Lähikuva valkoisesta tietokonenäppäimistöstä, jonka Enter-näppäimeen on painettu punainen sydänsymboli, joka symboloi rakkautta tai kiintymystä digitaalisessa viestinnässä.

Savonia-artikkeli: Varhaisen tuen merkitys ylisukupolvisen huono-osaisuuden ehkäisyssä – oivalluksia avopalveluiden asiakkaiden kokemuksista

This work is licensed under CC BY-SA 4.0Creative Commons logoCreative Commons Attribution logoCreative Commons Share Alike logo

Ylisukupolvinen huono-osaisuus on yhä kasvava ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka suurin osa huono-osaisissa perheissä lapsuutensa viettäneistä lapsista pärjää myöhemmin elämässään hyvin, huono-osaisuuden todettu siirtyvän vanhemmilta lapsille ja sukupolvelta toiselle. (Eskelinen, Erola, Karhula, Ruggera & Sirniö 2020.) Arvioiden mukaan suomessa on noin 20 000 lasta ja nuorta, jotka elävät ylisukupolvisen huono-osaisuuden vaikutusten alla ja ilmiö koskettaa noin 10 000 perhettä (Saari, Eskelinen & Björklund 2020).

Huono-osaisuus on ilmiö, jossa sosiaaliset, taloudelliset, ja terveydelliset haasteet siirtyvät sukupolvelta toiselle. (Kallio & Hakovirta (toim.) 2020). Ylisukupolvisuudesta puhutaan, kun vanhempien hyvinvoinnin ongelmat siirtyvät ja jatkuvat heidän lastensa elämässä (Morottaja 2022). Sosiaalialalla on herätty tunnistamaan ylisukupolvinen huono-osaisuuden ilmiö, mutta koska käsite ei ole vakiintunut osaksi arkista asiakastyötä, se saattaa jäädä vähälle huomiolle. Ilmiön vaikutukset voivat silti näkyä asiakkaan elämässä sekä hänen menneisyydessään, että tulevaisuudessaan. (Nousiainen, Petrelius & Yliruka 2016, 11).

Opinnäytetyössäni selvitettiin avopalveluiden asiakkaiden kokemuksia ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta haastattelemalla asiakkaita heidän taustoistaan ja elämäntilanteestaan. Opinnäytetyöprosessin aikana itselleni vahvistui varhaisen tuen merkitys ylisukupolvisuuden ehkäisemisessä. Asiakkaiden kokemusten mukaan huono-osaisuuden merkit olivat nähtävissä jo varhaisessa elämänvaiheessa. Tuen tarve oli ollut olemassa jo lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta apua ei ollut saatavilla, tai se oli jäänyt puutteelliseksi.

Varhaisen tuen näkökulmasta on keskeistä ymmärtää, että huono-osaisuus muodostuu useista eri riskitekijöistä, jotka myös kasaantuvat. Asiakkaiden kertomuksissa lapsuuden kasvuympäristöön liittyi turvattomuutta, päihteiden käyttöä, mielenterveyden haasteita, väkivaltaa, sekä ylisukupolvisia ongelmia. Nämä kokemukset korostavat ennaltaehkäisevän työn merkitystä, jolloin haasteisiin tulisi puuttua riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan ehkäistä vakavampien ongelmien syntymistä ja huono-osaisuuden siirtymistä ylisukupolvisesti sukupolvelta toiselle.

Opinnäytetyössä korostui myös kohtaamisen merkitys, sekä ammattilaisen rohkeus tarttua vaikeisiin asioihin. Asiakkaiden mukaan huono-osaisuuteen liittyvät ongelmat olivat nähtävissä jo lapsuudessa, mutta niihin ei silti puututtu. Ja mikäli puuttumista tapahtui, asioita ei uskallettu ottaa puheeksi suoraan tai asioiden oikeilla nimillä. Lisäksi asiakkaiden kertomuksissa nousi esiin toive siitä, että lastensuojelu olisi puuttunut kodin olosuhteisiin aiemmin ja mahdollistanut pääsyn pois kuormittavasta kotiympäristöstä.

Opinnäytetyössä esille nousi myös palvelujärjestelmän pirstaleisuus. Vaikka tukea olisi tarvittu, ei tiedetty mistä sitä olisi lähdetty hakemaan.

Ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaiseminen edellyttää haasteiden varhaista tunnistamista, tuen saamista, luottamuksellista ja pitkäjänteistä asiakassuhdetta, sekä palvelujärjestelmää, mikä on selkeä ja tukee ihmisiä kokonaisvaltaisesti varhaiseen tukeen painottuen.


Kirjoittaja:

Satu Kullaa, varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu


Lähteet:

Eskelinen, N., Erola, J., Karhula, A., Ruggera, L. & Sirniö, O. Eriarvoisuuden periytyminen. Teoksessa Mattila, M. (toim.) 2020. Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020. 127–155. Helsinki: Kalevi Sorsa-säätiö. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144447/Eriarvoisuus2020_web2.pdf?sequenc. Viitattu 13.12.2025.

Kallio, J. & Hakovirta, M. (toim.) 2020. Lapsiperheiden köyhyys & huono-osaisuus. Tampere: Vastapaino.

Morottaja, M. 2022. Vaikket suojellut minua kaikelta. Kertomuksia rikotusta lapsuudesta. Helsinki: Like Kustannus.

Nousiainen, K., Petrelius, P. & Yliruka, L. 2016. Puheista tekoihin! Ylisukupolvisten ongelmien ehkäiseminen lastensuojelussa ja perhe- ja sosiaalipalveluissa. Työpaperi 20/2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130733/ty%c3%b62016_20_Puheista%20tekoihin_WEB.23.6.16.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 13.12.2025.