Digitaalisuus on nykyään vahvasti läsnä yhteiskunnassamme, ja sen vaikutus ulottuu luonnollisesti myös varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kenttään. Teknologian kehitys on tuonut mukanaan monenlaisia digitaalisia oppimisympäristöjä – sovelluksia, alustoja, digitaalisia työkaluja ja laitteita. On tärkeää ymmärtää, että digitaalisen oppimisympäristön käsite on laaja ja siihen liittyy erilaisia näkemyksiä (Veletsianos 2016, 242). Tämän monimuotoisuuden tiedostaminen on olennaista, kun pohditaan digitaalisuuden roolia lasten oppimisessa ja kehityksessä.

Digitaalinen osaaminen on yksi keskeisimmistä laaja-alaisen osaamisen muodoista, ja sen kehittäminen on varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen perustehtäviä. Meidän aikuisten vastuulla on tukea lapsia digitaalisen maailman ymmärtämisessä, digitaalisten laitteiden ja palveluiden turvallisessa käytössä sekä sellaisten taitojen kehittämisessä, joita he tarvitsevat tulevaisuuden digitaalisessa yhteiskunnassa. Tähän liittyy olennaisesti medialukutaito, eli kyky arvioida kriittisesti digitaalista sisältöä ja sen vaikutuksia.

Tutkimusten mukaan digitaaliset oppimisympäristöt voivat tarjota merkittäviä etuja oppimiselle. Ne tukevat yksilöllistä oppimista, edistävät lasten kehitystä ja lisäävät oppimismotivaatiota. Yksilöllinen oppiminen korostuu erityisesti silloin, kun digitaaliset ympäristöt mahdollistavat lapsen oman oppimistahdin huomioimisen ja oppimissisältöjen räätälöinnin lapsen kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. (Mantilla & Edwards 2019, 192; Laakso, Korhonen & Hakkarainen 2021, 9–10.) Lisäksi pelillistäminen on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi oppia ja harjoitella tärkeitä taitoja (Berisha 2023, 11–12). Digitaaliset pelit voivat esimerkiksi kehittää lasten ongelmanratkaisukykyä, yhteistyötaitoja ja luovuutta.

On tärkeää tiedostaa, että liiallinen ruutuaika voi olla haitallista lasten kehitykselle, ja siksi digitaalisuutta on käytettävä tasapainoisesti. Liiallinen altistuminen digitaalisille laitteille on yhdistetty muun muassa tarkkaavaisuusongelmiin, unihäiriöihin ja sosiaaliseen eristäytymiseen. (Przybylski & Weinstein 2019, 58–59; Song ym. 2023, 9). Digitaalisten oppimisympäristöjen käyttö on suunniteltava huolellisesti ja sen on aina oltava pedagogisesti perusteltua. Samalla on pidettävä mielessä, että digitaalisuus on vain yksi oppimisen väline muiden joukossa, eikä se saa syrjäyttää lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. (Opetushallitus 2023.) Lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta on välttämätöntä, että hänellä on riittävästi aikaa leikkiä, liikkua ja olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Pedagoginen digitaalisuus ja opettajan rooli

Opettajilla on keskeinen rooli digitaalisten oppimisympäristöjen käytössä. Digitaalisuuden pedagoginen hyödyntäminen edellyttää opettajilta kykyä yhdistää pedagogiset periaatteet ja digitaalinen teknologia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opettajan on osattava valita lapsille sopivia digitaalisia työkaluja ja sovelluksia, suunnitella oppimistehtäviä, joissa digitaalisuutta hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti, sekä ohjata ja tukea lasten oppimista digitaalisissa ympäristöissä.

Parhaimmillaan digitaalisuus on integroitu osaksi monipuolista oppimiskokonaisuutta, jossa on tilaa myös perinteiselle leikille, liikunnalle ja vuorovaikutukselle (Merjovaara, Nousiainen, Turja & Isotalo 2020, 109; Opetushallitus 2023). Opettajan tehtävänä on luoda tasapaino digitaalisen ja ei-digitaalisen oppimisen välille. Digitaalisuus voi toimia apuna esimerkiksi tiedon hakemisessa, luovassa ilmaisussa tai yhteistyön tekemisessä, mutta se ei saa syrjäyttää perinteisiä, lapsen kehityksen kannalta tärkeitä oppimismenetelmiä.

Kuvateksti: Digitaalisuus voi tarkoittaa myös tukea: Tuokion kuvatuen tuominen älynäytölle käy helposti.

Digitalisaatio muuttaa myös opettajan roolia. Opettajasta tulee yhä enemmän oppimisen ohjaaja ja mahdollistaja, kun taas perinteinen tiedon jakajan rooli vähenee. Opettajan on kyettävä tukemaan lasten itsenäistä oppimista, ongelmanratkaisutaitoja ja kriittistä ajattelua. Lisäksi opettajan on oltava perillä digitaalisten ympäristöjen tarjoamista mahdollisuuksista ja haasteista sekä osattava arvioida kriittisesti digitaalisten oppimateriaalien laatua.

