Kukkiva puna-apilan siemenviljelylohko on upea näky: vaaleanpunainen miedosti tuoksuva kukkameri, josta kuuluu touhukas kimalaisten pörinä. Suotavaa olisi, että se myös olisi nykyistä yleisempi näky: vain noin viidesosa Suomessa tarvittavasta siemenestä on kotimaassa tuotettua, vaikka kotimaisesta siemenestä kasvatetun apilan talvenkestävyys olisi parempi. Puna-apilan siemenviljelyn haasteena on suuri satovaihtelu, joka ainakin osittain johtuu pölytyksen epäonnistumisesta. Lähdimmekin N-fiksu hankkeessa selvittämään, millaisessa maisemassa puna-apilan pölyttäjät viihtyvät, ja millaiselle paikalle siemenviljelys kannattaa perustaa, jotta pölytys onnistuisi mahdollisimman hyvin.

Kirjallisuuden perusteella puna-apilaa pölyttävät tehokkaimmin pitkäkieliset kimalaislajit, jotka pääasiassa ovat avoimien ja puoliavoimien elinympäristön lajeja. Metsänreunoja lukuun ottamatta ne välttelevät metsiä. Hankkeessa tehty havaintokoe tukee tätä tietoa: sato oli paras lohkoilla, joilla oli eniten pitkäkielisiä kimalaislajeja kuten tarha- ja peltokimalaisia. Lisäksi pitkäkielisiä kimalaisia oli eniten lohkoilla, joiden ympäristössä oli paljon avoimia alueita suhteessa metsän määrään. Havaitsimme kuitenkin myös, että pitkäkieliset kimalaiset vaativat maisemalta muutakin kuin avoimuutta: saarekkeiden, pientareiden ja reuna-alueiden määrä oli erittäin tärkeä runsautta selittävä tekijä. Eli siemenviljelys kannattaa perustaa lohkolle, joka on osa isompaa maisemaltaan mahdollisimman monimuotoista peltoaluetta.

Havaintokokeet tehtiin vuosina 2024 ja 2025 viidellä pohjoissavolaisella siemenviljelytilalla, joilla oli kaikilla jo kokemusta puna-apilan siemenviljelystä. Viime kesänä mukaan tuli myös uusi tila pilottitilaksi, jolla ei ollut aiempaa kokemusta puna-apilansiemenviljelystä. Ainakin syksyllä uudet perustetut lohkot näyttivät hyvältä ja toivomme, että talven jäljiltä tilanne on yhtä hyvä, jotta ensi kesänä pääsemme tarkastelemaan ensimmäistä kertaa myös pilottitilan pölyttäjätilannetta ja satoa. Erityisesti kiinnostaa, löytyykö pölyttäjiä riittävästi alueelta, jolla ei ole ennestään ollut puna-apilan siemenviljelyä. Puna-apila itsessään on niin hyvä mesikasvi, että se varmasti lisää alueen pölyttäjäkantaa ajan kanssa. Muitakin avoimia kysymyksiä jäi runsaasti ja N-fiksun työtä jatkavassa Nero -hankkeessa riittää tekemistä. Tarkennettuja tuloksia on luvassa vuoden 2027 loppupuolella.

Havaintokokeet toteutettiin N-Fiksu -hankkeessa, jota rahoitti Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF) Pohjois-Savon liiton kautta. Hanke on osa Viisas typpikierto-hankekokonaisuutta.

---

Kirjoittaja

Inka Nykänen, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu