Se on yksi elämänohjeista, joka on viime vuosina seurannut mukanani. Se ei ole vanhemmilta, isovanhemmilta, sukulaisilta tai ystäviltä saatu. Minun elämänohjeeni kuitenkin. Ei se ole itse keksitty, mutta aikuisten oikeasti itse oivallettu. Television kautta minulle syötetty, mutta hieman olen siitä kuitenkin ylpeä. Tuomas Kyrön kynästä lähtöisin ja mielensäpahoittajan kautta kansalle opetettu: ”Tavallinen riittää”.
Olen paljon miettinyt tuota ajatusta. Se riittää mielensäpahoittajalle tuossa Karukosken ohjaamassa elokuvassa ja se riittää minulle. Minun on tuo todella helppo omaksua ja uskallan tuon puolesta myös puhua. Tuohon pieneen lauseeseen kiteytyy suuri viisaus. Olenko jonkinlainen mielenipahoittaja? Todennäköisesti, samoin kuin suuri osa meistä. En täysin itseäni kuitenkaan samaista tuohon Kyrön laatimaan hahmoon. En siis kulje karvahatussa ja flanellipaita päällä vuodenajasta riippumatta.
Tuota lausetta kannan kuitenkin mukanani ja viljelen sopivan paikan tullen. Usein pilke silmäkulmassa, koska se sopii niin moneen paikkaan ja välillä myös aivan tosissani.
Kirveellä töitä
Olin eilen työpäivän jälkeen hakkaamassa halkoja. Varmaan ihan sopivaa puuhaa tällaiselle mielensäpahoittajalle. Se on kuitenkin äärimmäisen mukavaa ja terapeuttistakin työtä, jossa saa hyvin mielessä pyöriviä asioita ratkaistua. Kuntoa kasvattavaa, tavallista työtä, josta lopputuloksena (pian) tulevan talven polttopuuongelman ratkeaminen ja mielessä pyörivien asioiden järjestyminen. Pelkästään puita hakkaamalla siis säästöä sähkölaskussa ja stressitilan laskussa. Aika lailla pelkistetty vertaus, mutta varmaan saat kiinni ajatuksesta. Usein se tavallinen on paras ratkaisu.
Nykyään emme aina hyväksy ajatusta, että tavallinen riittää. Haluamme enemmän, kauemmaksi, upeampaa, erikoisempaa ja milloin mitäkin.
”On aika tavallista, että tänä päivänä tavallista on se, ettei mikään asia ole tavallinen”. Umpisavolaisena olen aika ylpeä tuosta lauseesta.
Sitten uupuu
Helposti väsytämme itsemme, jos lähdemme aina juoksemaan täydellisyyden tavoittelun perässä. Hienoa on jos haluaa täydellisyyttä tavoitella, mutta itsensä uuvuttaa jos missään asiassa tavallinen ei riitä. Usein haluamme hienomman kodin, mökin, upean auton, pihan, harrastuksen, lomamatkan, koruja, kelloja, paremman työpaikan, paremman arvosanan ja mitä vain. Niistä on kiva jakaa kuvia Instaan, faceen ja mitä kaikkea näitä nyt jo on. Näyttää muille, että meillä menee hyvin ja olemme onnellisia, kun meillä on tämä kaikki.
Kun tuon pään avaa niin loppua ei sitten näy. Aina on oltava jotain uutta ja erikoista. Tekeekö se sinut onnelliseksi? Todennäköisesti jotkut se tekee. Mutta jos sinä et kuulu heihin, niin uskalla ajatella rohkeasti että tavallinen riittää. Monesti se on jopa enemmän.
Uskalla olla oma itsesi
Meillä saa olla ja tulee olla unelmia ja haaveita. Minullakin on. Nyt ne on erilaisia kuin nuorempana. Enemmän tavallisia ja minun näköisiäni. Tyyliin parempi halkomakirves ja rantasaunaan uusi katto. On niitä toki muitakin. Juttelemme joskus myös teini-ikäisen tyttäreni haaveista ja unelmista. Ne ovat tavallisia nuoren haaveita, korkealentoisia ja isoja unelmia, joista hän haluaa pitää kiinni. Niistä on kiva kuulla, koska ne ovat hänen omiaan, tärkeitä ja minulle luottamuksella kerrottuja. Jokaisella saa siis olla omat unelmansa ja haaveensa. Jokaisella on oma tapansa elää ja toteuttaa haaveitaan. Myös meillä tavallisilla.
Jarkko Juvonen, vs. korkeakoulukuraattori