Oulun Merikosken rannalla sijaitsevan taidehotelli Lasaretin valkoiset kiviseinät pitävät sisällään kiehtovia henkilötarinoita ja runsaasti modernia nykytaidetta. Täällä, Naima Kurvisen ja Nukuttaja-Näyhän maisemissa järjestettiin 24.–25.8. PURKU-hankkeen loppuseminaari, joka sisälsi useita mielenkiintoisia puheenvuoroja, työmaaekskursion ja asiantuntijoiden paneelikeskustelun. Savonian ja YSAO:n Vasara-hankkeen edustajat olivat seminaarissa mukana verkostoitumassa ja kuulemassa viimeisimmät terveiset Pohjois-Pohjanmaan rakentamisen kiertotalouden tilasta.

Lähes jumbosijalla kierrätysasteessa

Kaksipäiväisen seminaarin ensimmäinen päivä alkoi kansanedustaja Jenni Pitkon esityksellä. Esityksessä nähdyt tilastot paljastivat, että kiertomateriaalien osuus materiaalien kokonaiskäytöstä oli Suomessa vuonna 2024 vain 2,0 prosenttia, kun kaikkien EU-maiden keskiarvo oli 12,2 prosenttia. Vain Romanian kiertomateriaalien käyttöaste oli matalampaa EU-alueella kuin Suomessa. Nostaakseen kiertomateriaalien osuutta materiaalien kokonaiskäytössä tulee jatkossa kiinnittää huomiota erityisesti rakentamiseen, sillä se tuottaa tilastojen mukaan toiseksi suurimmat materiaalivirrat. Pitkon mukaan haasteen ratkaisemiseksi ei riitä pelkkä materiaalien uudelleenkäyttö, vaan samalla on vähennettävä materiaalien kulutusta ja siten ehkäistävä jätteen syntymistä.

MARA-asetus kaipaa päivitystä

Rakennusalan nykyinen toimintatapa ei ole kestävä luonnonvarojen käytön eikä talouden näkökulmasta. Kaatopaikalle toimittamisen sijaan purkujätettä tulisi hyödyntää enemmän mm. uudisrakentamisessa. Ihanteellisessa tilanteessa purkutyömaalla syntyvä betonijäte murskattaisiin ja käytettäisiin uudelleen jo syntypaikallaan. Purkumateriaalien hyödyntämisen merkittävimmät haasteet liittyvät vanhoihin toimintamalleihin, hankkeiden aikataulujen yhteensovittamiseen ja sääntelyyn. Esimerkiksi MARA-asetuksen mukainen 12 kuukauden varastointiaika rajoittaa purkumateriaalin hyödyntämispotentiaalia, sillä purku- ja rakennushankkeita on vaikea sovittaa yhteen suhteellisen lyhyessä 12 kuukauden aikaikkunassa. Varastointiajan joustavoittaminen voisi tuottaa merkittäviä ympäristö- ja taloushyötyjä hyödynnettävissä olevan purkubetonin määrän lisääntymisen ja saatavuuden sujuvoittamisen kautta, eikä varastointi toisaalta heikennä purkubetonin ominaisuuksia hyödyntämisen näkökulmasta. Lisähyötynä varastoitava betonimurske sitoo ilmasta hiilidioksidia, eli toimii ns. hiilinieluna. Purku-hanke ehdottaa MARA-asetuksen päivittämistä erityisesti betonimurskeen hyödyntämisen osalta. Muutostarpeet koskevat varastointiaikaa, vaadittua minimietäisyyttä pohjaveteen, käyttökohteiden monipuolistamista sekä raekooltaan yli 90 millimetrin betonimurskeen käytön sallimista.

Kuusi kertaa maapallon ympäri

Tutkija, DI Ari Oikarinen Oulun ammattikorkeakoulusta esitteli tilaisuudessa tekemiään kustannus- ja hiilijalanjälkilaskelmia. Oikarisen laskelmissa tarkasteltiin pilottikohteiden purkutyömailla syntyvän betonijätteen eri hyödyntämisskenaarioita. Tarkastelussa mukana olleita skenaarioita oli neljä:

1.) Purkubetonin kuljetus välivarastoon ja samaan kohteeseen tuodaan tilalle neitseellistä kalliomursketta.

2.) Purkubetonin kuljetus välivarastoon, murskaus välivarastolla ja betonimurskeen palautus alkuperäiseen kohteeseen / toimitus uuteen kohteeseen.

3.) Purkubetonin kuljetus uuteen kohteeseen, murskaaminen ja hyödyntäminen uudessa kohteessa.

4.) Purkubetonin murskaaminen ja hyödyntäminen paikalla purkukohteessa.

Laskelmissa huomioitiin purkamisesta, purkumateriaalin murskauksesta ja murskatun materiaalin kuljetuksista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Purkamisen ja murskaamisen päästölaskenta perustui urakoitsijoiden ilmoittamiin konetyöaikoihin (h) ja koneiden polttoaineenkulutukseen (l/h). Kuljetusten hiilidioksidipäästöt (kg CO2e / tkm) puolestaan laskettiin INFRA-alan kuljetuspäästötietokannan perusteella.

Laskentojen mukaan ihanteellisinta olisi, jos betonimurske voisi jäädä lähelle purkutyömaata, jolloin työmaaliikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt vähenisivät. Työmaan kuljetusten hiilidioksidipäästöjä on mahdollista vähentää huomattavasti, jos purkukohteen betonimursketta voidaan hyödyntää paikanpäällä neitseellisen kalliomurskeen tilalla. Kuljetusten päästöjen mittaluokasta antaa kuvaa se, että OYS:n pilottikohteessa laskennallinen hiilidioksidipäästöjen säästöpotentiaali vastaa keskimääräisen henkilöauton ajoa kuusi kertaa maapallon ympäri, jos parkkialueen ja huoltoteiden pohjat olisi rakennettu kalliomurskeen sijaan paikalla puretusta ja murskatusta betonista. Työmaa-ajojen rekkamäärätkin voisivat tällöin vähentyä kohteessa jopa yli 600 kuormalla (32 tn ajoneuvoja). Kuljetusten vähentämisellä nähdään siis selviä vaikutuksia hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös kustannuksiin. Mielenkiintoisena lisänä Oikarinen toi esille, että betonimurske voisi lisäksi toimina karbonatisoitumisen kautta hiilinieluna, jos materiaali saisi jäädä ilmalle alttiiksi maanpinnalle.

Ryskeellä eteenpäin

Seminaarimatka antoi paljon ajateltavaa, ja samalla se tarjosi uusia mahdollisuuksia verkostoitumiseen. Tutkija Oikarisen kanssa jatketaan kustannus- ja päästölaskentamalleihin tutustumista osana Savonia-ammattikorkeakoulun koordinoimaa Vastuullinen Savon rakentamis- ja maarakentamisala -hanketta. Lisäksi Savonia sai kutsun tulla tutustumaan Oulun seudulle perustetun Rakennetun ympäristön kiertotalous -ryhmän (RYSKE) toimintaan. Ryhmän toiminnan tavoitteena on kehittää purkumateriaalien kiertotalouden käytäntöjä ja toimintamalleja eteenpäin, ja sen kokoonpanossa on mukana yritysten edustajia, julkisen sektorin toimijoita sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan asiantuntijoita.

---

Kirjoittajat

Maiju Korhonen, projektisuunnittelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Ville Leinonen, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu