Johdanto

Tässä artikkelissa käsittelemme yhteisöllisyyden merkitystä varhaiskasvatusryhmässä. Tarkastelemme asiaa kiusaamisen ehkäisyn näkökulmasta sekä käymme läpi pisarapuuttumisen menetelmän, MiniVerso toiminnan sekä ProVaka toimintamallin. Lisäksi tuomme esiin omia näkemyksiämme sekä kokemuksiamme työelämästä.

Vertaisryhmä tarjoaa lapselle mahdollisuuksia kuulua ryhmään ja luoda ystävyyssuhteita. Lasten keskinäisissä suhteissa tunnusomaista on tarve hyväksytyksi tulemisesta. Lasten suhteiden muodostuminen toisiin yksilöihin alkaa jo varhaisessa vaiheessa ja päiväkoti on keskeinen kehitysympäristö lapsen vertaissuhteille. Ystävyyssuhteet suojaavat lasta torjutuksi tulemiselta, negatiivisilta tunnekokemuksilta sekä kiusatuksi joutumiselta. Yksikin vastavuoroinen ystävyyssuhde voi suojata lasta kiusaamisen vakavilta seurauksilta myöhemmin, vaikka se ei kuitenkaan poista kiusaamista. (Repo 2015, 123.) 

Kiusaaminen ilmiönä on haastavaa määritellä, koska lapset, nuoret ja aikuiset kokevat ja käsittävät sen eri tavoin. Kiusaamista on toisinaan vaikeaa myös havaita, koska siihen liittyy sekä itse toiminta, että yksilön tai ryhmän tulkinta ja kokemus siitä, kuinka kiusattu itse tulkitsee tilanteen ja miten muut yhteisön jäsenet suhtautuvat häneen. Kiusaamisen kohde ei välttämättä aina edes tiedosta olevansa kiusattu. Näin ollen yhteisöissä on hyvä käydä keskustelua siitä, miten sen jäsenet kohtaavat toisensa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018, 40.) Kiusaaminen vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja se tuleekin nähdä vakavana ongelmana (Saracho 2017, 453).  

Kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ei sallita varhaiskasvatuksessa, ja niitä käsitellään sekä ehkäistään suunnitelmallisesti osana varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin kehittämistä. Lasten vertaissuhteiden tukeminen ja koko yhteisön hyvinvoinnin vahvistaminen on keskeisessä roolissa. Kiusaamisen ehkäiseminen ja siihen puuttuminen ovat varhaiskasvatuksen keskeisiä velvoittavia tehtäviä. (Opetushallitus 2022, 35.) “Lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä” (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, §10). 

Käsittelemme artikkelissa kolmea varhaisen puuttumisen työmenetelmää varhaiskasvatuksessa. Nämä menetelmät ovat ProVaka, MiniVerso ja Pisarapuuttuminen. Tarkastelemme niitä yhteisöllisyyden tukemisen ja kiusaamisen ehkäisyn näkökulmista. Tuomme esiin omia ammatillisia huomioita näiden työmenetelmien hyödyntämisestä varhaiskasvatuksen arjessa.

Yhteisöllisyyden merkitys varhaiskasvatusryhmässä

Yhteisöllisyydellä viitataan käsitteenä usein yksilöiden välisen toiminnan laatuun ja tavoiteltavaan tilanteeseen. Yhteisöllisyyteen liitetään ajatuksia ryhmän yhteisestä toiminnasta, yhteisestä tavoitteesta, osallisuudesta sekä luottamuksesta ja toimivasta vuorovaikutuksesta. Yhteisöllisyyden keskiössä voidaan näin ollen nähdä olevan tunne yhteen kuuluvuudesta sekä ajatus siitä, että on tärkeä toiselle. (Koivula & Eerola-Pennanne 2022, 15.) Yhteisöllisyyden voidaan nähdä koostuvan neljästä osa-alueesta: jäsenyys, vaikuttaminen, integraatio ja tarpeiden tyydyttyminen sekä emotionaalinen yhteys (McMillan & Chavis 1989, 9).  Yhteisöllisyys luo turvallisuutta, luottamusta ja keskinäistä arvostusta (Andell, Lajunen & Ylenius-Lehtonen 2015, 19). 

