Savonia-artikkeli: Mitä on hyvä yhteisopettajuus?

06.09.2021   ArtikkelitMonialainen

Pedagogisen työn laadun ja opettajien jaksamisen kysymykset ovat nousseet uuteen valoon Covid-19-pandemian aikana. Ammattikorkeakoulujen opettajat tekevät nyt opetustyötään enimmäkseen verkossa. Kasvokkaiset kohtaamiset kampuksella kollegoiden kanssa ovat rajoittuneet vain välttämättömiin tapaamisiin. Samalla uudet, toisilleen vieraat työyhteisön jäsenet eivät ole vielä pystyneet tutustumaan kunnolla toisiinsa. Yksinäisestä puurtamisesta on saattanut tulla monille työhyvinvointia kuormittava ylimääräinen taakka.

Entistä tärkeämmäksi kysymykseksi tässä muuttuneessa tilanteessa nousee yhteistyö opettajakollegoiden kanssa; mitä yhteisopettajuus on ja miten sitä toteutetaan sujuvasti ja laadukkaasti?

Yhteisopetuksessa opettajat suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä opetusta ja arviointia. Yhteisopettajuuden katsotaan tuottavan pääasiassa myönteisiä seurauksia niin opettajaryhmälle kuin myös yksittäiselle opettajalle. Sen katsotaan lisäävän ammattitaidon kasvua ja työssäjaksamista.
Takalan ja Saarisen (2020) mukaan yhteisopettajuus on eräs mahdollisuus luoda ja lisätä ammatillista kehittymistä kouluyhteisönä. Se antaa myös mahdollisuuden uuden oppimiseen ja yhteistyöhön. Tutkimuksen mukaan opettajat suhtautuvat myönteisesti siihen, että luokassa on toinenkin opettaja.

Aikaa ja paikkaa yhteiselle suunnittelulle on kuitenkin vaikea löytää. Yhteisopettajuus edellyttää aina työnjakoa ja sen kautta vastuun ja vallan jakamista. Yhteisopettajuuden toteuttamisessa on siis myös haasteita.

Ei riitä, että opettajalla on hyvä pedagoginen tietotaito

Sujuva yhteisopetus nostaa opettajan vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot keskiöön. Takala ja Saarinen (2020) nostavat esiin toisen ja itsensä kuuntelun erääksi onnistumisen edellytyksistä. On tärkeää, että molemmat opettajat voivat vaikuttaa opetukseen ja kantaa siitä yhdessä vastuuta.

On uskallettava puhua asioista sekä aloittaa uutta, poistua uudenopettelun kautta omalta mukavuusalueeltaan. Mikäli toinen opettajista osallistuu vain vähän opetukseen, syntyy epätasapaino vastuun ja vallan välille. Kuitenkin tasapainoisessa tilanteessa jaettu vastuu ja valta luovat tasa-arvoa, jonka myötä arvostetaan kummankin opettajan toimijuutta.

Yhdessä toimimisen kykyyn vaikuttaa monenlaiset tekijät. Psykologista turvallisuutta (psychological safety) on tutkittu viimeisten vuosikymmenten aikana työn tuloksellisuuden kannalta (esim. Edmondson, Kahn). Psykologinen turvallisuus liittyy työyhteisön jäsenten kokemukseen siitä, että keskinäiseen vuorovaikutukseen ei liity uhkaa, vaan sen sijaan turvallisuuden tunnetta ja luottamusta. Kun työparina uskalletaan keskustella, työparin keskinäinen luottamus ja halukkuus toimia yhdessä vahvistuu. (Kahn 1990). Luottamusta voidaan tietoisesti edistää johtamistavalla, joka tukee keskinäistä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä (Salmivaara, Martela & Heikkilä 2020).

Yhteisopettajuuden kautta on mahdollista haastaa itseään

Yhteisopettajuus on siis mahdollisuus kehittyä ammatissa, oppia toisilta ja omalta työpaikaltaan uutta. Se sisältää mahdollisuuden jakaa omaa asiantuntijuutta. Takala ja Saarinen (2020) kohdentavat huomiota myös toisenlaiseen kokemukseen, jolloin toinen opettaja voi olla kehityksen esteenä tai rajata toisen toimijuutta. Opettajienkin yhteistyö sisältää aina vaikuttamista toisen työhön. Siten työkäytänteiden kehittely ja työssä vaikuttaminen edellyttävät kokeiluja ja keskustelua etukäteisneuvottelun ohella. Tutkimuksen mukaan yhteisopettajuus näyttäisi johtavan neuvotteluun toimijuudesta ja sen rajoista.

Tämä taito vaatii uuden opettelun myötä kykyä sulauttaa uusiutuvia toimintatapoja omaan, jo olemassa olevaan ammattitaitoon. Yhteisopetusta voidaan harjoitella pienin askelin, opettamalla alkuun muutama tunti yhdessä. Yhteisopettajuus on myös etu työelämässä ja sen opetteluun kannattaa panostaa. Yhteisopetuksen sujumisessa on kyse isosta asiasta, koska se liittyy keskeisesti työhyvinvointiin ja kokemukseen työn innostavuudesta.

Hyvä työskentelyilmapiiri ja sujuva työskentely kollegan kanssa heijastuu positiivisesti myös opiskelijoihin. Kanssakäyminen ei voi koskaan olla verkossa samanlaista kuin aidossa kontaktissa, mutta erilaiset verkkoalustat voivat silti mahdollistaa laadukkaan yhteisopettajuuden. Hyvät toimintakäytännöt eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan yhteisopetusta ja yhteisopettajuutta täytyy tietoisesti luoda, kehittää ja pitää yllä. Toimivassa yhteistyösuhteessa on turvallista myös epäonnistua. Jokaisen pitäisi löytää oma turvallinen paikkansa ja merkityksellinen roolinsa moninaisissa verkostoissa, joissa yhteisopettajuutta tänä päivänä toteutetaan.

Kirjoittajat:
Minna Hoffrén, lehtori, FT, Savonia-amk, Jatkuvan oppimisen tulosyksikkö, Master School minna.hoffren@savonia.fi
Katri Savolainen, lehtori, YTL, Savonia-amk, Jatkuvan oppimisen tulosyksikkö, Master School katri.savolainen@savonia.fi

Lähteet
Edmondson, Amy C. 1999. Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly, 44 (2), 350‒383.
Kahn, William A. 1999. Psychological conditions of personal engagement and disengagement at work. Academy of Management Journal, 33 (4), 692‒724.
Salmivaara, Vilma, Martela, Frank & Heikkilä, Jukka-Pekka 2020. Radikaali psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation luovan ja tuloksellisen toiminnan mahdollistajana. Hallinnon tutkimus 39 (3), 188‒204.
Takala, Marjatta & Saarinen, Minna 2020. Opettajan toimijuus muutoksessa – Yhteisopetusta pienin askelin. Työelämän tutkimus 18 (3), 231‒244.