Ruokajärjestelmässämme naudoilla ja maidontuotannolla on suurempi merkitys, kuin moni ymmärtää. Kyse ei ole vain lasillisesta maitoa tai palasta juustoa, vaan kokonaisesta yhteiskunnan toimintaa tukevasta järjestelmästä: omavaraisuudesta, maaseudun elinvoimasta, luonnon monimuotoisuudesta ja huoltovarmuudesta.

Ruokakulttuuri kaipaa kuitenkin vahvistamista, jotta kuluttajien arvostus ruokaa kohtaan lisääntyisi tulevaisuudessa. Maidontuotannon kestävyydestä tulee viestiä kuluttajille selkeästi ja faktoihin perustuen. Tiedon lisääminen on tärkeää erityisesti nuorille, sillä ala on murroksessa ja kaipaa uusia osaajia.

Safkan jäljillä – Ruokaketju tutuksi nuorille -hanke tekee tätä työtä näkyväksi. Se avaa ruokaketjun toimintaa nuorille, tarjoaa kokemuksia ja rakentaa siltoja alan koulutuksiin ja ammatteihin. Tämä artikkeli tarkastelee, miksi juuri nautasektori on tärkeä osa ruuantuotantoa ja kuinka siitä kannattaisi viestiä kuluttajille.

Nurmi, nauta ja pohjoiset olosuhteet

Suomessa peltoa on käytössä noin 2,26 miljoonaa hehtaaria, josta kolmasosa on nurmiviljelyssä. Se kertoo maataloutemme perusteista: pohjoisissa oloissa nurmi kasvaa varmemmin kuin useimmat muut viljelykasvit. Märehtijän ainutlaatuinen ruuansulatus kykenee hyödyntämään selluloosaa, jota ihminen tai yksimahaiset eläimet eivät pysty käyttämään ravinnoksi. Tätä voidaan kutsua märehtijöiden “supervoimaksi”: ne muuttavat ihmisravinnoksi kelpaamattoman kasvimassan maidoksi ja lihaksi, korkealaatuisiksi proteiineiksi. (Kuoppala 2026.)

Lisäksi nurmi sitoo hiiltä tehokkaasti maaperään, hyödyntää auringon säteilyä jo aikaisin keväällä, kestää vaihtelevia sääoloja, ylläpitää maaperän rakennetta ja biologista aktiivisuutta sekä tarjoaa monipuolisesti elinympäristöjä pölyttäjille. Hiiltä sitoutuu myös nautaan ja siitä saataviin tuotteisiin. Tästä syystä nurmi ja nauta muodostavat ekologisen parin ja ruokaturvamme perustan. (Kuoppala 2026.)

Maito ja liha syntyvät yhdessä

Meillä maidon- ja lihantuotanto ovat erottamattomia, sillä peräti 80 % naudanlihasta syntyy maidontuotannon sivutuotteena: sonnivasikoista, tuotannosta poistuvista lehmistä sekä risteytyshiehoista. Siksi keskustelu maidon ja lihan ympärillä ei voi olla irrallista. Kyseessä on yhteinen tuotantokokonaisuus, jossa molemmat tukevat toisiaan ja koko ruokajärjestelmää. (Kuoppala 2026.)

Maitoala erottuu edukseen monella tavalla:

– Tuotanto on puhdasta ja eläimet terveitä. Tämän mahdollistavat matala eläintiheys, vähäinen antibioottien käyttö, hyvä hygienia ja läpinäkyvä tuotantoketju.

– Lypsykarjan jalostusjärjestelmämme on kansainvälisesti tunnettu ja tuottaa terveitä, kestäviä ja tuottavia eläimiä.

– Meillä on vahva kotimainen rehuomavaraisuus ja lypsylehmät syövät pääosin kotimaista nurmea, mikä vähentää maatalouden globaaleja ympäristövaikutuksia ja lisää omavaraisuutta. (Leino & Jansik 2023.)

Nautojen avulla myös Itä- ja Pohjois-Suomen pellot pysyvät viljelyssä ja maaseutu asuttuna. Ilman karjataloutta suurin osa pelloista jäisi käyttämättä, ja koko maan huoltovarmuus heikkenisi. (Kuoppala 2026.)