Lapsiryhmässä yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa monin keinoin (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018, 83–84).  Keskeinen menetelmä on yhteisten sääntöjen ja arvojen laatiminen yhdessä lasten kanssa. Kun lapset pääsevät osallistumaan sääntöjen pohtimiseen ja ymmärtävät niiden tarkoituksen, he sitoutuvat niihin paremmin. Säännöt voivat liittyä esimerkiksi toisten kunnioittamiseen, oman vuoron odottamiseen ja ystävälliseen puheeseen. Tällä tavoin lapset oppivat jo varhaisessa vaiheessa, että jokainen vaikuttaa omalta osalta ryhmän myönteisen ilmapiirin syntymiseen. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 36; Viitala 2022). 

Kun lapsiryhmässä vahvistetaan yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, keskinäistä kunnioitusta ja toisten huomioimista, luodaan ilmapiiri ja turvallinen ympäristö, jossa kiusaamiselle jää vähemmän tilaa. Varhaiskasvatuksen arjessa yhteisöllisyyden tukeminen tarkoittaa tavoitteellista toimintaa, jossa jokainen lapsi kokee olevansa tärkeä osa ryhmää. Kiusaamisen ehkäisyn tavoitteena on edistää lasten yksilöllistä ja kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä niin, että heidän riskinsä joutua kiusatuksi pienenee. Koska kiusaaminen liittyy aina ryhmän toimintaan ja vuorovaikutussuhteisiin, on ennaltaehkäisyssä olennaista huomioida ryhmän dynamiikka ja yhteisölliset tekijät. (Kirves & Stoor-Grenner 2010, 44–45; Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 32–35.) 

Yksilöiden sitoutuminen yhteisöön vähentää konfliktitilanteita. Kun ryhmän jäsen kokee olevansa osa ryhmää niin kiusaamisella ei enää ole tarkoitusta. Kiusaamista saattaa aiheuttaa yhteisön epäselvät säännöt. (Aho & Laine 2004, 243–244.) Ryhmäilmiö merkitsee sitä, että kiusaamistilanteissa osa ryhmän jäsenistä osallistuu aktiivisesti kiusaamiseen, kun taas toiset mahdollistavat sen passiivisesti, mikä voi johtaa kiusaamisen asteittaiseen lisääntymiseen. Yhteisön hyväksyntä kielteisille teoille on keskeinen tekijä kiusaamisen jatkumisessa. Ryhmän antama palaute voi tuottaa kiusaajalle vallan tunteen ja jopa mielihyvää, joka voi vahvistaa hänen asemaansa ryhmässä ja olla sosiaalisesti palkitsevaa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018, 40–41.)  

Kiusaaminen ilmiönä varhaiskasvatusryhmässä

Varhaiskasvatuksessa kiusaaminen nähdään ryhmäilmiönä. Lapsiryhmän arvot ja toimintatavat muotoutuvat yhteisössä ajan myötä, ja yksilöt omaksuvat ne osaksi yhteisön käyttäytymismalleja. Tällöin yksilö ei välttämättä itse valitse omaa rooliaan ryhmässä. Ryhmän jäsenet ja laajempi yhteiskunta muokkaavat yhdessä niitä normeja ja arvoja, joilla ryhmässä on merkitystä. Tämän seurauksena kiusaamisesta voi muodostua vähitellen yhteisöllinen käyttäytymismalli, johon yksilöt sopeutuvat ja jota he samalla itse vahvistavat. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018, 38–40.) 

Järjestelmällistä kiusaamista ilmenee jo alle kouluikäisten lasten keskuudessa. Varhaiskasvatusikäisten lasten keskinäinen kiusaaminen näyttäytyy pitkälti samankaltaisena ilmiönä kuin koulukiusaaminen (Kirves & Sajaniemi 2012, 383.) Lasten välillä tapahtuvaa kiusaamista luonnehditaan vuorovaikutussuhteissa muodostuvaksi ilmiöksi, joka vaikuttaa pitkäkestoisesti sekä kiusatun että kiusaajan hyvinvointiin (Pikkumäki & Peltola 2017, 8). 

