Savonia-artikkeli: Kokemuksia haavahoidon työpaikkakoulutuksesta

31.12.2021   ArtikkelitSosiaali- ja terveysala

Hoitotyön kliininen asiantuntija YAMK-opiskelija, sairaanhoitaja Hanna Karhunen tarkasteli opinnäytetyössään sairaanhoitajien kokemuksia saamastaan haavahoitoon liittyvästä työpaikkakoulutuksesta.

Nykyään tarjotaan monipuolisesti erilaisia täydennys- ja lisäkoulutuksia täydentämään ammatillisessa koulutuksessa saatua osaamista. Oman osaamisen kehittämiseen tuleekin panostaa, jotta oma ammatillinen osaaminen pysyy ajantasaisena ja laadukkaana. Terveydenhuollossa näyttöön perustuva hoitotyö vaatii hoitohenkilökunnalta tutkittuun tietoon perustuvaa ammatillista kliinistä osaamista. Osaava hoitohenkilökunta pystyy tarjoamaan potilaille yhdenvertaista ja parasta mahdollista hoitoa pystyen ehkäisemään esimerkiksi haavanhoidossa pitkittyneitä hoitojaksoja, ylimääräisiä haavanhoitoja sekä niistä aiheutuvia kustannuksia.

Omaa ammatillista osaamista terveysalalla voi kehittää esimerkiksi erikoistumisopinnoilla tai hoitotyön kliininen asiantuntija YAMK-tutkinto koulutuksella. Molemmat koulutukset kerryttävät sairaanhoitajan erityisosaamista ja asiantuntijuutta. Työpaikoilla ammatillista osaamista voi kehittää osallistumalla oman organisaation tarjoamiin lisäkoulutuksiin.

Hanna Karhusen opinnäytetyö ”Hoitajien kokemukset saamastaan haavanhoitokoulutuksesta, KYS kirurgian osastot” osoitti, että hoitajat toivoivat haavanhoitokoulutusta enemmän, ja että siitä ollaan kiinnostuneita. Vaikka koulutuksia on työpaikoilla tarjolla useita, se ei aina takaa sitä, että hoitotyöntekijä hakeutuisi tai että hänen olisi mahdollista päästä osallistumaan lisäkoulutuksiin.

Hoitajat ehdottivat haavanhoito-osaamisen parantamiseksi ja varmistamiseksi, että työpaikoilla lisätään haavanhoitokoulutuksia, perehdytetään uusia hoitajia paremmin osastokohtaisesti, huolehditaan, että jokainen uusi hoitaja pääsee koulutuksiin ja taitopajoihin sekä tehostetaan haavanhoidon kertaamista myös työn myöhemmässä vaiheessa.

Mistä sitten johtunee se, että vaikka koulutuksia on tarjolla, niihin eivät osallistu ne, jotka koulutusta tarvitsisivat? Onko osastoilla liian kiire tai ikään kuin riittävästi erikoisosaamista, niin ettei kaikkiin koulutuksiin heti pääse, ehdi osallistua tai osata hakeutua? Muuttuvatko haavanhoitoon liittyvät hoitokäytänteet ja haavanhoitotuotteet niin nopeaan tahtiin, että hoitajia ei ehditä kouluttaa ajantasaisesti? Kenellä on vastuu osaamisen ylläpitämisestä? Koulutukseen hakeutumisesta työntekijällä itsellään vai työnantajalla vai ehkä kenties molemmilla? Kuka vastaa siitä, että vaadittaviin tai tarpeellisiin koulutuksiin hakeudutaan?

Hoitotyö on kiireistä ja resursseja on niukasti. Niin hoitajan itsensä kuin esihenkilön on kannettava vastuunsa ammatillisen osaamisen ylläpitämisestä: hoitajan hakeutumalla koulutuksiin ja esihenkilön työnantajan edustaja on mahdollistettava koulutuksiin pääseminen. Molemmilla osapuolilla vastaa siitä, että hoitotyössä toteutuu myös tulevaisuudessakin laatu ja osaaminen Kaikilla potilailla on oikeus yhdenvertaiseen korkeatasoiseen ja laadukkaaseen hoitoon riippumatta siitä, missä he asioivat.

Kirjoittajat:

Kliininen asiantuntija YAMK-opiskelija, sairaanhoitaja Hanna Karhunen Savonia ammattikorkeakoulu
Yliopettaja Marja-Liisa Rissanen, Master School, Savonia ammattikorkeakoulu