Artikkeli pohjautuu Anne-Mari Kulhomäen YAMK-opinnäytetyöhön, jossa selvitettiin röntgenhoitajan tekoälytaitoja isotooppitutkimuksiin ja kliiniseen radiografiaan liittyen. Opinnäytetyö toteutettiin integroivalla kirjallisuuskatsausmenetelmällä kansainvälisiin ja kotimaisiin tietokantoihin ja e-materiaalikirjastoihin Cinahl Ultimate, Cochrane Library, EBSCOhost, Ellibs, journal.fi, Medic, MEDLINE ja PubMed kevään 2026 aikana.

Lääketieteellisissä kuvantamismenetelmissä, kuten isotooppitutkimuksissa, tekoäly tarjoaa uusia mahdollisuuksia muun muassa kuvien laadun parantamiseen, automaattiseen analyysiin ja työnkulkujen tehostamiseen (Beegle, Hasani, Maass-Moreno, Saboury & Siegel 2022, 1). Isotooppikuvantaminen on kuvantamismenetelmä, jossa hyödynnetään radioaktiivisia merkkiaineita eli radionuklideja kehon toiminnallisten prosessien tutkimiseen. (Jurvelin 2005, 43-44). Suomessa tehtiin isotooppitutkimuksia vuonna 2024 yhteensä 35 967 kappaletta ja vuonna 2021 43 269 kappaletta. Yleisimpiä Suomessa suoritettavia isotooppitutkimuksia ovat kasvainten kuvantaminen, luuston ja pehmytosien tutkimukset sekä verenkiertoelimistön tutkimukset. (Kuurne 2026.)

Röntgenhoitaja toimii keskeisessä roolissa isotooppikuvantamisen käytännön toteutuksessa. Tekoälyn yleistyessä hoitajan osaamisvaatimukset laajenevat: teknologian ymmärtäminen, sen eettinen käyttö ja kriittinen arviointikyky nousevat yhä tärkeämmiksi. Erityisesti isotooppikuvantamisessa, kuten positroniemissiotomografiassa (PET) ja yksifotoniemissiotomografiassa (SPETT), tekoäly voi tukea sekä diagnostiikkaa että potilasturvallisuutta. (Beegle ym. 2022, 7-9.)

Integroivaan kirjallisuuskatsaukseen mukaan otettuja tutkimusartikkeleita ja muuta ammattikirjallisuutta valikoitui 21 kappaletta. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui järjestelmällisiä katsauksia (n=2), laadullisia tutkimuksia (n=4), asiantuntijoiden näkemyksiä ja narratiivisia tekstejä (n=5) sekä poikkileikkaustutkimuksia (n=10) viimeisen viiden vuoden ajalta. Tutkimukset ja asiakirjat oli julkaistu pääsääntöisesti Euroopassa (n=14), mutta mukana oli julkaisuja myös Lähi-Idästä (n=2), Afrikasta (n=2), Australiasta ja Uudesta-Seelannista (n=2) ja Pohjois-Amerikasta (n=1). Laadunarviointi tehtiin JBI-kriteeristön (Joanna Briggs Institute) mukaan.

Tekoäly muuttaa röntgenhoitajan ammattia

Tekoäly muuttaa röntgenhoitajan ammattia, mutta ei korvaa ammattilaista (EFRS 2020). Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että tekoälylukutaito ja kriittinen arviointikyky ovat keskeisiä röntgenhoitajan tekoälytaitoja. Tekoälyn käyttäminen on pysyvä ja merkittävä osa tulevaisuuden isotooppikuvantamista ja tekoälyn hyödyntäminen edellyttää röntgenhoitajilta huomattavasti laajempaa osaamista kuin aiemmin. Harkittu tekoälyn käyttöönotto, jäsennelty koulutus ja osallistava suunnittelu voivat tutkimuksen (Sundland, Lundvall, Gustafsson, Bjerner & Kihlberg 2026) mukaan mahdollistaa röntgenhoitajille laajentuneet roolit, mukaan lukien tekoälyn tuottamien tulosten valvonta ja arviointi.