Varhaiskasvatusikäisten lasten parissa esiintyy erilaisia välillisiä kiusaamisen muotoja, kuten kaveriporukasta ulossulkemista. Lisäksi heidän keskuudessaan esiintyy usein myös tekoja, jotka vähenevät ja loppuvat iän karttuessa. Luonteeltaan ne voivat olla esimerkiksi leikkien sotkemista ja hiekan heittämistä toisten lasten päälle. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018, 47.) Koska kiusaaminen koetaan yksilöllisesti ja lasten valmius kohdata vaikeita tilanteita vaihtelee, on tärkeää tukea varhaiskasvatuksen henkilöstöä yhteisen käsityksen muodostamisessa ilmiön luonteesta ja sen määrittelystä pienten lasten kiusaamista tarkasteltaessa (Kirves & Sajaniemi 2012, 396).  

Yhteisöllisyyden rakentaminen varhaiskasvatuksen arjessa

Yhteisöllisyyden tukeminen on yksi tärkeimmistä asioista kiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa (Kirves & Stoor-Grenner 2011, 1–2; Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 35). Kiusaamisen ennaltaehkäisyllä tarkoitetaan toimintaa ja suunnitelmaa, jolla pyritään estämään kiusaamisen syntyminen etukäteen (Harkoma ym. 2024, 15). “Kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään tietoisesti ja suunnitelmallisesti osana toimintakulttuurin kehittämistä. Olennaista kiusaamisen ennaltaehkäisyssä on tukea lasten vertaissuhteita ja yhteisön hyvinvointia” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 35).

Ennaltaehkäisevän yhteisöllisyyden rakentaminen alkaa turvallisen ilmapiirin luomisesta. Aikuisilla on keskeinen rooli sen varmistamisessa, että ryhmässä vallitsee myönteinen, hyväksyvä ja kannustava toimintakulttuuri. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että jokainen lapsi saa tasapuolista kohtelua ja heidän ajatuksiaan kuunnellaan aidosti. Kun lapsi kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi, luottamus sekä aikuisiin ja muihin lapsiin vahvistuu. Turvallinen ilmapiiri tukee myös lasten rohkeutta kertoa, jos he kokevat epäoikeudenmukaista kohtelua. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018.)

Yhteiset leikit ja toiminnalliset harjoituksen ovat tärkeä osa ryhmän myönteistä ilmapiirin luomista. Erilaiset paritehtävät ja pienryhmäleikit tukevat lasten tutustumista toisiinsa ja antavat mahdollisuuden harjoitella yhteistyötä käytännössä. Yhteisöllisyyden tukeminen edellyttää myös sitä, että jokainen lapsi kokee olevansa osa ryhmää. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 25–35.) Aikuinen voi edistää tätä tunnistamalla lasten vahvuuksia, kannustamalla ja rohkaisemalla heitä osallistumaan ja auttamalla heitä ystävyyssuhteiden muodostumista. Erityisen tärkeää on huomioida lapset, jotka jäävät helposti ulkopuolelle leikeistä tai yhteisistä toiminnoista. Aikuisilla on keskeinen rooli yhteisöllisyyden tukemisessa (Koivula 2013, 22–24).

Varhaiskasvatuksen ammattilainen toimii lapsille esimerkkinä siitä, miten muita kohdellaan. Aikuinen voi näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä ystävällisestä vuorovaikutuksesta, anteeksi pyytämisestä ja toisten auttamisesta. Samalla aikuisen tehtävä on seurata ja havainnoida ryhmän toimintaa ja vuorovaikutusta ja puuttua tilanteisiin varhaisessa vaiheessa, jos hän huomaa syrjään jäämistä tai epäreilua kohtelua (Koivula 2013, 22–24). Turvallinen ilmapiiri, yhdessä laaditut säännöt, yhteistyötä edistävät leikit ja aikuisten herkkä, läsnä oleva ja sensitiivinen ohjaus luovat perustan ryhmälle, jossa jokainen lapsi voi tuntea itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi. Kun ryhmän yhteishenki ja yhteisöllisyys on vahva, lapset oppivat toimimaan toisia kunnioittaen ja pitämään huolta omasta ja toisten hyvinvoinnista (Koivula & Eerola-Pennanen 2022, 15).

Yhteisöllisyyttä vahvistavia työmenetelmiä

Onnistuneita vuorovaikutus kokemuksia tulee mahdollistaa lapselle, niin toisten lasten kuin aikuistenkin kanssa. Ryhmän turvallinen ilmapiiri on merkittävä edellytys sille, että ryhmässä mahdollistuvat positiiviset vuorovaikutuskokemukset. Varhaiskasvatusympäristössä aikuisen vastuulla on määritellä, millainen käyttäytyminen on hyväksyttävää ja millainen ei.  (Repo 2015, 128–129.)  Seuraavaksi nostamme kolme työmenetelmää tarkasteluun, joita olemme käyttäneet työelämässä.

