennus voivat vaikuttaa haitallisesti kykyyn huolehtia omasta hoidostaan. (Journal of Community Nursing 2022, 30.) Tämän vuoksi mittari ohjaa hoitajaa tunnistamaan ne potilaat, jotka tarvitsevat tavanomaista tiiviimpää ohjausta tai apuvälineitä omahoidon onnistumiseksi (Johnsson ym. 2024, 515–516).

Varhaisella ja systemaattisella puuttumisella voimme säästää merkittävästi terveydenhuollon resursseja, mutta ennen kaikkea voimme säästää potilaat kroonisen haavan aiheuttamalta pitkäaikaiselta kärsimykseltä.

---

Kirjoittajat

Heidi-Maria Nyrhinen, YAMK-opiskelija (Kliininen asiantuntija, omahoidon tukeminen ja kansansairauksien hoitotyö), Savonia-ammattikorkeakoulu

Marja-Anneli Hynynen, Lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, Master School, Kuopio

---

Lähteet

Alaraajojen tukkiva valtimotauti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verisuonikirurgisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021.

Jalkojen omahoito-ohje diabetesta sairastavalle. Potilasohje. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021.

Johnsson, N., Fagerström, C., Lindberg, C. & Tuvesson, H. 2024. Supporting patients with venous leg ulcers in self-care monitoring: an interview study with primary health care professionals. Scandinavian Journal of Primary Health Care 42 (4), 515–524.

Journal of Community Nursing: Part 2: Chronic oedema: assessment 2022, 30.

Koljonen, V., Väänänen, U. & Isoherranen, K. 2017. Mikä on lääkärin rooli haavanhoidossa? Suomen lääkärilehti 72 (8), 494.

Mustajoki, P. 2020. Diabeettinen neuropatia (diabeteksen hermovaurio). Lääkärikirja Duodecim. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Saukkonen, S-M. & Ålander, A. 2021. Hoidon tarpeen arviointi: nykytilan selvitys. Verkkojulkaisu. Helsinki: Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitos.

Smet, S., Beele, H., Van De Voorde, L. & Beeckman, D. 2026. Development and content validation of WoundPilot: a clinical decision support system for structured wound assessment and decision-making. Journal of Tissue Viability, 35 (3).

Song, Y-Y. & Lu, Y. 2015. Decision tree methods: applications for classification and prediction. Shanghai Archives of Psychiatry 27 (2), 130–135.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010.