Röntgenhoitajien tekoälyosaamisessa on kirjallisuuskatsauksen perusteella merkittäviä puutteita ja tekoäly vaikuttaa merkittävästi isotooppikuvantamisen työnkulkuun. Tekoälyn tärkeimmiksi hyödyiksi tunnistettiin prosessien optimointi, parempi diagnostinen tarkkuus ja mahdollisuus työnkuvien laajentumiseen (Mendez-Alvila ym. 2025).

Tulevaisuuden tekoälytaidot röntgenhoitajan työssä

McNulty ja Zarb (2025) mukaan röntgenhoitajien opetuksessa on huomioitava kehittyvät teknologiat kuten tekoäly, automaatio, robotiikka ja laajennettu älykkyys. Röntgenhoitajien rooli ihmislähtöisenä rajapintana potilaan ja teknologian välillä korostuu entisestään. EFRS (2022) ottaa kantaa röntgenhoitajien tulevaan rooliin ja osaamisvaatimuksiin eli koulutuksen tulee vahvistaa ammatin perustana olevaa tieteellistä, teknologista ja matemaattista osaamista kaikilla tasoilla, jotta röntgenhoitajat pystyvät maksimoimaan digitaalisten teknologioiden, laajennetun ja tekoälyn sekä robotiikan hyödyt. Uudet ja kehittyvät kuvantamis ja/tai hoitosovellukset – yksilöllinen lääketiede, genomiikka, teranostiikka sekä molekyyli , hybridi ja fuusioteknologia – tulee sisällyttää koulutukseen.

Aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia

Kirjallisuuskatsauksen tutkimustuloksena todettiin, että tekoälyyn ja röntgenhoitajiin liittyvä tutkimus on lisääntynyt jonkin verran viimeisen viiden vuoden aikana. Maailmanlaajuisesti aihetta on edelleen tutkittu hyvin vähän. Lääketieteelliseen kuvantamiseen liittyvät tekoälytutkimukset oli enimmäkseen suunnattu koskemaan lääkäreitä, kuten radiologit ja isotooppilääketieteen erikoislääkärit. Suoraan röntgenhoitajiin tai röntgenhoitajaopiskelijoihin, tekoälyyn sekä isotooppitutkimuksiin liittyviä tutkimuksia tai katsauksia oli erittäin vähän. Tämä osoittaa selkeän tutkimusaukon, joka tukee opinnäytetyön ja jatkotutkimuksen tarpeellisuutta.

Lopuksi

Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan päätellä, että tekoälylukutaito ja kriittinen arviointikyky ovat keskeisiä röntgenhoitajan tekoälytaitoja. Tekoälyosaaminen ei ole vain pelkkää teknistä taitoa, vaan siihen kuuluu eettinen, kriittinen ja ammatillinen harkintakyky. Opetussuunnitelmia on uudistettava, jotta tulevaisuuden röntgenhoitajien tekoälytaidot vastaavat työelämän osaamishaasteisiin. Lisäksi kansallisella tasolla tarvitaan yhteisiä linjauksia röntgenhoitajien opetussuunnitelmien kehittämiseksi ja tekoälytaitojen osaamisen varmistamiseksi. Tarvitaan myös yhteisiä eettisiä linjauksia, koska röntgenhoitajilla on eettinen vastuu tekoälyn käytöstä potilastyössä. Tekoäly tulee olemaan tulevaisuudessa röntgenhoitajan työkaveri, muttei kovaa inhimillistä päätöksentekoa potilastyössä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että tekoälyn käyttöönotto edellyttää sekä teknistä osaamista että eettisesti ohjattuja toimintamalleja.