Pisarapuuttuminen

Pisarapuuttumisen menetelmä perustuu varhaisen puuttumisen periaatteeseen, jossa kiusaamiseen ja häiritsevään käyttäytymiseen reagoidaan jo tilanteiden ollessa pieniä ja usein tahattomia (Huuki, Cacciatore & Kangaskoski 2026, 13). Taito kommunikoida on yksi tärkeimmistä vuorovaikutustaidoista. Kiusaamista voidaan vähentää avoimen kommunikaation avulla. Avoimen kommunikaation kannalta on tärkeää, että jokainen on tietoinen toistensa odotuksista, toiveista sekä aikomuksista. (Aho & Laine 2004, 243.) Menetelmä korostaa, että erityisesti 3–9-vuotiaiden lasten väliset vuorovaikutustilanteet voivat sisältää seksuaalisesti loukkaavia tekoja, joita lapset eivät itse tunnista haitallisiksi, koska ne kietoutuvat leikkiin ja kaverisuhteisiin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi toisen lapsen väkisin koskettaminen, halaaminen tai pussaaminen, liian lähelle tuleminen toisen rajojen vastaisesti, vessarauhan häiritseminen, kaverisuhteella kiristäminen sukuelinten näyttämiseen sekä takapuolelle tai sukuelinten alueelle kohdistuva lyöminen tai potkiminen. (Väestöliitto 2025).

Pisarapuuttuminen on 2020-luvulla kehitetty menetelmä eli varsin tuore työmenetelmä. Kokemuksemme mukaan se auttaa lapsia ymmärtämään toisiaan paremmin. Osa lapsista on menetelmän myötä oppinut kysymään kaveriltaan, oliko leikki heidän mieleistään. Ja lapset ovat myös uskaltaneet sanoa oman mielipiteensä siitä, mistä eivät leikissä pitäneet. Menetelmä vaatii aikuisten sitoutumista lasten hyvinvoinnin tukemiseen. Havaintojemme mukaan on tärkeä pitää pisarapuuttumisen menetelmän keskeistä ajatusta esillä varhaiskasvatusyksikön palavereissa, jotta se juurtuu kasvattajien toimintaan.

MiniVerso

MiniVerso toiminta perustuu sovittelutoimintaan, jossa lapset itse oppivat löytämään ratkaisuja ristiriitoihinsa. Näin miniverso tukee varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2018 arvopohjan toteutumista lasten oikeuksien ja ihmiseksi kasvamisen osalta. Ristiriitatilanteet ymmärretään tavalliseen elämään kuuluviksi ja enemmän oppimistilanteiksi kuin hankaliksi välikohtauksiksi. Varhaiskasvatuksen ammattilaisia on koulutettu sovittelutoimintaan yli 20-vuoden ajan. Miniversoa ohjataan myös lapsille, joiden koulutus tapahtuu nukketeatterin ja sovitteluleikin keinoin, jonka jälkeen harjoittelua jatketaan omissa ryhmissä omien kavereiden ja kasvattajien kanssa yhdessä. (Verso. 2025). Kun lapset oppivat toimimaan yhdessä ja selvittämään pieniä erimielisyyksiä rakentavasti, heidän sosiaaliset taitonsa kehittyvät. Samalla he harjoittelevat ja oppivat empatiaa ja toisten tunteiden huomioon ottamista, mikä osaltaan vähentää kiusaamisen riskiä. (Kirves & Stoor–Grenner 2011, 24).

Kokemuksemme mukaan MiniVerso-menetelmän toimivuus varhaiskasvatuksessa kytkeytyy vahvasti lapsen ikään ja kehitysvaiheeseen. Olemme havainneet, että alle kolmevuotiaat lapset ovat usein vielä liian varhaisessa vaiheessa hyötyäkseen menetelmästä kokonaisuudessaan, sillä heidän kykynsä kielelliseen ilmaisuun, tunteiden säätelyyn ja toisen näkökulman ymmärtämiseen on vasta rakentumassa. Vanhempien lasten kanssa olemme puolestaan nähneet selkeän muutoksen: lapset pystyvät osallistumaan sovitteluun aktiivisemmin, kertomaan omista kokemuksistaan ja kuuntelemaan toisiaan, jolloin MiniVerso alkaa toimia tarkoituksenmukaisella tavalla. Jotta MiniVerso juurtuu myös kouluympäristöön, pidämme olennaisena, että sen käyttö aloitetaan jo varhaiskasvatuksessa – näin siitä muodostuu lapsille luonteva ja tuttu tapa kohdata ristiriitatilanteita läpi lapsuuden.

