Lapsi ja aikuinen kulkevat metsässä pitkospuilla.

Savonia-artikkeli: Nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun rajapinnan kehittäminen

This work is licensed under CC BY-SA 4.0Creative Commons logoCreative Commons Attribution logoCreative Commons Share Alike logo

Nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun rajapinta on arjen todellisuudessa monimutkainen. Yhä useampi nuori tarvitsee molempia palveluja samanaikaisesti ja yhteistyön sujuvuus vaikuttaa suoraan nuoren hyvinvointiin. Vaikka kehittämistoimia on tehty, työelämässä nousee jatkuvasti esiin kysymys: Miksi yhteistyö ei aina tuota toivottuja tuloksia?

Palvelurakenteet haastavat yhteistyötä

Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyön haasteet liittyvät usein rakenteisiin. Eri sektorien erillisyys, erilaiset tietojärjestelmät ja erilaiset ammatilliset käytännöt vaikeuttavat saumattomia palvelupolkuja (LANUPS-hanke, 2021–2022.; Anis & Vornanen, 2023). Vaikka tavoitteena on integroida lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian palvelut, nykyiset rakenteet eivät aina mahdollista, että ne kulkevat nuoren arjen mukana.

Viimeisimmät kehittämistoimet, kuten valtionavustuksella perustettavat yhteiset yksiköt, tukevat kokonaisvaltaista hoitoa, mutta vaativat alueellista yhteistyötä yliopistollisten sairaaloiden kanssa (Seppänen, 2025). Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset palvelut mahdollistavat tiedon käytön sekä potilas- että asiakasasiakirjojen muodossa ilman erillistä luovutuslupaa (Komulainen ym., 2024).

Ammattilaisten käytännöt yhteistyön esteenä

Yhteistyötä hankaloittavat arjen käytännöt, vastuunjako ja tiedonkulun puutteet (Timonen-Kallio ym., 2023). Esimerkiksi lastensuojelu saattaa odottaa nuorisopsykiatrista hoitoa, kun taas nuorisopsykiatriassa arvioidaan ensin arjen tukemisen vahvistamista. Jos yhteistä näkemystä ei synny, nuori voi jäädä ilman kokonaisvastuuta.

Tiedonkulun haasteet liittyvät myös epävarmuuteen, mitä tietoa voidaan jakaa salassapitokäytäntöjen puitteissa. Nuoren ja perheen näkökulmasta tämä voi näkyä epäselvinä viesteinä ja ristiriitaisina tavoitteina. Nuoren ja vanhempien osallisuus jää usein vähäiseksi, jos ammattilaiset eivät tunnista heidän asemaansa oman tilanteensa asiantuntijoina (Hokkanen, 2021). Dialogisesti johdetuissa neuvotteluissa, joissa kaikki näkemykset huomioidaan, yhteinen ymmärrys vahvistuu, roolit selkeytyvät ja palvelut voidaan sovittaa nuoren yksilöllisiin tarpeisiin. Näin nuorisopsykiatrian hoito ja lastensuojelun arjen tuki täydentävät toisiaan (Hokkanen, 2021).

Kehitetäänkö oikeita asioita?

Portaittainen hoitopolku ja hybridiyksiköt ovat konkreettisia ratkaisuja. Palvelut voidaan toteuttaa joko yhteisessä moniammatillisessa tiimissä tai nuorisopsykiatrian konsultoivana tukena lastensuojelun yksikköön, mikä vähentää osastojaksoja ja päivystyskäyntejä (Huttunen, 2025). Perustason palveluiden vahvistaminen ja omatyöntekijän nimeäminen lapselle tukevat lapsilähtöisyyttä ja ehkäisevät palvelupolun pirstaloitumista (Vuoristo, 2017). Yhteinen täydennyskoulutus, säännölliset yhteistyökokoukset, jalkautuva työ ja kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen vahvistavat tiimityötä (Anis & Vornanen, 2023; Timonen-Kallio ym., 2023).

Pohdinta – miten kehittää arkea?

