Savonia-artikkeli: Sivuvirtojen uusiokäyttömahdollisuudet – osa 3: hiekoitussepeli ja haravointijäte
This work is licensed under CC BY-SA 4.0
BIOPRO365 – Bioenergiaa ja maanparannusaineita neljänä sesonkina -hankkeessa tarkoituksena on mm. edistää kaupunkien ja lähikuntien kiertotaloutta löytämällä ratkaisuja erilaisten sivuvirtojen hyödyntämiselle. Sivuvirtojen hyödyntämiseen liittyy kuitenkin usein lainsäädännöllisiä ohjeita ja rajoituksia, joita hankkeessa lähdettiin selvittämään. Selvityksen pohjalta luotiin kuusi tietokorttia, joissa esitellään tiiviisti mahdollisuudet ja rajoitukset purkubetonin, kipsin, pohjatuhkan, kivituhkan, hiekoitusepelin ja haravointijätteen hyödyntämiselle kiertotalouden mukaisesti. Tässä kolmiosaisen artikkelisarjan viimeisessä osassa keskitytään näistä hiekoitussepeliin ja haravointijätteeseen.
Hiekoitussepelin uusiokäyttömahdollisuudet
Hiekoitukseen kaupunkialueilla ja pihoissa käytetty hiekoitussepeli lakaistaan keväisin pois, jonka jälkeen se päätyy yleisimmin loppusijoitukseen maankaatopaikalle. Esimerkiksi Suomessa käytetään arviolta keskimäärin noin miljoona tonnia hiekoitussepeliä vuodessa ja tästä edelleen kertakäyttöistä on suurin osa. Käytetty hiekoitussepeli voi sisältää roskia sekä haitta-aineita, kuten raskasmetalleja, jotka rajoittavat sen uudelleen käyttöä. Jätelain 646/2011 mukaan teiltä lakaistu hiekoitussepeli luokitellaankin lähtökohtaisesti jätteeksi.
Hiekoitussepelin soveltuvuuteen eri käyttökohteissa vaikuttaa esimerkiksi sen rakeisuus ja orgaanisen aineksen osuus. Käytettyä hiekoitussepeliä on mahdollista hyödyntää (kuva 1) mm. kasvualustojen kiviaineksena, ulkoilureittien rakennekerroksina, katurakenteiden pengermateriaalina tai suodatinkerrosmateriaalina. Hiekoitussepeliä voidaan myös uudelleen käyttää hiekoitusmateriaalina, mikäli se on ensin puhdistettu seulomalla ja todettu analyysein turvalliseksi. Hiekotussepelin uudelleenkäyttö edellyttää kuitenkin ympäristöluvan, koetoimintailmoitusmenettelyn tai EEJ-statuksen. Hiekotussepelin uudelleenkäyttöä ohjaakin useampi laki sekä asetus:
– Jätelaki 646/2011
– Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista 214/2007
– Valtioneuvoston asetus betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättymisen arviointiperusteista 466/2022
– Ympäristönsuojelulaki 527/2014
Haravointijätteen uusiokäyttömahdollisuudet
Haravointijäte koostuu pihan ja puutarhan hoidosta muodostuvasta kasviperäisestä jätteestä, kuten puiden ja pensaiden lehdistä, rikkaruohoista, viherkasveista ja nurmikon leikkuujätteestä. Haravointijätteeksi ei kuitenkaan lasketa risuja tai oksia eikä maa-ainesta. Haravointijätteen seassa voi kuitenkin olla vähäisiä määriä multaa, hiekkaa ja kiviä sekä muita epäpuhtauksia. Kiinteistöllä muodostunut haravointijäte kuuluu ensisijaisesti joko omaan kompostiin tai kunnan lajitteluasemalle. Haravointijätettä ei tulisi viedä esimerkiksi lähimetsään, sillä on riskinä, että sen mukana voi levitä haitallisia vieraslajikasveja.
Haravointijätteen hyödyntämisessä tuleekin huomioida materiaalin sisältämät epäpuhtaudet, kuten mikromuovit ja raskasmetallit sekä laadunvaihtelu. Haravointijätteen hyödyntäminen muussa kuin biokaasuprosessin syötteenä edellyttää kuitenkin sen käsittelyn. Tyypillisesti haravointijätteet käsitellään kompostoimalla yksityisillä kiinteistöillä sekä kunnallisissa jätteenkäsittelylaitoksissa. Haravointijätteen seassa voi esiintyä vieraslajeja, joiden leviämisvaara tulee huomioida käsittelymenetelmän valinnassa. Käsittelymenetelmistä mädätys- ja pyrolyysiprosessin yhteydessä vieraslajit tyypillisesti tuhoutuvat. Kompostoitava haravointijäte ei taas lähtökohtaisesti saisi sisältää vieraslajeja, sillä ei ole varmuutta riittääkö kompostointiprosessi tuhoamaan vieraslajikasvien lisääntyvät osat.
Käsiteltyä haravointijätettä voidaan hyödyntää mm. kaatopaikkojen kasvukerrosmateriaalina, lannoitevalmisteena omaan myyntiin tai ulkopuoliselle valmistajalle ja kasvualusta- sekä pellettimateriaalina. Myös haravointijätteen hyödyntämistä ohjaavat useat lait sekä asetukset:
– Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista 964/2023
– Lannoitelaki 711/2022
– Jätelaki 646/2011
– Jäteasetus 978/2021
– Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta 1709/2015
Artikkeli on kirjoitettu osana EU:n osarahoittamaa (JTF-rahoitus) BIOPRO365 – Bioenergiaa ja maanparannusaineita neljänä sesonkina -hanketta, jonka rahoittavana viranomaisena toimii Pohjois-Savon liitto.
Kirjoittajat
Elisa Saari, testausinsinööri, Savonia-ammattikorkeakoulu
Eevi Minkkinen, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet
Kalliainen, A. 2024. Voiko hiekoitussepelin ominaisuuksien selvittäminen edistää kestävää kiertotaloutta? https://www.ramboll.com/fi-fi/uutiset/voiko-hiekoitussepelin-ominaisuuksien-selvittaminen-edistaa-kestavaa-kiertotaloutta.
Pokkinen, M. 2024. Hakemus käytetyn hiekoitussepelin jätestatuksen päättymiselle. https://www.tampere.fi/sites/default/files/2024-01/hakemus_sepeli_lempaalantie_31.pdf
Wikman, E., Mohamed, A. 2024. Käytetty hiekoitussepeli asfalttipäällysteisiin, ei kaatopaikalle. https://oamkjournal.oamk.fi/2024/kaytetty-hiekoitussepeli-asfalttipaallysteisiin-ei-kaatopaikalle/
Ojamäki, J. 2025. Puutarhajätteiden käsittely ja materiaalikierto: Case Kehräämö Oy. https://lutpub.lut.fi/bitstream/handle/10024/169925/diplomityo_ojamaki_julia.pdf?sequence=1