Haluamme myös korostaa, kuinka keskeinen rooli varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on menetelmän onnistumisessa. Kokemuksemme mukaan pelkkä menetelmän tunteminen ei riitä, vaan tarvitaan koulutusta, yhteistä ymmärrystä ja ennen kaikkea sitoutumista sen johdonmukaiseen käyttöön. Kun koko työyhteisö toimii samalla tavalla ja menetelmää sovelletaan pitkäjänteisesti arjen tilanteissa, lapset oppivat luottamaan prosessiin ja omaksuvat sen osaksi omaa toimintaansa. Tärkeää on myös jatkumo varhaiskasvatuksen, esikoulun ja koulumaailman kesken, jotta menetelmän käyttö ei katkea ja menetelmän hyödyt säilyvät.

ProVaka

ProVaka-toimintamalli on systemaattinen ja pitkäjänteinen prosessi, jonka tavoitteena on kehittää varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria, henkilöstön kasvatusosaamista sekä lasten käyttäytymisen tukemista tutkimusperustaisesti. Malli vahvistaa henkilökunnan valmiuksia ennakoida, ohjata ja säädellä lasten käyttäytymistä, mikä edistää rauhallisemman ja oppimista tukevan kasvuympäristön muodostumista. Lisäksi toimintamalli tukee lasten prososiaalisten taitojen kehittymistä, joilla on merkittävä vaikutus lasten hyvinvointiin ja sosiaaliseen toimijuuteen pitkällä aikavälillä. (ProKoulu, 2026.) Varmistamalla lapselle riittävästi positiivisia vuorovaikutuskokemuksia voidaan tarjota lapselle kokemus siitä, että toisten lasten kanssa on hyvä olla ja ihmisiin voi luottaa. (Repo 2015, 128.)

Kokemustemme mukaan toimintamalli mahdollistaa lasten arjen tukemisen erityisesti positiivisen vahvistamisen näkökulmasta. Lapset hyötyvät siitä, että heidän onnistumisensa tehdään näkyviksi ja niitä sanoitetaan arjessa. Kotiin vietävät Muistuke-viestit joissa positiivinen toiminta on kuvattu, ovat muodostuneet lapsille merkityksellisiksi, ja niiden vieminen kotiin on osoittautunut tärkeäksi. Kun onnistumisia voidaan käsitellä yhdessä huoltajien kanssa, vahvistuu myönteinen palaute entisestään ja lapsi saa kokemuksen siitä, että hänen hyvää toimintaansa arvostetaan sekä varhaiskasvatuksessa että kotona.

Ajattelemme, että toimintamalli tukee myös sitä, että lapset saavat positiivista palautetta sekä yksilö- että ryhmätasolla. Kokemustemme mukaan tämä edistää myönteistä ilmapiiriä ja kannustaa lapsia toimimaan rakentavasti toistensa kanssa. Mielestämme on tärkeää huomioida, että toimintamallin vaikuttavuus edellyttää kaikkien kasvattajien sitoutumista yhteisesti sovittuihin käytänteisiin, sillä yhdenmukainen toiminta tukee arjen ennakoitavuutta ja vahvistaa mallin systemaattisuutta.

