Suomessa sosiaali- ja terveysalalla on tällä hetkellä lisääntyvä lääkäri- ja hoitajapula. Alkuvuodesta 2020 alkaneella maailmanlaajuisella koronaviruspandemialla on myös ollut yllättävät, nopeat ja ennakoimattomat vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatilanteeseen. (Tevameri 2021.) Lisääntyvän henkilöstöpulan vuoksi sosiaali- ja terveysalan toimintayksiköiden, kuten terveyskeskusten toimintaa sekä lääkärien ja hoitajien työtä täytyy kehittää. Näin voidaan turvata tasavertainen palvelu kaikissa Suomen terveyskeskuksissa ja säilyttää sote-keskustyö edelleen alan ammattilaisille houkuttelevana vaihtoehtona. Lisäksi uusia digitaalisia palvelumahdollisuuksia kehittämällä voidaan parantaa hoidon laatua sekä vähentää kustannuksia (Gleiss & Lewandowski 2021).

Digitalisaatio terveydenhuollossa

Digitalisaatio on tieto- ja viestintätekniikan (ICT) laajamittaista käyttöä yhteiskunnan toiminnan eri osa-alueilla. Digitalisaation käyttöönotto ja sen vahvistaminen uudistavat toiminta- ja tuotantomenetelmiä sekä yhteiskunnan ja organisaatioiden rakenteita. Digitalisaatio myös luo uusia tuotteita tai palvelukokonaisuuksia. Digitaalisten palvelumahdollisuuksien kehittäminen, tekoälyn hyödyntäminen asiakaspalvelussa sekä etätyömahdollisuuksien lisääminen ovat jatkossa keskeisimpiä keinoja kehittää sosiaali- ja terveysalan toimintatapoja. Digitaalisten palveluiden avulla voidaan suunnata työntekijöiden työtehtäviä tehokkaasti sekä kasvattaa henkilöstoasioissa alan veto- ja pitovoimaa. (Itkonen 2017.) Tutkimuksissa on todettu, että robotiikan ja automatiikan tehokkaan hyödyntämisen avulla jo nyt voitaisiin toteuttaa ainakin 20 prosenttia niistä työtehtävistä, joita sairaanhoitajat ja lähihoitajat nykyisin hoitavat sairaaloissa sekä vanhustenhuollossa (Tevameri 2021).

Yhtenä kehittämiskohteena on verkkopalvelujen kehittäminen, esimerkiksi digihoitopolkujen ja etävastaanottotoiminnan avulla. Uusia palvelumuotoja edelleen kehittäessä on tärkeää huolehtia riittävän teknisen koulutuksen ja tuen järjestämisestä henkilöstölle. Lisäksi tulee pohtia, mihin palveluihin ja millaisille asiakasryhmille etäasiointi on sopiva vaihtoehto ja luoda uudelle toiminnalle sosiaali- ja terveysalalla sekä organisaatioissa yhteiset toimintakäytänteet. Tämän lisäksi tulee myös selvittää millaista tukea ja osaamista asiointikanavien muuttuessa asiakkaat ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tarvitsevat. (Khuntia, Ning & Stacey 2021; Tevameri 2021.)

Digiosaaminen ja osaamisen johtaminen terveydenhuollon organisaatiossa

Opetushallitus on todennut, että vuonna 2035 terveysalan ammattilaisten tärkeimmät osaamistarpeet tulevat olemaan etä- ja virtuaalipalveluiden hallinta, eettisyys, tunneäly, yhteistyötaidot, henkilökohtaisen tiedon ja yksityisyyden suojeluosaaminen, fyysisen ja psyykkisen terveyden suojeluosaaminen digitaalisten ympäristöjen ja -teknologioiden riskeiltä sekä digitaaliset kommunikointitaidot. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2020.) Digiosaamisella tai digitaidoilla tarkoitetaan useista eri osakokonaisuuksista koostuvaa digitaalisten laitteiden ja toimintatapojen käytön osaamista. Näitä ovat informaatiotaidot, digitaaliset kommunikaatiotaidot, digitaaliset yhteistyötaidot, kriittisen ajattelun digitaaliset taidot, luovat digitaaliset taidot sekä digitaaliset ongelmanratkaisutaidot. (van Laar, van Deursen, van Dijk & de Haan 2019.)

Työntekijän asenteet ja henkilökohtaiset valmiudet vaikuttavat organisaation toimintaan ja kehittymiseen. Työntekijät haluavat saada työssään mahdollisuuksia vaikuttaa ja ottaa osaa organisaation toiminnan kehittämiseen. Siksi johtajien on tärkeää antaa työntekijöille aktiivinen muutosrooli organisaation työtapojen kehittämisessä. Lisäksi heidän tulee osata kannustaa ja tukea työntekijöitä kokeilemaan uusia innovaatioita ennakkoluulottomasti ja vapaasti, mutta toisaalta myös ohjata heitä kokeilujen kriittiseen arviointiin. Työn ja työyksiköiden tulee tarjota työntekijälle etenemis- ja kehittymismahdollisuuksia, jotta työntekijän kiinnostus ja innostus työtä kohtaan säilyy. Siksi erityisesti osaamisen johtamisen merkitys organisaatioissa nykypäivänä korostuu. (Juujärvi ym. 2019; Sumkin & Tuomi 2012.)

Nykyään työelämässä digitaidot luetaan yhdeksi keskeisimmistä työntekijyystaidoista ja digiosaamista tarvitaan kaikilla toimialoilla

Digitaalisten välineiden teknistä käyttöä koskevat taidot ovat vain yksi osa digitaitojen kokonaisuutta eivätkä pelkästään ne yksin riitä määrittämään työntekijän pärjäämistä digitalisoituvassa työelämässä. Tarvitaan myös kriittistä ja analyyttista ajattelua, luovuutta, jatkuvaa oppimista, sosiaalista älykkyyttä, itseohjautuvuutta sekä eettistä ja kulttuurista tietoisuutta. Näiden taitojen ylläpitämiseen tarvitaan nykyisin laaja-alaista digitaalista osaamista. Hyvät ja laaja-alaiset digitaidot ovat keskeinen toimijuuden edellytys nykymaailman työelämässä. (Työterveyslaitos 2022.)

Anni-Liina Voutilaisen (2022) Sosiaali ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen YAMK- opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Tuusniemen terveyskeskuksessa työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten osaamista, asenteita ja koulutustarpeita etävastaanottotyön käyttöönottoon. Lisäksi työssä selvitettiin, millaista koulutusta ammattilaiset tarvitsisivat etävastaanottotyöhön. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluin. Haastatteluissa hyödynnettiin Kuopion kaupungin ja Savonia ammattikorkeakoulun ESR-rahoitteisen Ihmiskeskeinen digitaalinen kunta (IDK) -hankkeen Digitalisaatio työssäni -kyselyn kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 11 Tuusniemen terveyskeskuksessa työskentelevää terveydenhuollon ammattilaista.

Löytyy innostusta ja halukkuutta osallistua kehittämistyöhön ja uusien digitaalisten työtapojen kokeiluun

Etävastaanottotoimintaa kohtaan kokemastaan innostuksesta huolimatta kaikilla haastatelluilla oli tarvetta koulutukselle ja uuden sovelluksen käytön harjoittelulle etävastaanoton käyttöönottoa varten. Työntekijöiden henkilökohtainen digitaalisten laitteiden ja sovellusten käytön osaamistaso todettiin vaihtelevaksi ja tämä tulisi huomioida etävastaanottotoimintaan liittyvän koulutuksen järjestämisessä ja koulutuksessa käytettävissä menetelmissä.

Heikomman osaamistason omaavat työntekijät tarvitsevat enemmän henkilökohtaista neuvontaa ja harjoittelun toistoja kuin korkeamman osaamistason omaavat työntekijät, jotka pystyvät opettelemaan uuden sovelluksen käyttöä lyhyen peruskoulutuksen jälkeen itsenäisesti kokeillen ja harjoitellen. Riittävän koulutuksen ja tuen tarjoaminen erityisesti heikomman osaamistason omaaville työntekijöille on erittäin tärkeä tekijä heidän rohkaisemisekseen ja tukemisekseen etävastaanottotoimintaa käyttöönotettaessa, jotta myös nämä työntekijät sitoutuvat uutta toimintatapaa käyttämään.

Digitaalisten työtapojen kehitys ja käyttöönotto julkisessa terveydenhuollossa ja Kuopion kaupungin organisaatiossa on edennyt kovin hitaasti

Yhdeksi etävastaanoton käyttöönoton mahdollisista esteistä on organisaation hitaus uusien työtapojen käyttöönotossa. Tätä arviota tukee myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitys vuodelta 2021. Siinä todetaan, että vaikka etäasioinnin osuus perusterveydenhuollon asioinneista on kasvanut sekä Pohjois-Savon alueella että valtakunnallisesti kymmenen viime vuoden ja erityisesti Covid19-pandemian aikana, on Pohjois-Savo kuitenkin useita muita hyvinvointialueita sekä myös valtakunnan keskitasoa jäljessä etäkontaktien määrissä. Toivotaan siis uusien digitaalisten työtapojen käyttöönottoa sekä myös parempia mahdollisuuksia työntekijöille osallistua ja saada ajatuksensa kuulluksi digitaalisten työtapojen ja sovellusten kehittämisessä.

Etävastaanoton käyttöönoton esteinä voi myös olla asiakkaiden puutteellinen osaaminen. Haastateltavat tunnistavat omaksi tehtäväkseen asiakkaiden ohjauksen ja motivoinnin uuden toimintamallin kokeilemiseen. Tähän työhön olisi myös heillä itsellään koulutustarvetta. Teknisen koulutuksen lisäksi tulisi järjestää koulutusta asiakkaan etäyhteydellä kohtaamiseen ja ohjaamiseen liittyen, etävastaanottotoiminnan pelisääntöihin, tietoturvaan ja tarvittaviin lupa-asioihin liittyen.

Digitaalisten toimintatapojen kehittäminen ja käyttöönotto voi helpottaa terveyskeskuksen henkilöstön rekrytointia

Esimerkiksi lääkärin ja hoitajan vastaanottojen toteuttaminen etäyhteyden kautta vähentäisi ammattilaisten tarvetta matkustaa pitkiäkin matkoja omalta asuinpaikkakunnaltaan työpaikkakunnalle. Samalla myös työn joustavuus ja vaihtelevuus lisääntyisivät. Näin terveyskeskustyön houkuttelevuus ammattilaisille lisääntyisi ja pienemmilläkin terveyskeskuksilla olisi paremmat mahdollisuudet saada rekrytoitua sekä säilyttää riittävä määrä ammattitaitoisia työntekijöitä.

Hyödyntämällä työssään etäyhteystapoja olisi työntekijöillä aiempaa paremmat mahdollisuudet pitää toistuvammin yhteyttä asiakkaisiin hoidonseurannan lisäämiseksi sekä asiakkaan saaman tuen edistämiseksi. Digitaalisten palvelukanavien ajatellaan myös parantavan asiakkaiden mahdollisuuksia ottaa yhteyttä terveydenhuollon yksikköön heille soveltuvana ajankohtana. Tämä vähentäisi asiakkaiden tarvetta matkustaa pitkiäkin matkoja asioidakseen terveyskeskuksessa.

Lisäksi etävastaanottomahdollisuuden koetaan edistävän tarkemman ja laadukkaamman hoidontarpeen arvioinnin syntymistä, vähentävän pandemian aikana turhia lähikontakteja ja mahdollisia altistumistilanteita terveyskeskuksessa sekä edistävän moniammatillista työskentelyä esimerkiksi kotisairaanhoidon ja fysioterapian tai hoitajan ja lääkärin välillä. Nämä tekijät on havaittu myös muissa tutkimuksissa.

Organisaatiossa olisikin hyvä ennen toiminnan laajamittaisempaa aloittamista laatia yhteisiä hoitopolkuja ja ohjeita siihen, millaisissa asiakkaanohjaustilanteissa etävastaanottoa on mahdollista hyödyntää sekä mistä työntekijät saavat tarvittaessa ohjausta ja tukea etävastaanoton käytössä ilmeneviin ongelmatilanteisiin.

Kirjoittajat:

Anni-Liina Voutilainen, terveydenhoitaja (YAMK) -opiskelija, Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma
Minna Hoffrén, FT, lehtori, Savonia-amk, Master School

Lähteet:
Gleiss, Alexander & Lewandowski, Stefanie 2021. Removing barriers for digital health through organizing ambidexterity in hospitals. Journal of Public Health: From Theory to Practice 2022:30, 21 ̶ 35.

Itkonen, Juha 2017. Digitalisaation mittaushaasteiden vaikutus kansantalouden kokonaiskuvaan. Kansantalouden aikakauskirja 4/2017.

Juujärvi, Soile, Sinervo, Timo, Laulainen, Sanna, Niiranen, Vuokko, Kujala, Sari, Heponiemi, Tarja & Keskimäki, Ilmo 2019. Soteammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. COPE-hanke 2016–2019.

Khuntia, Jiban, Ning, Xue & Stacey, Rulon 2021. Digital Orientation of Health Systems in the Post–COVID-19 “New Normal” in the United States: Cross-sectional Survey. Journal of Medical Internet Research 2021 23 (8).

Sumkin, Tuula & Tuomi, Lauri 2012. Osaamisen ja työn johtaminen: organisaation oppimisen oivalluksia. Helsinki: Talentum Media.

Tevameri, Terhi 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan. Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2020. Missä mennään sote-toimiala? Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimialaraportti.

Työterveyslaitos 2022. Työelämän digikuilujen yli: digitalisaatio kaikkien kaveriksi.

van Laar, Ester, van Deursen, Alexander J.A.M., van Dijk, Jan A.G.M. & de Haan, Jos 2019. Determinants of 21st-century digital skills: A large-scale survey among working professionals. Computers in Human Behavior 11/2019.

Voutilainen Anni-Liina 2022. Digiä terkkariin. Laadullinen tutkimus Tuusniemen terveyskeskuksen henkilöstön osaamisesta, asenteista ja koulutustarpeista etävastaanottotyöhön. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204054488