Hintakeskustelu paljastaa ruokajärjestelmän haavoittuvuudet

Viime vuosien julkinen keskustelu ruuan hinnasta on ollut monelle kuluttajalle herättelevä kokemus. Kaupassa ruoka on kallistunut, mutta samaan aikaan maidontuottajien tulot ovat heikentyneet, kun tuottajahinnat ovat laskeneet tai jääneet jälkeen tuotantokustannusten noususta. Tämä ristiriita kertoo siitä, kuinka monimutkainen ja epätasapainoinen ruokajärjestelmä voi olla.

Kuluttajahinnan ja tuottajan saaman hinnan välissä on pitkä ketju jalostusta, logistiikkaa ja kauppaa. Kun kustannukset nousevat alkutuotannossa, mutta lopputuotteen hinta ei nouse samassa tahdissa, paine kasautuu tiloille. Tämä heikentää investointimahdollisuuksia ja alan houkuttelevuutta. Tulevalla kasvukaudella kallistuneet tuotantopanokset vaikuttavat ensimmäistä kertaa myös viljelypäätöksiin tilalla (MTK 2026). Kustannuskriisi ei ole enää vain viljelijöiden kannattavuusongelma, vaan uhkaa konkreettisesti paikallisen ruuantuotannon määrää ja jatkuvuutta.

Maitoala on verkosto, joka kattaa maatilan lisäksi ympäristön, markkinat ja politiikan. Tällä hetkellä alalla eletään epävarmuudessa, joka vaatii muutosjoustavuutta eli kykyä sietää, palautua ja uudistua myllerryksen keskellä. Kaikki eivät tähän kuitenkaan kykene, ja peräti 500 lypsykarjatilaa lopettaa toimintansa vuosittain. (Rihmanen 2026.) Tilallisten oman kokemuksen mukaan suurimmat uhat maidontuotannon jatkuvuudelle ovat uusien yrittäjien riittävä saanti alalle, yrittäjien jaksaminen sekä huono kannattavuus. Lisäksi politiikka, rahoituksen saamisen haasteet sekä markkinatilanne mietityttävät. (Rikkonen, Rihmanen ja Korhonen 2026.)

Kuluttajat kaipaavat tietoa

Monikaan kuluttaja ei tunne suomalaisen maidontuotannon faktoja. Kun tieto puuttuu, syntyy helposti vääriä mielikuvia. Siksi paikallisen ruokakulttuurin ja ruuan arvostuksen nostaminen on koko ruokaketjua koskeva strateginen kysymys. On tärkeää luoda tarinoita ja kokemuksia, jotka tekevät ruuasta kiinnostavaa ja arvostettua.

Konkreettisia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi:

– Kuluttajaviestinnän lisääminen maidontuotannosta ja maataloudesta kokonaisuutena

– Onnistuneet maatilavierailut ja yhteistyö koulujen kanssa

– Nuorten tavoittaminen TET-jaksojen, virtuaalivierailujen ja tarinallisuuden avulla

– Positiivisen ruokapuheen lisääminen

Safkan jäljillä – Ruokaketju tutuksi nuorille -hanke vastaa näihin haasteisiin tekemällä ruokaketjusta näkyvän ja koettavan. Hanke tuo nuoret konkreettisesti ruuantuotannon äärelle tilavierailujen, ajantasaisten oppimateriaalien ja vaikuttavan viestinnän kautta. Maaliskuussa hanke järjesti virtuaalivierailun maitotilalle osana ruokakasvatuksen viikkoa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä maidontuotannosta, vahvistaa positiivista ruokapuhetta ja rakentaa yhteyttä paikallisen ruuan, tekijöiden ja kuluttajien välille.

Ruokakulttuurin ymmärtäminen vahvistaa kestävää ruokajärjestelmää

Globaalisti kestävän ruokajärjestelmän edellytys on, että ruokaa tuotetaan kaikilla viljelyyn soveltuvilla alueilla paikalliset olosuhteet huomioiden. Pohjoisissa oloissa tämä tarkoittaa erityisesti nurmeen ja nautoihin perustuvaa tuotantoa. Kun ruokajärjestelmän taustat ja rakenteet tehdään ymmärrettäviksi, kasvaa ruuan arvostus ja kuluttajien kyky tehdä kestäviä valintoja.

Ruokajärjestelmän ja ruokakulttuurin tuntemus on suoraan yhteydessä alan tulevaisuuteen. Maatalouden harjoittajien ikääntyessä ja opiskelijamäärien laskiessa on välttämätöntä tehdä ruuantuotannon merkitys näkyväksi. Ruoka ei synny itsestään, vaan sen taustalla on laaja joukko osaajia ja ammatteja, joista myös opinto-ohjaajien on tärkeää olla tietoisia ohjatessaan nuoria jatko-opintoihin. Tähän hanke vastaa kutsumalla opoja mukaan vierailulle paikallisiin ruoka-alan yrityksiin.

Vaikka ruokasuhde rakentuu usein jo kotona, koululla on keskeinen rooli ajantasaisen ja tutkitun tiedon välittäjänä. Kouluruokailu ja ruokakasvatus vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten nuoret ymmärtävät ruuantuotannon osana hyvinvointia, huoltovarmuutta ja yhteiskunnan toimivuutta. Tasapainoinen ja kokonaisvaltainen viestintä, jossa ruuantuottajat nähdään osana ratkaisuja, luo perustan kestävälle kuluttajakäyttäytymiselle ja nuorten kiinnostukselle alan ammatteihin.

Julkisessa keskustelussa ruoka nähdään usein terveys- tai ympäristöriskien kautta, vaikka ne ovat vain osa kokonaisuutta. Tasapainoisempi viestintä, jossa ruoka tuodaan esiin osana hyvinvointia, huoltovarmuutta ja elinvoimaista maaseutua, tukee myönteistä ruokasuhdetta. Kun tuottajat nähdään osana ratkaisuja, luodaan edellytyksiä kestävälle kuluttajakäyttäytymiselle ja nuorten kiinnostukselle alan ammatteihin. Median tulisi uutisoida enemmän maatalouden ja ruuantuotannon puolesta, ei sitä vastaan.

Kuluttajat odottavat tietoa joka tapauksessa, meidän tehtävämme on vain kertoa tarina paremmin. Nuorille kohdennettu viestintä on tässä keskeistä, sillä he ovat tulevaisuuden kuluttajia, tekijöitä ja päättäjiä. Heidän ymmärryksensä ruuasta rakentaa pohjan koko suomalaisen ruokajärjestelmän tulevaisuudelle.

Artikkeli on kirjoitettu osana Safkan jäljillä – Ruokaketju tutuksi nuorille -hanketta, jota rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriö Ruokaviraston kautta.

---

Kirjoittaja

Janina Sivonen, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Kuoppala, Kaisa 2026. Naudat, nurmet ja maidontuotanto: elämisen ehto Suomessa. Luonnonvarakeskus. Esitysmateriaali. Saatavilla: https://www.ilmastoviisas.fi/wp-content/uploads/2026/03/Nurmi_naudat_24.3.2026-Kuoppala.pdf

Leino, Maria & Jansik, Csaba 2023. Suomalaista nautakarjataloutta kehitetään osana kotimaista ruoantuotantoa ja globaalia ruokahuoltoa. Luonnonvarakeskus. Uutinen 6.2.2023. Saatavilla: https://www.luke.fi/fi/uutiset/suomalaista-nautakarjataloutta-kehitetaan-osana-kotimaista-ruoantuotantoa-ja-globaalia-ruokahuoltoa

Rihmanen, Karoliina 2026. Muutosjoustavuus maitotilalla: Kuinka muutosjoustava Suomen maitoala on? Luonnonvarakeskus. Esitysmateriaali. Saatavilla: https://www.ilmastoviisas.fi/wp-content/uploads/2026/03/Rimhanen_24032026.pdf

Rikkonen, Pasi; Rihmanen, Karoliina & Korhonen, Kirsi 2026. Miltä näyttää maitoalan resilienssi? Kyselytuloksia tuottajilta ja tuottajia lähellä olevilta toimijoilta suomalaisen maitoalan muutosjoustavuudessa. Luonnonvarakeskus. Esitysmateriaali. Saatavilla: https://www.ilmastoviisas.fi/wp-content/uploads/2026/03/Reslienssiarviointi-Suomi-PasiR.pdf

Åberg, Johan & Schildt, Vikke 2026. MTK:n ja SLC:n jäsenkysely: kallistuneet tuotantopanokset ajavat maatiloja vähentämään tuotantoa. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto. Tiedote 10.4.2026. Saatavilla: https://www.mtk.fi/-/mtk-jasenkysely-kallistuneet-tuotantopanokset

---