Keskeisiä ammatillisia huomioita ja pohdintaa

Toimimme varhaiskasvatuksen ammattilaisina eri puolilla Suomea. Meidän näkemyksemme mukaan aikuisten rooli on keskeinen sekä yhteisöllisyyden rakentamisessa että kiusaamisen ehkäisyssä. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset toimivat esimerkkeinä siitä, miten toisia kohdellaan, ja heidän tehtävänään on luoda ryhmään turvallinen ja oikeudenmukainen ilmapiiri. Tämä edellyttää sensitiivistä läsnäoloa, lasten kuuntelemista ja tilanteiden aktiivista havainnointia

Yhteisöllisyyttä voidaan tukea arjessa monin tavoin. Yhdessä laaditut säännöt auttavat lapsia ymmärtämään, millainen toiminta on toivottavaa ja miksi. Kun lapset osallistuvat sääntöjen rakentamiseen, heidän sitoutumisensa niihin vahvistuu. Lisäksi erilaiset yhteiset leikit, pienryhmätoiminta ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu tarjoavat mahdollisuuksia tutustua toisiin ja oppia yhteistyötä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lapsiin, jotka jäävät helposti ryhmän ulkopuolelle, jotta jokainen kokee kuuluvansa joukkoon.

Kokemuksiemme mukaan aikuisten sitoutuminen valittujen työmenetelmien käyttöön on avainasemassa. Kiusaamiseen tulee puuttua varhaisessa vaiheessa, jo pieniltäkin vaikuttaviin tilanteisiin, jotta kielteiset toimintamallit eivät pääse vahvistumaan. Samalla lapsia ohjataan ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti ja kehittämään empatia- ja vuorovaikutustaitoja. Kiusaamisella on merkittäviä vaikutuksia lapsen hyvinvointiin, ja siksi sen ehkäisy ja siihen puuttuminen ovat keskeisiä varhaiskasvatuksen tehtäviä. Havaintojemme mukaan pienten lasten keskuudessa kiusaaminen voi näkyä esimerkiksi leikkien sotkemisena, toisten ulkopuolelle jättämisenä tai fyysisinä tekoina.

Meidän näkemyksemme mukaan yhteisöllisyyden vahvistaminen keskeinen keino kiusaamisen ehkäisyssä. Näin ollen ilmiötä ei tule siis tarkastella vain yksilöiden välisenä toimintana, vaan ennen kaikkea ryhmäilmiönä. Ryhmän normit, roolit ja vuorovaikutussuhteet muovaavat sitä, millainen käyttäytyminen on hyväksyttyä. Osa lapsista voi osallistua kiusaamiseen aktiivisesti, kun taas toiset mahdollistavat sen passiivisesti. Yhteisön hiljainen hyväksyntä voi vahvistaa kiusaamisen jatkumista ja tehdä siitä osan ryhmän toimintakulttuuria. Turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri tukee lasten välisten myönteisten suhteiden syntymistä ja vahvistaa luottamusta niin aikuisiin kuin vertaisiin. Ystävyyssuhteet ovat erityisen merkityksellisiä, sillä ne voivat suojata lasta kiusaamisen kielteisiltä vaikutuksilta.

Kiusaamisen ehkäisyä tukevat myös erilaiset pedagogiset työmenetelmät, joissa korostuvat varhainen puuttuminen, positiivisen käyttäytymisen vahvistaminen sekä sovittelutaitojen harjoittelu. Tällaisia esittelimme tässä artikkelissa aiemmin. Ajattelemme, että edellytyksiä työmenetelmien onnistumiselle ovat aikuisten sitoutuminen, yhteisesti sovitut säännöt sekä kouluttautuminen. Erilaiset työmenetelmät luovat mahdollisuuksia sille, että lapset oppivat tunnistamaan omia ja toisten tunteita, toimimaan ryhmässä sekä ratkaisemaan konflikteja rakentavasti. Tavoitteena on luoda kokemus siitä, että toisten kanssa on hyvä olla ja että vuorovaikutus voi olla myönteistä ja turvallista.

Varhaiskasvatuksessa kiusaamisen ehkäisy tulisi suunnata entistä vahvemmin ennaltaehkäisyyn ja yhteisöllisten toimintatapojen vahvistamiseen, jossa jokaisen lapsen osallisuus ja yksilölliset tarpeet huomioidaan. Myös henkilöstön osaamisen kehittäminen ja tutkimusperustaisten menetelmien hyödyntäminen korostuvat. Tavoitteena on rakentaa varhaiskasvatuksen arki, jossa jokainen lapsi voi kokea kuuluvansa ryhmään, tulla kohdatuksi arvostavasti ja kasvaa turvallisessa ympäristössä ilman kiusaamista.

Tämä artikkeli on laadittu osana Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi (YAMK) -tutkinnon Varhaisen tuen johtaminen ja kehittäminen -opintojaksoa.

---

Kirjoittajat

Iina Alankoja, Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu.

Jutta Keskinen, Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu.

Pauliina Jämsén, Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu.

Pihla-Maria Sulku, Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu.

---

Lähteet

Työssä on käytetty tekoälyä seuraavasti: ChatGPT 2026. OpenAI. GPT-5.3. Käytetty kielentarkistukseen, maaliskuu 2026. https://chat.openai.com

Työssä on käytetty tekoälyä seuraavasti: Copilot 2026. OpenAI. Käytetty kielentarkistukseen, maaliskuu 2026. https://copilot.microsoft.com

Aho. S. & Laine. K. 2004. Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Andell, M., Lajunen, K. & Ylenius-Lehtonen, M. 2015. Tunne- ja turvataitoja lapsille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Harkoma, S., Marjanen, J., Junttila, N., Sainio, M., Stoor-Grenner, M.& Tiihonen, M. 2024. Arviointi kiusaamisen vastaisesta toiminnasta sekä lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukemisesta varhaiskasvatuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI). https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_2724.pdf. Viitattu 24.3.2026.

Huuki, T., Cacciatore, R. & Kangaskoski, H. 2026. Pisarapuuttuminen Työväline kiusaamisen ehkäisemiseksi. Viro: Santalahti-kustannus.

Kirves, L. & Sajaniemi, N. (2012) Bullying in early educational settings. Early child development and care. [Online] 182 (3–4), 383–400. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/03004430.2011.646724 Viitattu 4.3.2026.

Kirves, L. & Stoor-Grenner, M. (2010). Kiusaavatko pienetkin lapset? Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto & Folhälsan.

Kirves, L. & Stoor-Grenner, M. (2011). Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa, Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman laatiminen. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Koivula, M. & Eerola-Pennanen, P. 2022. Yhteisöllisyys ja yksilöllisyys. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen, P. (toim.) Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. E-kirja. Tampere: Vastapaino. Viitattu 16.3.2026

Koivula, M. 2013. Yhteisöllisyyden rakentuminen päiväkodissa. Teoksessa Marjanen, P., Marttila, M., & Varsa, M. (toim.) Pienten piirissä. Yhteisöllisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille. Jyväskylä: PS-kustannus.

McMillan, D. & Chavis D. 1989. Sense of Community: A Definition and Theory. https://www.researchgate.net/publication/235356904_Sense_of_Community_A_Definition_and_Theory. Viitattu 26.3.2026.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2018. Kiusaamisen ehkäisy sekä työrauhan edistäminen varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa sekä toisella asteella. Loppuraportti. Saatavilla https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-562-4 Viitattu 5.3.2026

Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf

Pikkumäki, S. & Peltola, M. (2017) Poissulkeminen ja siihen liittyvät vaikuttamiskeinot varhaiskasvatuksessa. Prologi. [Online] 13 (1), 8–23. Saatavilla https://journal.fi/prologi/article/view/95919/54317

ProKoulu 2026. ProVaka toimintamalli varhaiskasvatuksessa. Päivitetty 4.2.2026. https://prokoulu.fi/toimintamalli/toimintamalli-varhaiskasvatuksessa/. Viitattu 20.3.2026

Repo. L. 2015, Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. Jyväskylä: PS-kustannus

Saracho, O. N. (2017) Bullying Prevention Strategies in Early Childhood Education. Early childhood education journal. [Online] 45 (4), 453–460. Saatavilla http://ezproxy.uef.fi:2048/login?url=https://www.proquest.com/scholarly-journals/bullying-prevention-strategies-early-childhood/docview/1899694921/se-2?accountid=11739

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf Viitattu 5.3.2026.

Verso. 2025. MiniVerso varhaiskasvatuksessa. https://sovittelu.com/vertaissovittelu/huoltajille/miniverso-varhaiskasvatuksessa/. Viitattu 21.3.2026

Viitala, R. 2022. Inkluusio ja inklusiivinen varhaiskasvatus. Teoksessa Pihlaja P. & Viitala, R. (toim.) Varhaiserityiskasvatus. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Väestöliitto 2025. Pisarapuuttuminen varhaiskasvatuksessa – kiusaamisen ja häirinnän ehkäisyyn. Päivitetty 3.11.2020. https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/11/65ea7ef0-pisarapuuttuminen-varhaiskasvatukseen.pdf. Viitattu 21.3.2026.