Seuraavat työvuorolistat pitäisi julkaista mutta kenelläkään ei ole aikaa istua miettimään, kuka saa tällä kertaa pitää vapaata kahden pyhän välissä. Kaikilla on suunnitteilla pitkä viikonloppu, ja mitä enemmän asiasta korottaa ääntään, sen varmemmin sen saa. Vai saako?

Kuulostaako tutulta? Ihminen on sitä tyytyväisempi, mitä enemmän hän saa vaikuttaa elämäänsä. Todellisuudessa työelämässä on kuitenkin paljon asioita, joihin ei voi aina vaikuttaa. Työvuorot ovat yksi niistä, niin sote-alalla kuin muillakin aloilla. Sote-alan työvuorosuunnittelua on kehitetty viimeisen vuosikymmenen aikana.

Siihen on toisaalta pyritty saamaan aiempaa enemmän vaikuttamisen mahdollisuuksia ja toisaalta sen toivotaan olevan tulevaisuudessa tekoälyn rakentama. Ihminen on kuitenkin ihminen ja omista eduistaan on vaikea luopua toisen hyväksi.

TEHY-lehdessä julkaistiin hiljattain työvuorosuunnitteluun liittyvä artikkeli. Se perustui ennen kevään 2022 lakkoa sote-alan työntekijöille kohdennetun kyselyn tuloksiin. Tulosten perusteella sote-alan työntekijöillä on mahdollisuus esittää toiveita työvuorolistaan ja toiveet toteutuvat vaihtelevasti. Yhteisöllisestä työvuorosuunnittelusta pidetään enemmän kuin perinteisestä yhden henkilön tekemästä työvuorosuunnittelusta. Selkeästi eniten puhuttanut asia oli lepoaika, jonka pituus on hiljattain muutettu minimissään 11 tunniksi vuorojen välillä. Se on muuttanut monen elämää, sillä se on poistanut osin mahdollisuuden pitkiltä yhtäjaksoisilta vapailta. Yksilöllisten tarpeiden huomioimista pidetään kuitenkin merkittävänä asiana työvuorosuunnittelussa. (TEHY 2022.)

Työvuorosuunnittelun ja työhyvinvoinnin yhteys

Alussa kuvailtu tilanne on tuttu monella työpaikalla. Esihenkilö saattaa vastata tilanteeseen vaikenemalla ja katsoa, kuka antaa periksi. Tai määrätä, kuka on töissä ja kuka vapaalla. Työhyvinvoinnin kannalta huonoja tapoja kumpikin. Olisikin parempi, jos työvuorosuunnittelu perustuisi toimivaan vuorovaikutukseen. Tällöin jokainen työyhteisön jäsen ymmärtäisi paremmin valintojensa seurauksia ja vuorottelun perusteita.

Reetta-Liisa Vainiomäen (2022) bioanalyytikon AMK-opinnäytetyössä tarkasteltiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin, miten työvuorosuunnittelulla voidaan vaikuttaa työhyvinvointiin ja millaisia eri keinoja on yhteisöllisyyden parantamiseksi. Tuloksista nousi esiin työvuorosuunnittelun kannalta merkittäviä, työhyvinvointia edistäviä ja heikentäviä asioita. Monet asioista liittyivät tavalla tai toisella uneen ja sen häiriöistä aiheutuviin lieveilmiöihin.

Työajan pituudella ja lepoajan pituudella on vaikutusta työssä koettuun väsymiseen ja palautumiseen. Yli 40 tunnin työviikkojen on todettu lisäävän unen häiriöitä. Yli 12 tunnin yhdenjaksoisten työvuorojen on todettu lisäävän työtapaturmien vaaraa. Riittävän palautumisen kannalta vuorojen välissä pitäisi olla TEHYnkin kyselyssä esiin nostettu yli 11 tunnin lepoaika. (Härmä ym. 2019; Tehy 2022.) Heikkolaatuisen unen ja väsymyksen vaikutukset näkyvät työtapaturmien, konfliktien ja mielenterveysongelmien kasvuna. Jatkuvasti tehtävät pitkät vuorot lisäävät sairaslomia ja aikaistavat eläkesuunnitelmia. Siihen ei nykytilanteessa olisi varaa.

Yhteisöllinen ja toimintalähtöinen työvuorosuunnittelu

Yhteisöllisellä ja toimintalähtöisellä työvuorosuunnittelulla pyritään lisäämään työntekijöiden vastuuta työyhteisön toiminnasta. Työntekijällä on toisaalta mahdollisuus vaikuttaa omiin työvuoroihinsa ja toisaalta vastuu työyhteisön toiminnasta ja töiden sujuvuudesta. (Jussila, Heikkilä & Sandelin, 2017.) Yhteisöllistä työvuorosuunnittelua pitäisi tehdä yhdessä. Kiireisessä arjessa ajan järjestäminen vuorovaikutteiseen suunnitteluun on usein lähes mahdotonta.

Yhteisöllistä työvuorosuunnittelua pidetään työhyvinvointia lisäävänä tekijänä. Sillä koetaan saavutettavan enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin perinteisellä, yhden ihmisen suunnittelemalla työvuorosuunnitelmalla. Yhteisöllisessä työvuorosuunnittelussa on mahdollista ottaa huomioon työntekijöiden yksilöllinen vireysaika määrittelemällä vuorojen aloitus ja lopetusajat joustavasti. (Jussila, Heikkilä & Sandelin, 2017.) Valitettavan usein sairaalamaailman joustamaton aikataulu ei monessakaan paikassa mahdollista yksilöllisiä työaikoja. Sen sijaan työntekijöillä on mahdollisuus suunnitella työvuoroja huomioiden omat, henkilökohtaiset menonsa. Tämä on koettu toimivaksi ja työhyvinvointia edistäväksi asiaksi.

Yhteisöllisen työvuorosuunnittelun mahdollisuuksia ja haasteita

Yhteisöllisen toimintalähtöisen työvuorosuunnittelun yhtenä tärkeänä mahdollistajana on sitä varten suunnitellut ohjelmistot. Ohjelmistojen kehittäminen jatkuu ja niiden toiminnallisuudet paranevat, kun käyttäjät otetaan kehitystyöhön mukaan. Siten on myös tärkeää ylläpitää digiosaamista kaiken ikäisten työntekijöiden keskuudessa. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että pitkä työkokemus ei lisää digiosaamista samalla tavalla kuin muuta osaamista. (Petrovic 2017; Lainema, Hämäläinen & Syynimaa 2021).

Digiperehtymistä varten voisi esimerkiksi luoda vertaistukiryhmiä, joissa työvuorosuunnitteluohjelmiston käyttöä harjoiteltaisiin pienryhmissä. Ryhmä koostuisi työntekijöistä, joiden digiosaaminen on jo lähtökohtaisesti eri tasolla. Lisäksi yhteisen asian opetteluun varattaisiin aikaa.

Työvuorosuunnittelun ja työhyvinvoinnin välinen suhde on ollut viime aikoina paljon julkisuudessa. Työvuorosuunnittelun merkitys työhyvinvoinnille on selkeästi oivallettu, ja yhteisöllisellä työvuorosuunnittelulla onkin pystytty lisäämään työvuorosuunnittelun joustavuutta. Tekoälyn hyödyntäminen houkuttelee ja ihmisen korvaaminen koneella työvuorosuunnittelussa on ollut jo käytössä ainakin jossain määrin. Esimerkiksi TEHY-lehden (2022) artikkelissa esiteltiin SiunSotessa käytössä oleva, keskitetty työvuorosuunnittelu. Kovin kivikkoinen sen alkutaival on tuntunut olevan, mutta hiljalleen siitä on tullut SiunSotessa käytetty työkalu työvuorojen suunnitteluun. Sen leviäminen muihin sairaanhoitopiireihin on kuitenkin ollut vielä hidasta.

Yhteisöllisyyden lisääminen osallistamalla henkilökuntaa erilaisilla menetelmillä on haaste kiireisessä arjessa. Ehkä tämä vaatisi erityisesti ymmärrystä hyvän vuorovaikutuksen vaikutuksista työyhteisön tuottavuuteen, sitoutumiseen ja työpaikan houkuttelevuuteen. Esimerkiksi yksi arjesta irrotettu, erityisesti työvuorosuunnittelun pelisääntöjä ja suunnittelua kehittävä työpäivä voi lisätä yhteisöllisyyttä ja tuoda hyödyn moninkertaisena takaisin.

Kirjoittajat:

Reetta-Liisa Vainiomäki, Bioanalyytikko AMK -opiskelija, Terveysala, Savonia-ammattikorkeakoulu

Minna Hoffrén, FT, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, Master School

Lähteet:

Härmä, Mikko, Karhula, Kati, Ropponen, Annina, Koskinen, Aki, Turunen, Jarno, Ojajärvi, Anneli, Vanttola, Päivi, Puttonen, Sampsa, Hakola, Tarja, Oksanen, Tuula & Kivimäki, Mika 2019. Työaikojen muutosten ja kehittämisinterventioiden vaikutukset työhyvinvointiin, työturvallisuuteen ja työhön osallistumiseen. Tutkimushankkeen n:o 114317 loppuraportti.

Jussila, Aino-Liisa, Heikkilä, Heli & Sandelin, Pirkko 2017. Autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtyminen kolmivuorotyötä tekevässä päivystävässä röntgenyksikössä. Kliininen Radiografiatiede 14 (1), 4−10.

Lainema, Kirsi, Hämäläinen, Raija & Syynimaa, Kirsi 2021. Hyvinvointi, osaaminen ja yhteisöllisyys digitaalisissa työympäristöissä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 23 (3), 72−80.

Petrovic, Sanja 2017. “You have to get wet to learn how to swim” applied to bridging the gap between research into personnel scheduling and its implementation in practice. Ann Oper Res (2019) 275:161–179.

TEHY-lehti 5/2022. Kolme toivomusta. Sivut 13−17.

Vainiomäki, Reetta-Liisa 2022. Yhteisöllinen, toimintalähtöinen työvuorosuunnittelu – yhteistyöllä kohti työhyvinvointia. Opinnäytetyö. Bioanalyytikon tutkinto-ohjelma. Savonia-ammattikorkeakoulu.