Mistä kaikki alkoi

Ajatus opinnäytetyöstä sai alkunsa vuonna 2021, kun laadin tulevaisuuden skenaarion maailmanpolitiikasta. Tuolloin aloin ensimmäistä kertaa pohtia vakavasti, miten tätä teemaa voisi viedä eteenpäin tutkimuksena ja kehittämistyönä suomalaisille.

Vuosina 2022–2023 pidin luovan tauon. Tuona aikana ajatus ja tutkimuksen punainen lanka alkoivat vähitellen hahmottua. Tämä vaihe osoittautui koko projektin kannalta ratkaisevaksi – ilman sitä tutkimus- ja kehittämistyö eivät olisi olleet mahdollisia.

Alkuvuosi 2024 kului valmistautumiseen ja opiskeluun avoimessa ammattikorkeakoulussa: siihen, miten tutkimus tulisi toteuttaa ja mitä siinä tulisi ottaa huomioon. Syksyllä 2024 tutkimusvaihe käynnistyi 23 henkilön projektiryhmässä. Kehittämisvaihe alkoi syksyllä 2025 neljän henkilön projektiryhmässä, jolloin aineisto täydentyi edelleen ja projekti alkoi konkretisoitua kokonaisuudeksi.

Lähtökohtana ei ollut valmiiksi määritelty ongelma tai ratkaisu, vaan monimutkainen ilmiö. Tavoitteena oli ymmärtää, mistä osallistumisen kokemus syntyy – tai miksi sitä ei synny.

Mitä ihmiset kokevat osallistumisesta

Ensimmäisessä opinnäytetyössä tarkastelin kansalaisten kokemuksia osallistumisesta laajan kyselytutkimuksen avulla. Kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia vastauksia kertyi yli 10 000, ja aineisto muodostui poikkeuksellisen laajaksi. Kyselytutkimuksessa hyödynnettiin systeemiajattelua, jossa asioita tarkastellaan kokonaisuutena, ei yksittäisinä osina – huomioidaan osien väliset suhteet, vaikutukset ja riippuvuudet.

Keskeinen havainto oli pysäyttävä: osallistumisen keinoja on paljon, mutta kokemus todellisesta vaikutusmahdollisuudesta jää usein heikoksi. Kansalaiset toivovat avoimempaa, osallistavampaa ja arvolähtöisempää päätöksentekoa. Tämä havainto jäi ohjaamaan koko kehittämistyötä.

Palvelumuotoilu kehittämisen työkaluna

Toinen opinnäytetyö keskittyi ratkaisun kehittämiseen. Lähestymistavaksi valikoitui palvelumuotoilu, koska se mahdollistaa monimutkaisten ilmiöiden tarkastelun vaiheittain ja käytännönläheisesti. Kehittämistyön ohessa saimme kansalaisilta vastauksia kaikkiaan n. 2000 ja työhön liittyi myös kansalaisille tehty teemahaastattelu sekä benchmarkkaus kansallisiin tutkimuksiin, koskien demokratiaa.

Prosessi eteni ymmärryksestä kehittämiseen: aiemman tutkimuksen pohjalta määrittelin kehittämishaasteen, suunnittelin prosessin ja rakensin lopulta toimintamallin demokraattisen päätöksenteon uudistamiseen. Palvelumuotoilu ei tässä työssä ollut yksittäinen menetelmä, vaan tapa jäsentää ja viedä kehittämistyötä eteenpäin.

Pitkä prosessi opetti eniten

Kokonaisuus muodostui pitkäksi, noin neljä ja puoli vuotta kestäneeksi projektiksi. Työ eteni vaiheittain tutkimuksesta kehittämiseen, ja sen aikana korostui kyky hahmottaa ja johtaa laajoja kokonaisuuksia.

Aihe oli alusta asti monimutkainen, mutta juuri siksi myös opettavainen. Keskeisin oppi liittyi pitkäjänteisyyteen: siihen, että monivaiheinen projekti voidaan viedä alusta loppuun, vaikka valmista polkua ei ole. Tässä oli palvelumuotoilulla erityinen tehtävä.

Miksi tämä on tärkeää

Työ on ollut itselleni poikkeuksellisen merkityksellinen. Olen käyttänyt siihen useita vuosia ja pyrkinyt ymmärtämään ilmiötä mahdollisimman syvällisesti.

Samalla se on vahvistanut ajatusta siitä, että myös yhteiskunnallisia ilmiöitä voidaan tarkastella uudella tavalla. Palvelumuotoilu tarjoaa välineitä ymmärtää ja kehittää monimutkaisia kokonaisuuksia ei vain yksittäisiä palveluita.

Tavoitteeni on ollut löytää uusia näkökulmia siihen, miten demokratia voisi toimia paremmin ja miten ihmisten kokemus osallistumisesta voisi vahvistua.

linkit opinnäytetöihin:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/897011/Laakso_Janne.pdf?sequence=3&isAllowed=y

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/912337/Laakso_Janne.pdf?sequence=2&isAllowed=y

---

Kirjoittaja

Janne Laakso, opiskelija, YAMK, Savonia-ammattikorkeakoulu