Tiesitkö, että pimeys on hupeneva luonnonvara Suomessa? Yleisten mielikuvien vastaisesti maamme on yksi Euroopan valoisimmista paikoista, jossa jopa noin 80 prosenttia väestöstä altistuu valosaasteelle (Falchi ym. 2016). Satelliittidatan perusteella valosaasteen eli haitallisen keinovalon määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana jopa kaksinkertaistunut useilla suomalaispaikkakunnilla (Lorenz 2026).

Ilmiö pätee myös globaalisti. Noin kahden prosentin vuosivauhdilla kasvavan valosaasteen (Eklöf 2021) takia yhä useampi maailman ihmisistä elää alueilla, joilla ei voi enää paljain silmin erottaa Linnunrataa yötaivaalta.

Vaikutukset ulottuvat koko eliökuntaan. Alati kasvavasta valosaasteesta on muodostunut globaali ympäristöongelma, joka horjuttaa kokonaisia ekosysteemejä.

Maailma tarvitsee pimeää – valosaasteen ekologiset uhat

Yön pimeydessä liikkuu monenlaista kulkijaa. Arvion mukaan maapallon selkärankaisista eläimistä noin kolmannes ja selkärangattomista yli 60 prosenttia on yö- tai hämäräaktiivisia (Pohjanpalo 2020). Yövuorolaisia ovat esimerkiksi monet perhos- ja kovakuoriaislajit, joiden pölytystyötä keinovalo häiritsee. Nature-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen (Knop ym. 2017) mukaan valaistuiden alueiden keltaohdakkeilla kävi jopa yli 60 prosenttia vähemmän pölyttäjiä kuin pimeillä alueilla, mikä vähensi suoraan kasvien siementen määrää.

Samalla keinovalo vaikuttaa myös hyönteisten määrään. Erityisen haitallisia ovat runsaasti sinistä ja ultraviolettia valoa sisältävät elohopealamput, jotka voivat Saksassa tehdyn arvion mukaan tappaa yhdessä yössä jopa kolme miljoonaa hyönteistä yhden kaupungin alueella (Lyytimäki & Rinne 2013).

Valosaaste linkittyy siten suoraan paljon puhuttuun hyönteiskatoon, joka uhkaa sekä luonnon monimuotoisuutta että globaalia ruokaturvaa. Maailmalla on kuitenkin viime vuosina havahduttu pimeän suojelun tärkeyteen.

Lainsäädännön puute jarruttaa pimeyden suojelua

Euroopan Unionissa ei ole sitovaa yhtenäistä erillislainsäädäntöä valosaasteen rajoittamiseksi. Asiaan liittyvä sääntely on tällä hetkellä yksittäisten jäsenmaiden ja kaupunkien vastuulla, mutta paine EU:n yhteisestä direktiivistä kasvaa.

EU:n jäsenmaista valosaasteen rajoittamisen edelläkävijä on Ranska, jossa esimerkiksi liikerakennusten ja julkisivujen valot on lailla määrätty sammutettavaksi keskiyön jälkeen. Tanskassa puolestaan katuvalojen värilämpötilan yläraja on 3 000 kelviniä (Piri-Lahti 2024.).

Suomessa valosaasteen huomioiminen on ensisijaisesti kuntien ja kaupunkien vastuulla. Velvoittavan lainsäädännön puuttuessa monet kunnat toteuttavat valaistussuunnitteluaan kustannus edellä, mikä käytännössä tarkoittaa esimerkiksi valosävyltään kylmempien 4 000 kelvinin lamppujen hyödyntämistä katuvalaistuksessa.

Pohdinta: pimeän suojelu avaa uusia kestävän matkailun liiketoimintamahdollisuuksia

Valosaasteen vaikutukset heijastuvat myös matkailualaan. Globaalisti kasvava pimeysmatkailu houkuttelee matkustajia alueille, joilla tähtitaivas ja Linnunrata ovat vielä nähtävissä. Suomelle ja erityisesti maaseudun sekä Lapin matkailuyrityksille tämä kehitys avaa uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia.

Tulevaisuuden matkailu- ja palvelualoilla pimeys on nähtävä resurssina, jonka ympärille voidaan rakentaa kestävän matkailun elämyspalveluita aina tähtienkatselusta erilaisiin pimeysteemaisiin aktiviteetteihin. Tulevaisuudessa Suomella onkin ainutlaatuinen mahdollisuus profiloitua yötaivaan suojelijana, joka tarjoaa urbaaneista metropoleista saapuville matkailijoille jotain sellaista, mitä he eivät voi kotonaan enää kokea: aitoa, koskematonta pimeyttä.

Vaikka valosaasteen määrä onkin kasvanut maassamme vauhdilla, on kehityksen suuntaa mahdollista kääntää poliittisilla päätöksillä. Samalla kannattaa muistaa, että jokainen meistä voi myös yksilönä kantaa oman kortensa kekoon valosaasteen vähentämiseksi:

• Suuntaa valot oikein: Varmista, että ulkovalot osoittavat vain tarpeelliseen kohteeseen, kuten kulkuväylille, jolloin taivaalle heijastuvan hajavalon määrä vähenee.
• Valitse sopiva värilämpötila: Käytä valaistuksessa ainoastaan lämpimiä ja kellertäviä valonsävyjä, jotka ovat alle 3 000 kelviniä. Vältä ympäristön kannalta haitallisia kirkkaita, sinisävyisiä led-valoja.
• Käytä liiketunnistimia ja ajastimia: Valaistus kannattaa pitää päällä vain silloin, kun sitä todella tarvitaan. Liiketunnistimet lisäävät myös turvallisuuden tunnetta.

---

Kirjoittajat

Joona Paakkanen, Kestävän tulevaisuuden asiantuntija YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Eklöf, J. 2022. Maailma ilman pimeää. Helsinki: Atena kustannus.

Falchi, F., Cinzano, P., Duriscoe, D., Kyba, C. C., Elvidge, C. D., Baugh, K., Furgoni, R., Elvidge, C. D. 2016. The new world atlas of artificial night sky brightness. Science Advances, 2(6), e1600377. https://www.science.org/doi/10.1126/sciadv.1600377. Viitattu 24.7.2026.

Knop, E., Zoller, L., Ryser, R., Gerpe, C., Hörler, J. & Fontaine, C. 2017. Artificial light at night as a new threat to pollination. Nature, 548(7666), 206–209. https://doi.org/10.1038/nature23288. Viitattu 24.7.2026.

Lorenz, D. J. 2026. Light Pollution Atlas. https://djlorenz.github.io/astronomy/lp/overlay/dark.html. Viitattu 24.7.2026.

Lyytimäki, J. & Rinne, J. 2013. Valon varjopuolet – Valosaaste ympäristöongelmana. Helsinki: Gaudeamus.

Piri-Lahti, M. 2024. Tanska hyggeilee katuvaloillakin, mutta Suomen kaupungit ledittävät ”halvalla ja tehokkaasti.” https://yle.fi/a/74-20066775. Viitattu 24.7.2026.

Pohjanpalo, V. 2020. Kiiltomato on hyvä mallilaji, kun biologit tutkivat valosaasteen vaikutuksia. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/elamantieteet/kiiltomato-hyva-mallilaji-kun-biologit-tutkivat-valosaasteen-vaikutuksia. Viitattu 24.7.2026.