Hybridiyksikössä, jossa nuorisopsykiatria ja lastensuojelu toimivat samassa tiimissä, arjen kehittäminen vaatii selkeitä rakenteita, luottamusta ja roolien tunnistamista. Nuorisopsykiatri tekee hoitopäätökset ja lääketieteelliset arviot, sairaanhoitaja toteuttaa ja arvioi hoitoa ja lastensuojelun työntekijä vastaa arjen tuesta ja kokonaisuuden koordinoinnista.

Käytännössä kehittämistä tulee kohdentaa esimerkiksi yhteisiin suunnittelukokouksiin, säännöllisiin työnohjauksiin, avoimeen tiedonsiirtoon sekä selkeyttää käytäntöjä tiedon jakamisen suhteen. Näin varmistetaan, että nuoren voinnin muutokset ja hoidon tarpeet siirtyvät nopeasti kaikkien tiimin jäsenten tietoisuuteen ja palvelut voidaan sovittaa nuoren yksilöllisiin tarpeisiin.

Työskentely hybridiyksikössä osoittaa, että perustyö nuorten kanssa sujuu hyvin, mutta rakenteelliset erot ja epäselvät käytännöt korostuvat edelleen. Sujuva arki rakentuu selkeistä rooleista, avoimesta vuorovaikutuksesta ja suunnitelmallisesta yhteistyöstä, jossa palvelut integroituvat nuoren arkeen ilman turhia sijoituksia tai pitkiä hoitojaksoja (Huttunen, 2025; Seppänen, 2025; Hokkanen, 2021; Timonen-Kallio ym., 2023).


Kirjoittaja

Eveliina Rantala, YAMK-opiskelija, mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu, Master School


Lähteet

Anis, M. & Vornanen, R. (2023). LANUPS: Lastensuojelun sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian yhteistutkiminen ja -kehittäminen Länsi- ja Itä-Suomessa vuosina 2021–2022. Turun yliopisto. Viitattu 17.12.2025. https://www.utu.fi/sites/default/files/public%3A//media/file/LANUPS-PolicyBrief-pidempi_final.pdf

Hokkanen, A. (2021). Kumppanuutta ja taistelua – tarinoita lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välisestä monialaisesta yhteistyöstä. Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 17.12.2025.

https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/d09a3633-b068-4b50-80b0-a37bdcc74d71/content

Huttunen, S. (2025). Lasten ja nuorten mielenterveys ei tunne rajoja – yhteistyö luo siltoja lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välille. HUS. Viitattu 17.12.2025.

https://www.hus.fi/husari/lasten-ja-nuorten-mielenterveys-ei-tunne-rajoja-yhteistyo-luo-siltoja-lastensuojelun-ja

Komulainen, J., Sandberg, A., Väinälä, A., Kauvo, T., Lehmuskoski, A., Taipale, A.-O., Ålander, A. & Wester, T. (2024). Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset palvelut. Viitattu 17.12.2025. https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULKOSO/15+Sosiaali-+ja+terveydenhuollon+yhteiset+palvelut

Leinonen, L., Kaittila, A., Alin, M., Vornanen, R., Karukivi, M. & Kraav, S.-L. (2021). Elements of communication competence in encountering traumatized adolescents in substitute care. Viitattu 17.12.2025.

Seppänen, A. (2025). Uusi valtionavustus lastensuojelun ja psykiatrian yhteisille yksiköille. Suom Lääkäril 80:e45822. Viitattu 17.12.2025. https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/uusi-valtionavustus-lastensuojelun-ja-psykiatrian-yhteisille-yksikoille/

Timonen-Kallio, E., Kaittila, A., Kraav, S.-L., Leinonen, L., Alin, M., Karukivi, M. & Anis, M. (2023). Integratiivisen sijaishuollon palvelujärjestelmän kehittämisen esteet ja edistävät tekijät. Viitattu 17.12.2025.

Vuoristo, N. (2017). Lapsen asema lastensuojelun ja psykiatrian rajapinnalla. Ammatillinen lisensiaatintutkimus, Turun yliopisto. Viitattu 17.12.2025. https://sosnet.fi/wp-content/uploads/sites/10/2025/07/Vuoristo_Lapsen-asema-lastensuojelun-ja-psykiatrian-rajapinnalla.pdf