Sosiaali- ja terveydenhuollon nopea digitalisaatio muuttaa ammattilaisten työtä ja osaamisvaatimuksia. Digitaalisten tietojärjestelmien ja palveluiden käyttöönotto edellyttää henkilöstöltä jatkuvaa digiosaamisen kehittämistä sekä toimivia tukirakenteita arjen työhön. Yksi keskeinen keino tukea digiosaamista on vastuukäyttäjätoiminta, jossa nimetyt ammattilaiset toimivat lähituen tarjoajina ja kehittämistyön linkkeinä työyhteisöissä. Digi- ja väestöviraston (n.d) Digituki hyvinvointialueille mallin mukaisesti lähituki työyhteisöissä toimii keskeisenä digiosaamisen edistäjänä sekä arjen ongelmatilanteiden ratkaisijana. Tämä artikkeli pohjautuu Anu Jokisaaren ja Anna Pakarisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön, jonka tarkoituksena oli kuvata, miten Pohjois-Savon hyvinvointialueelle voidaan rakentaa toimiva digitaalisten järjestelmien vastuukäyttäjäverkosto, joka tukee henkilöstön digitaalista osaamista ja edistää digitaalisten järjestelmien hyödyntämistä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Opinnäytetyö toteutettiin haastattelemalla (n = 10) vastuukäyttäjätoiminnan asiantuntijaa Pohjois-Savon hyvinvointialueella. Opinnäytetyössä tuotettua tietoa voidaan hyödyntää vastuukäyttäjäverkoston rakentamisessa ja toiminnan ylläpitämisessä Pohjois-Savon hyvinvointialueella.

Toimiva digiarki tarvitsee vastuukäyttäjäverkoston

Tämän opinnäytetyön tulosten mukaan vastuukäyttäjäverkoston toimivuuden kannalta tunnistettiin yksilö- ja organisaatiotekijät sekä verkostorakenteeseen liittyvät tekijät. Yksilötekijöissä korostui osaaminen, oma aktiivisuus ja motivaatio. Vastuukäyttäjien rooli painottui erityisesti lähitukeen ja kollegoiden ohjaamiseen, mikä korosti vertaisoppimisen merkitystä digiosaamisen kehittämisessä. Organisaatiotason tekijöissä korostuivat erityisesti rakenteiden, johtamisen ja resurssoinnin näkökulmat. Tulosten perusteella vastuukäyttäjän rooli oli monin paikoin epäselvä, eikä tehtävään liittyviä vastuita ja odotuksia ollut määritelty yhtenäisesti. Verkostorakenteisiin liittyvät tekijät koskivat yhteistyöstä, tiedonkulkua ja yhteisiä toimintakäytäntöjä. Säännöllisten tapaamisten, koordinaation ja yhteisten toimintamallien puute vaikeutti verkoston kehittymistä. Lisäksi opinnäytetyön tuloksissa nousi esiin, että vastuukäyttäjillä oli runsaasti kehittämisideoita, mutta heidän osallistumisensa digikehittämiseen oli vielä vähäistä.

Vastuukäyttäjäverkoston toimivuuden keskeiset tekijät olivat tämän opinnäytetyön tulosten mukaan: Yksilötasolla; motivaatio, osaaminen, sitoutuminen ja aktiivisuus. Organisaatiotasolla; johtaminen, resurssit, roolien määrittely, perehdytys, koulutus ja arvostus. Verkostorakenteessa: koordinaatio, säännölliset tapaamiset, viestintäkanavat, yhteiset toimintamallit ja tiedonkulku.

Vastuukäyttäjät digiosaamisen lähitukena

Tämän opinnäytetyön tulokset olivat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, jonka mukaan vastuukäyttäjien tarjoama lähituki on keskeinen tekijä digitaalisten ratkaisujen onnistuneessa käyttöönotossa sosiaali‑ ja terveydenhuollossa (Heponiemi ym. 2020). Haastatteluaineiston perusteella vastuukäyttäjätoiminta tuki kollegiaalista oppimista ja arjen digiosaamista, mutta verkoston toimivuus jäi osin hajanaiseksi ilman selkeitä rakenteita, koordinaatiota ja johdon tukea. Tämä tukee aiempia havaintoja siitä, että erityisesti laajoissa organisaatioissa vastuunjaon epäselvyys ja puutteellinen koordinointi estävät osaamisen systemaattista hyödyntämistä (Provan & Kenis 2008; Hammarén ym. 2024). Lisäksi tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että vastuukäyttäjäverkoston vaikuttavuus edellyttää osaamisen jatkuvaa kehittämistä sekä työn näkyvää tunnistamista ja arvostamista, jotka tukevat motivaatiota ja sitoutumista (Ahonen, Tepponen & Turja 2024; Deci & Ryan 2000).

