Psykiatria- ja päihdepalveluissa osaamisen tarve kasvaa jatkuvasti, mutta sen käyttöönotto arjen työssä ei ole yksinkertaista. Kymenlaakson hyvinvointialueella tehty tutkimus osoittaa, että osaaminen ratkaisee – mutta vain, jos se saadaan elämään arjen työssä.

Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä on muuttunut viime vuosina nopeasti. Hyvinvointialueuudistus, palvelurakenteiden muutokset sekä kasvava mielenterveys- ja päihdepalveluiden tarve ovat lisänneet paineita myös henkilöstön osaamiselle. Työ edellyttää entistä laaja-alaisempaa ammattitaitoa, kykyä omaksua uutta sekä valmiutta toimia jatkuvasti muuttuvissa toimintaympäristöissä. (Juurjärvi ym. 2019, 2–4.)

Artikkeli pohjautuu Elina Knuutisen YAMK-opinnäytetyöhön, jossa tarkasteltiin osaamisen hallintaa ja osaamisen käyttöönottoa Kymenlaakson hyvinvointialueen psykiatria- ja päihdepalveluissa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten hoitohenkilöstö kokee osaamisen hallinnan toteutuvan työyksiköissään ja miten hankittu osaaminen siirtyy osaksi käytännön työtä.

Pelkkä koulutus ei riitä – osaaminen on saatava osaksi arjen työtä

Terveydenhuollon yhteiset osaamistarpeet ovat korostuneet viime vuosina, kun ammattilaisten rooli on laajentunut terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Terveydenhuollon ammattilaisilta odotetaan yhä laaja-alaisempaa asiantuntijuutta, ja samalla työntekijöiden on pystyttävä omaksumaan uutta tietoa ja soveltamaan sitä nopeasti muuttuvissa tilanteissa. (Kangasniemi ym. 2018, 14.) Tämä korostuu erityisesti psykiatria- ja päihdepalveluissa, joissa palveluiden kysyntä kasvaa nopeammin kuin resurssit tai osaaminen ehtivät kehittymään.

Osaamisen hallinta on yksi keino vastata tähän haasteeseen. Sen avulla organisaatiossa voidaan tunnistaa, arvioida ja hyödyntää osaamista niin, että työntekijöillä on mahdollisuus suoriutua työtehtävistään mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti. (Karsikas ym. 2022, 1169–1172; Sanaeifar, Houshmand, Moghri, Vejdani & Tabatabaee 2025, 2–4.) Osaaminen ei kuitenkaan ole pelkästään koulutuksissa opittua tietoa, vaan siihen sisältyvät myös kokemus, hiljainen tieto ja kyky soveltaa opittua arjen työssä. Siksi pelkkä koulutus ei riitä – se tulee saada osaksi käytäntöä.

Uuden osaamisen ja toimintatapojen käyttöönotto on aina muutosprosessi, jonka tavoitteena parantamaan terveydenhuollon laatua. Lindholmin & Laitilan (2022) mukaan käyttöönotto edellyttääkin aina suunnitelmallista valmistelua, johtamista sekä riittäviä rakenteellisia tukitoimia onnistuakseen.

Mitä tutkimus paljastaa?

Knuutisen (2026) tutkimuksen mukaan Kymenlaakson hyvinvointialueen psykiatria- ja päihdepalveluissa osaamisen hallinta näyttäytyi pääsääntöisesti myönteisesti. Tietoisuus osaamisen hallinnasta oli pääsääntöisesti hyvää, työyksiköissä vallitseva osaamiskulttuuri arvioitiin melko myönteiseksi ja osaamisen kehittämiseen suhtauduttaan pääosin positiivisesti. Osaamisen hallintaan liittyvä kokonaisuus ei kuitenkaan ollut kaikilta osin täysin selkeä, ja osaamisen kehittämisen yhteys laajempaan strategiseen kokonaisuuteen jäi osittain epäselväksi.

Tulokset osoittavat, että osaamisen siirtyminen käytäntöön ei ole suoraviivainen prosessina, vaan siihen vaikuttavat samanaikaisesti yksilö-, työyhteisö- ja organisaatiotason tekijät. Erityisesti yksilötason motivaatio uuden osaamisen hyödyntämiseen näyttäytyi vahvana, kun taas organisatoriset rakenteet, kuten ajalliset resurssit, työyhteisön toimintatavat ja esihenkilön tarjoama tuki, arvioitiin osaamisen käyttöönottoa estäviksi tekijöiksi.

Miten osaaminen saadaan elämään työssä?

Osaamisen hallinnan kehittäminen ei ole yksittäinen projekti, vaan jatkuva prosessi, joka vaatii onnistuakseen yksilöiden, työyhteisöjen ja koko organisaation yhteistyötä. Pelkkä osaamisen kehittäminen ei kuitenkaan riitä, mikäli sen käyttöönottoa tukevat rakenteet eivät mahdollista osaamisen siirtymistä osaksi arjen toimintaa. Knuutisen (2026) tutkimus osoittaa, että osaamisen hallinnan kehittämisessä tulisi nykyistä vahvemmin huomioida myös käyttöönoton systemaattinen tukeminen ja seuranta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että osaaminen ratkaisee – mutta vain, jos se saadaan elämään arjen työssä.

---

Kirjoittajat

Elina Knuutinen, YAMK-opiskelija, Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjän tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Juurjärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, N., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, I. 2019. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkojulkaisu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-338-0. Viitattu 16.5.2026.

Kangasniemi, M., Hipp, K., Haggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A.-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Vuotilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-545-7. Viitattu 16.5.2026.

Karsikas, E., Meriläinen, M., Tuomikoski, A.-M., Koivunen, K., Jarva, E., Mikkonen, K., Oikarinen, A., Kääriäinen, M., Jounila-Ilola, P. & Kanste, O. 2022. Health care managers’ competence in knowledge management: A scoping review. Journal of Nursing Management 30, 1168–1187. https://doi.org/10.1111/jonm.13626. Viitattu 15.5. 2026.

Lindholm, L. & Laitila, M. 2022. Työkaluja näyttöön perustuvien menetelmien käyttöönoton edistämiseksi. Duodecim 138 (10), 881–888. https://www.duodecimlehti.fi/duo16839. Viitattu 16.5.2026.

Sanaeifar, E., Houshmand, E., Moghri, J., Vejdani, M. & Tabatabaee, S. S. 2025. Requirements for evidence-based management competency in healthcare: A scoping review. Frontiers in Public Health 13, 1490454. https://doi.org/10.3389/fpubh.2025.1490454. Viitattu 15.5.2026.