Tulevissa röntgenhoitajien koulutusohjelmissa tulee panostaa viestintäopintoihin, potilaan hoitamisen opintoihin, tekoälyn käyttöön liittyvän eettisen ohjeistuksen opetukseen ja röntgenhoitajien rooliin tekoälyn käytön arvioijina. Koulutusorganisaatioilla on oivallinen mahdollisuus tarjota tekoälyyn liittyvää koulutusta sekä tekoälylukutaitoja jo työssä oleville röntgenhoitajille itsenäisesti suoritettavana täydennyskoulutuksena tai tutkintoon johtavien jatko-opintojen muodossa. Nykyisiä röntgenhoitajien koulutusohjelmia päivitettäessä on huomioitava tekoälyn eettinen ja tarkoituksenmukainen käyttäminen radiografiatyön prosessissa osana uusia opetussuunnitelmia. Radiografiatyön prosessin muuttuminen isotooppitutkimuksissa vaatii jatkossakin hyvää yhteistyötä käytännön harjoittelupaikkojen kanssa, jotta röntgenhoitajaopiskelijoilla on mahdollisuus opetella tekoälytaitoja oikeassa ympäristössä työelämässä. Uudet ja kehittyvät kuvantamis ja/tai hoitosovellukset – yksilöllinen lääketiede, genomiikka, teranostiikka sekä molekyyli , hybridi ja fuusioteknologia – tulee sisällyttää röntgenhoitajien koulutukseen.

---

Kirjoittajat

Anne-Mari Kulhomäki, Digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Virpi Maijala, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Beegle, C., Hasani, N., Maass-Moreno, R., Saboury, B. & Siegel, E. 2022. Artificial Intelligence and Positron Emission Tomography Imaging Workflow: Technologists’ Perspective. PET Clin. doi: 10.1016/j.cpet.2021.09.008. 1. 7-13. Viitattu 3.5.2026.

EFRS 2020. Artificial Intelligence and the Radiographer/Radiological Technologist Profession: A joint statement of the International Society of Radiographers and Radiological Technologists and the European Federation of Radiographer Societies. Radiography 26, 93-95, https://doi.org/10.1016/j.radi.2020.03.007. Viitattu 3.5.2026.

EFRS 2022. EFRS White Paper on the Future of the Profession Radiographer Education, Research, and Practice (RERP): 2021-2031. https://api.efrs.eu/api/assets/posts/275. Viitattu 3.5.2026.

Jurvelin, J.S. 2004. Isotooppikuvaus. Teoksessa Soimakallio, S., Kivisaari, L., Manninen, H., Svedström, E. & Tervonen, O. (toim.) Radiologia. WSOY: Helsinki.

Kuurne, I. 2026. Isotooppitutkimukset ja -hoidot Suomessa vuonna 2024 : Terveydenhuollon valvontaraportti. Verkkojulkaisu. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-309-639-4. Viitattu 7.5.2026.

McNulty, J.P. & Zarb, F. 2025. Guidelines and recommendations for radiographer education from the EU-REST project. Insights into Imaging 16 (1), 1-7. Viitattu 3.5.2026.

Mendez-Avila, C., Torre, S., Arce, Y.V., Contreras, P.R., Rios, J., Raza, N.O., Gonzalez, H., Hernandez, Y.C., Cabezas, A., Lucero, M., Ezquerra, V., Malamateniou, C. & Solis-Barquero, S.M. 2025. Artificial intelligence in radiology, nuclear medicine and radiotherapy: Perceptions, experiences and expectations from the medical radiation technologists in Central and South America. Journal of Medical Imaging and Radiation Sciences 56 (6). https://doi.org/10.1016/j.jmir.2025.102081. Viitattu 3.5.2026.

Sundland, S.L., Lundvall, L.-L., Gustafsson, H., Bjerner, T. & Kihlberg,J. 2026. Radiographers’ role in the age of AI: A qualitative comparative multi case study. Radiography 32 (4). https://doi.org/10.1016/j.radi.2026.103395. Viitattu 3.5.2026.