Digitaalinen osaaminen tulevaisuuden taitona

Digitaalinen osaaminen on keskeinen taito tulevaisuudessa, ja varhaiskasvatuksella ja esiopetuksella on tärkeä rooli sen kehittämisessä. Digitaalinen osaaminen ei ole vain teknisten laitteiden käyttöä, vaan myös tiedon soveltamista, ongelmanratkaisua ja kriittistä ajattelua digitaalisessa ympäristössä (OKM 2023, 13; DigiCompEdu, n.d.).

Digitaalinen osaaminen on moniulotteinen kokonaisuus. Siihen kuuluu kyky käyttää digitaalisia työkaluja luovasti ja kriittisesti, arvioida tiedon luotettavuutta, kommunikoida ja tehdä yhteistyötä digitaalisissa ympäristöissä sekä ymmärtää digitaalisen maailman eettisiä kysymyksiä.

Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa luodaan perusta digitaaliselle osaamiselle. Lapset oppivat käyttämään digitaalisia laitteita leikin ja tutkimisen kautta, ja heille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää digitaalista lukutaitoa ja vuorovaikutustaitoja. On tärkeää, että lapset saavat myönteisiä kokemuksia digitaalisista ympäristöistä ja että he oppivat käyttämään niitä vastuullisesti.

Digitaalisen osaamisen kehittämisessä on tärkeää huomioida lasten yksilölliset tarpeet ja valmiudet. Koska kaikilla lapsilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia käyttää digitaalisia laitteita kotona, varhaiskasvatuksella ja esiopetuksella on tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä.

Kirjoittaja:

Reetta Niskanen, YAMK-opiskelija, IT-asiantuntija reetta.niskanen@edu.savonia.fi

Kuvat: Reetta Niskanen

Lähteet:

Berisha, Anna-Kaisa Francke, Laura Hakalisto, Liisi Helminen Juho, Huttunen, Tero Kotomäki, Kaisa Leppänen, Päivi Orenius, Riikka Pöyry-Lassila, Päivi Saari Heidi 2023. Varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen digitalisaation tavoitetila. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:11. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165249/OKM_2023_45.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 20.3.2025.

DigiCompEdu. n.d. Digital Competence Framework for Educators. Euroopan komissio. Verkkojulkaisu. https://joint-research-centre.ec.europa.eu/digcompedu/digcompedu-framework_en Viitattu 21.3.2025.

Laakso, N.L. Korhonen, T.S. Hakkarainen, K. 2021. Developing students’ digital competences through collaborative game design. Computers & Education Volume 174,2021,104308. https://doi.org/10.1016/j.compedu.2021.104308. Viitattu 24.3.2025.

Mantilla, A. & Ewdards, S. 2019. Digital technology use by and with young children: A systematic review for Statement on Young Children and Digital Tecnologies. Australasian Journal of Early Childhood, 44(2), 182–195. https://doi.org/10.1177/1836939119832744. Viitattu 11.1.2025.

Merjovaara, O. Nousiainen, T. Turja, L. & Isotalo S. 2020. Digital Stories with children: Examining Digital story telling as pedagogical prosess in ECEC. Journal of Early Childhood Education Reseach 9(1): 99–23. https://journal.fi/jecer/article/view/114125/67324. Viitattu 15.3.2025.

OKM 2023. Kasvatuksen ja koulutuksen digitalisaation linjaukset 2027. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023: 17 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164853/OKM_2023_17.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 12.3.2025.

Opetushallitus 2023. Laaja-alainen osaaminen ja oppimisen alueet varihaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Video. YouTube-videopalvelu, julkaistu 10.5.2023. https://www.youtube.com/watch?v=LbzyInU0NBY&list=PLsBm4tVhwD2H3EmXYGteQjeQDADUxcp8a&index=7 Viitattu 25.3.2025.

Przybylski, A. K., & Weinstein, N. (2019). Digital Screen Time Limits and Young Children’s Psychological Well-Being: Evidence From a Population-Based Study. Child Development, 90(1). https://doi.org/10.1111/cdev.13007 Viitattu 12.4.2025.

Song K, Zhang JL, Zhou N, Fu Y, Zou B, Xu LX, Wang Z, Li X, Zhao Y, Potenza M, Fang X, Zhang JT. 2023. Youth Screen Media Activity Patterns and Associations With Behavioral Developmental Measures and Resting-state Brain Functional Connectivity. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry. 2023 Sep;62(9):1051–1063. https://doi.org/10.1016/j.jaac.2023.02.014. Viitattu 14.3.2025.

Veletsianos, G. 2016. Digital Learning Environments. Teoksessa Rushby, N. & Surry, D. The Wiley Handbook of Learning Techology, 242–260. E-kirja.Hoboken: John Wiley & Sons Incorporated. Viitattu 2.3.2025.