Edellytykset toimivalle vastuukäyttäjäverkostolle

Tämän opinnäytetyön tulokset osoittivat, että vastuukäyttäjäverkosto tarjoaa sosiaali-‑ ja terveydenhuollon organisaatioille merkittävän mahdollisuuden vahvistaa henkilöstön digiosaamista ja tukea digitaalisten ratkaisujen sujuvaa hyödyntämistä arjen työssä. Tulokset kuitenkin korostavat, että verkoston vaikuttavuus ei synny yksittäisten vastuukäyttäjien osaamisesta, motivaatiosta tai aktiivisuudesta, vaan edellyttää organisaation tietoista ja rakenteellista tukea.

Organisaatio voi hyödyntää tutkimuksessa saatuja tuloksia siirtymällä yksilölähtöisestä vastuukäyttäjätoiminnasta suunnitelmalliseen ja johdettuun toimintamalliin. Tämä edellyttää vastuukäyttäjäroolin ja vastuunjaon selkeää määrittelyä sekä pysyvien verkostorakenteiden luomista, mukaan lukien nimetty koordinaatiovastuu, säännöllinen yhteydenpito ja toimivat viestintäkanavat. Riittävä resursointi, erityisesti työajan varaaminen vastuukäyttäjätehtäviin, on keskeinen edellytys toiminnan jatkuvuudelle ja tasalaatuisuudelle.

Lisäksi tutkimus osoitti, että vastuukäyttäjien asiantuntijuutta hyödynnetään vielä rajallisesti organisaation digikehittämisessä. Organisaatio voi vastata tähän luomalla rakenteita, jotka mahdollistavat vastuukäyttäjien osallistumisen kehittämistyöhön jo järjestelmien suunnitteluvaiheessa sekä tukemalla osaamisen jatkuvaa kehittymistä koulutuksen ja vertaisoppimisen keinoin. Vastuukäyttäjätoiminnan näkyvä tunnistaminen ja arvostaminen osana organisaation perustehtävää vahvistavat myös motivaatiota ja sitoutumista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimuksen tulokset tarjoavat organisaatiolle konkreettisia lähtökohtia vastuukäyttäjäverkoston vakiinnuttamiseen osaksi digitaalista kehittämistä. Kun vastuukäyttäjätoiminta kytketään selkeästi johtamiseen, rakenteisiin ja strategisiin tavoitteisiin, verkosto voi toimia kestävänä tukirakenteena henkilöstön digiosaamisen vahvistamisessa ja digimuutoksen edistämisessä koko organisaatiossa.

---

Kirjoittajat

Anu Jokisaari, Digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Anna Pakarinen, Digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Virpi Maijala, Tuntiopettaja (sivutoiminen), Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Ahonen, O., Tepponen, S. & Turja, T. (2024). Digitalisaatio sosiaali- ja terveydenhuollossa: osaaminen ja kehittäminen. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 16(2), 120–136. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00–8657–2

Deci, E. L. & Ryan, R. M. (2000). The “what” and “why” of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11(4), 227–268. https://doi.org/10.1207/S15327965PLI1104_01

Digi- ja väestövirasto n.d. Digituki hyvinvointialueilla. https://dvv.fi/digituki-hyvinvointialueilla.

Hammaren, M., Pölkki, T. & Kanste, O. The management of digital competence sharing in health care: A qualitive study of managers’ and professionals’ views. Journal of Advanced Nursing, 80(5), 2051–2064. https://doi.org/10.1111/jan.15963

Heponiemi, T., Hyppönen, H., Kujala, S., Aalto, A.-M. & Vehko, T. (2020). Predictors of physicians’ stress related to information systems. BMC Health Services Research, 20, 284. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-343-0

Provan, K. G. & Kenis, P. (2008). Modes of network governance. Journal of Public Administration Research and Theory, 18(2), 229–252. https://doi.org/10.1093/jopart/mum015