Savonia-artikkeli: Ensihoidon vaativat erityistilanteet ovat harvassa

08.12.2021   ArtikkelitMaster SchoolSosiaali- ja terveysalaTKI

Ensihoidon vaativia tilanteita esiintyy harvoin suhteessa ensihoidon kokonaistehtävämäärään. Tuoreessa valmistuneessa ensihoidon johtamisen ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä todetaan, että vain alle 0,5 % kaikista tehtävistä sisälsi vaativan ensihoitotilanteen.

Opinnäytetyön tiedon keräys toteutettiin Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän ensihoitopalvelussa yli kahden vuoden ajalta retrospektiivisenä dokumenttianalyysinä ensihoitokertomuksista (1.1.2019-28.2.2021). Työssä selvitettiin vaativien ensihoitotilanteiden esiintyvyyttä ja hoidon toteutumista.

Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön sisäänottokriteerinä oli A-kiireellisyysluokan kuljetus tai X-1 (vainaja) suorite sekä tehtävässä esiintynyt vaativa ensihoitotoimenpide. Vaativiksi toimenpiteiksi opinnäytetyössä määriteltiin hengitystien varmistaminen intubaatiolla tai supraglottisella hengitystievälineellä, kirurginen hengitystien turvaaminen, maskiventilaatio, CPAP-hoidon toteuttaminen, noninvasiivisen ventilaatiohoidon toteuttaminen, paineilmarinnan purkaminen, verenkiertoa tukevan lääkehoidon toteuttaminen, elottomuuden aikainen liuotushoito, hätäveriprotokollan mukainen hoito henkeä uhkaavan verenvuodon yhteydessä, sydämen ulkoinen tahdistaminen ja sähköinen rytminsiirto.

Vaativalla ensihoitotilanteella tarkoitetaan yhden tai useamman vaativan toimenpiteen sisältänyttä ensihoitotehtävää. Aineistoista rajattiin pois A-kiireellisyysluokan yliopistosairaalasiirrot tehtävän erilaisen luonteen vuoksi.

Tulokset

Kaikista ensihoitotehtävistä (n=48616) vaativia toimenpiteitä esiintyi 149 tilanteessa. Opinnäytetyön aineistoissa esiintyi vasoaktiivilääkityksen aloitus 40 kertaa, supraglottinen hengitystie 36 kertaa, NIV-hoito 30 kertaa, CPAP-hoito 26 kertaa, maskiventilaatio 19 kertaa, elottoman intubaatio 17 kertaa, rescue-liuotus 8 kertaa, hätäveriprotokollan mukainen hoito 7 kertaa, ulkoinen tahdistus 6 kertaa, tajuttoman intubaatio 5 kertaa, neulatorakosenteesi 2 kertaa ja kardioversio 2 kertaa. Kirurgisia hätäilmateitä ei esiintynyt aineistossa lainkaan.

Hoidon toteutumista arvioitiin Käypä hoito -suositusten ja ensihoidon hoito-ohjeen pohjalta muodostetun havaintorungon avulla. Hoito oli toteutunut hoito-ohjeen mukaisesti 79 % tapauksista. Hoito-ohjeesta oli poikettu viidessä tapauksessa (3 %). Näissä tapauksissa tilanteen vaatima ensihoito oli toteutettu ilman hoito-ohjeen edellyttämää hoitomääräystä. 26 tapauksessa hoidon toteutumista ei voitu arvioida puutteellisen dokumentaation vuoksi.
Vaativissa ensihoitotilanteissa kirjaaminen on ymmärrettävästi vaikeaa, mutta tutkimuksen näkökulmasta dokumentaatio oli puutteellista.

Tämä ilmeni pääsääntöisesti tutkimusten ja hoitotoimenpiteiden puutteellisina aikamerkintöinä. Peruselintoimintojen kuvaaminen, etenkin alkutilanteen jälkeen, oli hyvin hajanaista. Lisäksi esiintyi epäselviä sanallisia kuvauksia hoidon toteutumisesta ja joissakin tapauksissa vaikeatulkintaista käsialaa.

Hoidon vaikuttavuutta arvioitiin vertaamalla ensihoidon alku- ja päättymistilanteen NEWS-pisteitä keskenään. Alku- ja päättymistilanteen NEWS-pisteet voitiin laskea 66 tapauksessa. NEWS-pisteet olivat joko vähentyneet tai säilyneet ennallaan ensihoidon aikana 60 tapauksessa ja lisääntyneet 6 tapauksessa. NEWS-pisteillä arvioituna potilaiden vointi oli pääasiallisesti parantunut ensihoidon aikana.

Vaativien tilanteiden kokonaisensihoitoaika muodostui viiveistä potilas kohdattu – potilas luovutettu ja se vaihtelee välillä <30 minuuttia – >181 minuuttia. Kokonaisensihoitoajan runsas vaihtelu kuvaa vaativien ensihoitotilanteiden jakautumista maantieteellisesti laajalle alueelle. Tyypillisin kokonaisensihoitoaika oli 61–120 minuuttia. Pitkät kuljetusmatkat voivat aiheuttaa hoidollisia haasteita, jonka vuoksi etupainotteinen lisäavun hälyttäminen korostuu.

Pohdinta

Tulosten voidaan ajatella antavan suuntaa vaativien tilanteiden esiintyvyydestä suhteessa ensihoidon kokonaistehtävämäärään koko Suomessa, sillä hätäkeskus hälyttää ensihoitoyksiköt samoin kriteerein paikkakunnasta riippumatta.

Tulosten perusteella osaamisen keskittäminen on perusteltua etenkin niissä tilanteissa, joissa tarvitaan erikoisvälineistöä ja/tai ensihoitoyksikön valikoimasta poikkeavaa lääkitystä ja niihin liittyvää osaamista. Tulevaisuuden ensihoitopalvelussa on tarvetta erityisosaamiselle ja asiantuntijarooleille. Kaikkien ensihoitajien osaamisen ylläpitäminen on tärkeää, sillä pelkällä osaamisen keskittämisellä ei saavuteta maantieteellisesti kattavaa ensihoidon osaamista vaativissa tilanteissa. Tehtävänkuvien selkeä määrittäminen ja yhteistoiminnan harjoitteleminen mahdollistavat laadukkaan perustehtävän hoitamisen myös tulevaisuudessa. Vähäinen esiintyvyys luo tarpeen säännölliselle osaamista ylläpitävälle koulutukselle ja osaamisen keskittämiselle.

Ensihoidon kuva

Erilaiset tv-sarjat ja esimerkiksi sosiaalisen median julkaisut saattavat välittää ensihoidon tehtäväkentästä vääränlaisen kuvan, vaikka tosiasialliset vaativat tilanteet ovat harvassa. Tämä saattaa selittää alan varhaista poistuvuutta, joiden yhteyttä kannattaisi selvittää tulevaisuudessa.

Ensihoitopalvelun roolin laajentuessa ovat ensihoitajien osaamisvaatimukset lisääntyneet merkittävästi. Laadukkaan perustehtävän hoitamisen lisäksi nykyajan ensihoitajalta vaaditaan monipuolista osaamista muun muassa päivystysluonteiseen ja kiireettömään hoidon tarpeen arviointiin, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluohjaukseen, tehohoitotasoisiin potilassiirtoihin, tilannejohtamiseen ja viranomaistoimintaan. Joidenkin sairaanhoitopiirien alueella vaativien tilanteiden osaamista on jo keskitetty osaamisen turvaamiseksi, mutta tämä ei voi olla ratkaisu kaikkialla harvaan asutussa Suomessa.

Kirjoittajat:

Elina Ridell, ensihoitajan YAMK-tutkinto

Juha Penttonen, ensihoitajan YAMK-tutkinto

Marko Tolonen, ensihoidon lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu