“Liikuntatottumukset opitaan jo varhain. Vanhempien, huoltajien ja kasvattajien liikunnallinen esimerkki ja fyysistä aktiivisuutta tukevien ympäristöjen luominen ovat erittäin tärkeitä lasten liikunnallisten elämäntapojen syntymisessä” – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Johdanto

Varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli lasten liikkumisen tukemisessa ja perheiden hyvinvoinnin edistämisessä. Tässä artikkelissa tarkastelemme varhaiskasvatuksen mahdollisuuksia edistää perheliikuntaa sekä tukea perheiden hyvinvointia varhaisen tuen näkökulmasta. Artikkelin kirjoittajat työskentelevät varhaiskasvatuksen kentällä eri asiantuntijatehtävissä.

Perheliikunnalla tarkoitetaan perheenjäsenten yhdessä toteuttamaa fyysistä aktiivisuutta, joka voi olla ohjattua tai omatoimista ja tapahtua arjen tilanteissa tai erillisissä liikuntaympäristöissä. Perheliikunta sisältää esimerkiksi yhteiset ulkoiluhetket, pihaleikit, arkiliikunnan sekä osallistumisen ohjattuihin perheliikuntatoimintoihin. Tärkeää on perheen yhdessäolo ja vuorovaikutus. (Suomen Latu.)

Tässä artikkelissa tarkastelemme perheliikuntaa ja varhaiskasvatusta vuorovaikutteisena kokonaisuutena, jossa varhaiskasvatus ei ainoastaan tue lasten liikkumista, vaan toimii aktiivisena toimijana perheiden liikkumisen mahdollistajana ja vahvistajana. Lasten ja lapsiperheiden liikkuminen on noussut keskeiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi, sillä fyysisen aktiivisuuden väheneminen vaikuttaa suoraan lasten hyvinvointiin, oppimiseen ja tulevaan toimintakykyyn.

Perheliikunta yhteiskunnallisena ilmiönä

Kaikissa länsimaissa, myös Suomessa, ihmisten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn heikentymisen suurimpana haasteena nähdään ihmisten liikkumattomuus. Fyysinen aktiivisuus ja liikunta ovat keskeisiä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Terveellisen elämäntavan yksi merkittävä osa on riittävä liikunta, joka kehittää motorisia taitoja, tukee oppimista ja mielenterveyttä sekä vahvistaa työ- ja toimintakykyä. Näitä tavoitteita tukemaan on käynnistetty poikkihallinnollinen kansallinen liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn ohjelma, jonka tavoitteena on saada liikkuvuus kasvuun jokaisessa ikäryhmässä. Ohjelman toimenpiteistä lapsia ja perheitä suoraan koskettavat perheliikunnan edistäminen ja perheliikuntaneuvonnan kehittäminen, päiväkotien ja koulujen pihojen monipuolistaminen lähiliikuntapaikoiksi, päiväkoti- ja koulupäivien liikunnallistaminen, Liikkuvat-ohjelman laajentaminen sekä liikunnallisen elämäntavan edistämisen lisääminen perusopetuslakiin. Lisäksi useat muut toimenpiteet liittyvät lapsiin ja perheisiin välillisesti. (Valtioneuvosto 2023, 93.)

Tutkimukset osoittavat, että vain joka kolmas lapsi ja nuori ja joka neljäs aikuinen liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Yli kolmasosalla koululaisista fyysinen toimintakyky on sillä tasolla, että se vaikeuttaa arjessa jaksamista. Liikkumattomuus on uhka opiskelu- ja työkyvylle, yleiselle hyvinvoinnille ja kansantaloudelle. Tutkimusnäyttö fyysisen aktiivisuuden positiivisista vaikutuksista on kiistatonta. Liikkumisen lisäämiseksi on vuosien varrella toteutettu erilaisia toimenpiteitä ja ohjelmia, mutta suunnan kääntäminen vaatii lähestymistapaa, joka toimii kokonaisvaltaisesti ja ylittää hallintorajoja. Suomi liikkeelle –toimenpiteiden avustushaut ovat mahdollistaneet toimenpiteiden kehittämisen kunnissa. Haussa on ollut rahoitusta muun muassa päiväkotien ja koulujen pihojen luonnonmukaistamiseen sekä perheliikuntaneuvonnan kehittämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnalliseen Liikkuvat-kokonaisuuteen kuuluvat Liikkuva varhaiskasvatus ja Liikkuva perhe –toiminnat ovat mukana edistämässä lii-kunnallista elämäntapaa. (Valtioneuvosto 2023; Liikkuva perhe.)

Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoitti Jyväskylän yliopiston, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Liikkuvan varhaiskasvatuksen yhteistä tutkimusta, jossa tutkittiin 4–6-vuotiaiden lasten liikkumisen määrää ja laatua, sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Piilo-tutkimus (2023) on ensimmäinen tässä laajuudessa tehty satunnaisotantaan ja liikemittaukseen perustuva pienten lasten liikkumisen tutkimus. Noin 40 % Piilo-tutkimukseen vastanneista huoltajista kertoi liikkuvansa yhdessä lapsensa kanssa 1–2 päivänä viikossa. Ulkomaalaistaustaisten lasten vanhemmat liikkuivat harvemmin yhdessä lastensa kanssa kuin suomalaistaustaisten lasten vanhemmat, ja lasten kanssa liikkuminen oli harvinaisempaa kaupunkimaisissa kunnissa asuvien kuin maaseutumaisissa kunnissa asuvien keskuudessa. (Piilo-tutkimus 2023.)

Suomen ladun Perheliikuntabarometri (2025) selvitti suomalaisten perheiden liikkumista. Vuonna 2011 tehtyyn vastaavaan barometriin verrattuna perheliikunta nähdään aiempaa hyödyllisempänä. Suosituinta on omatoiminen liikkuminen, mutta ohjattuun perheliikuntaan osallistumisen määrä on kasvanut. Esteiksi perheliikunnalle koetaan vastausten mukaan vanhempien työkiireet, rajalliset voimavarat, lasten ja vanhempien omat harrastukset sekä kotityöt. (Perheliikuntabarometri 2025, 3, 7.)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on yhdessä Opetushallituksen kanssa julkaissut digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansalliset suositukset 0–13-vuotiaille. Suositusten tavoitteena on edistää lasten hyvinvointia, turvallisuutta ja oppimista. Alle 2-vuotiaille ei suositella ruutuaikaa lainkaan. 2–5-vuotiaille suositellaan lapselle sopivan, hyvinvointia ja kehitystä tukevan sisällön katsomista enintään tunnin päivässä. Digitaalisten laitteiden käyttösuositukset ohjaavat perheitä pois ruutujen äärestä ja hyvä vaihtoehtoinen tekeminen voi olla perheen yhteisen liikkumisen lisäämisen. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Opetushallitus 2026; Liikkuva varhaiskasvatus 2026a.)

“Toivon, että suositukset innostavat myös keskusteluihin perheissä siitä, miten vaihdetaan lasten, nuorten ja aikuisten ruutuaikaa liikunta-, ulkoilu- ja leikkiajaksi.” – Mika Poutala, liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri

Vanhempien fyysinen aktiivisuus lapsen hyvinvoinnin perustana

Fyysinen toiminta on luonnollinen osa lapsen elämää. Fyysinen aktiivisuus tarkoittaa kaikkea tahdonalaista liikkumista, jolloin lapsi kuluttaa enemmän energiaa kuin levolla ollessaan. Pieni lapsi on kiinnostunut ympäristöstään, on utelias, kokeilunhaluinen ja touhukas. Fyysisen aktiivisuuden avulla lapsi oppii ymmärtämään ympäristöään, hahmottamaan kehoaan ja käyttämään motorisia taitojaan. Lisäksi fyysinen aktiivisuus edesauttaa myös lapsen minäkuvan rakentumista ja kehittää tervettä itsetuntoa. Myös lasten leikit ovat usein fyysisesti aktiivisia. Leikin lisäksi fyysinen aktiivisuus lapsilla ilmenee touhuamisena sisätiloissa ja ulkona, sekä arkiaktiivisuutena. Arkiaktiivisuus on muun muassa kulkemista kodista päiväkotiin ja takaisin omin lihasvoimin. Lapsi voi viettää aikaansa myös fyysisesti passiivisesti ja tämä on myös jo varhaislapsuudesta omaksuttu, suhteellisen pysyvä käyttäytymistottumus. Fyysisesti passiivista toimintaa on esimerkiksi television katselu. Siksi jo varhaislapsuudessa opittu fyysisesti aktiivinen elämäntapa luo hyvän perustan aikuisuudelle. (Soini & Sääkslahti 2022, 106–107.)

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten fyysisellä aktiivisuudella on paljon terveysvaikutuksia (Kuva 1). Se muun muassa vahvistaa luita, ehkäisee ylipainoa ja kehittää lapsen motorisia, psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja. Fyysinen aktiivisuus on edellytys lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle, sekä oppimiselle. Myös lapsen kognitiiviset taidot kehittyvät liikkuessa. Liikkuminen vaikuttaa muistiin, tarkkaavaisuuteen, toiminnanohjaukseen, sekä tiedonkäsittely- ja ongelmanratkaisutaitoihin. Nykypäivän haaste, lasten ruutuaika puolestaan tutkitusti huonontaa lapsen fyysistä kuntoa, kehon koostumusta, kognitiota, sekä oppimista. (Soini & Sääkslahti 2022, 107.)

Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana lasten elintavat ovat kehittyneet huonompaan suuntaan. Kasvava fyysinen passiivisuus ja ruudun ääressä ajan viettäminen selittää osittain ympäri maailmaa havaittua lasten ylipainon selkeää yleistymistä. Suomessa 5–8 -vuotiaista lapsista 10–20 % on arvioitu olevan ylipainoisia. Ja kuten jo aiemmin todettu, haitalliset elintavat lapsuudessa näkyvät aikuisuuden hyvinvoinnissa. (Haapala, Pulakka, Haapala & Lakka 2016, 12.)

Suomalaisten 3–6-vuotiaiden lasten fyysistä aktiivisuutta on tutkittu muun muassa koko maan kattavassa Taitavat tenavat- tutkimuksessa. Mielenkiintoinen huomio tutkimuksessa on, että 10 % lapsista ei ulkoile ollenkaan enää päiväkotipäivän jälkeen. Suomalaisista kolmivuotiaista lapsista 20 % liikkui vähintään kaksi tuntia päivässä ja alle 50 % liikkui reippaasti vähintään tunnin päivässä, kun taas kaksivuotiaat ruotsalaislapset liikkuvat noin viisi tuntia vuorokaudessa, josta tunti on reipasta liikuntaa. (Haapala ym. 2016, 13.)

Vanhemmat ovat pienten lasten fyysisen aktiivisuuden roolimalleja. Vanhemmat voivat tukea lapsen fyysistä aktiivisuutta liikkumalla yhdessä lapsen kanssa, viemällä lasta harrastuksiin ja rahoittamalla harrastamista. Tutkimusnäyttö osoittaa vanhempien liikunnallisen tuen olevan yksi tärkeimmistä lapsen liikunnallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Yksi merkittävimmistä kulttuurisista muutoksista on erityisesti isien lasten hoitoon käyttämän ajan lisääntyminen. Toisaalta pienten lasten vanhemmat kokevat arjen niin kiireiseksi, ettei liikkumiselle jää aikaa. Liikkuminen arkena vaatii liikaa panostusta, jolloin paikallaan oleminen koetaan helpommaksi. Lisäksi vanhemmat toivovat voivansa käyttää aikaa enemmän omaan liikuntaansa ja ulkoiluun. Vuosina 2011–2013 toteutetun tutkimuksen mukaan suomalaisvanhemmat liikkuivat perheensä 4–7-vuotiaiden lasten kanssa keskimäärin 2–3 kertaa viikossa. Kuitenkin lapset näyttävät olevan eriarvoisessa asemassa perheiltä saamansa liikunnan tuen suhteen. (Laukkanen, Määttä, Reunamo, Roos, Soini & Mäki 2016, 22.)

Lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen perheliikunnan avulla

Lapset omaksuvat jo varhaislapsuudessa kasvuympäristön toimintamallit ja elintavat, esimerkiksi liikunnallisen elämäntavan, minkä vuoksi lapsuudessa tapahtunut liikkumisen tukeminen on erityisen tärkeää. Erilaiset elinympäristöt voivat joko tukea tai rajoittaa perheiden terveyttä edistäviä valintoja, esimerkiksi liikunta toteutuu todennäköisemmin, jos asuinalueet on suunniteltu perheiden liikkumista helpottaviksi. (Metsäniemi 2024.) Vanhemmilla on keskeinen rooli lasten liikunnallisen elämäntavan edistämisessä, ja vanhemmat voivat monin tavoin tukea lapsen liikunnallisuutta, esimerkiksi mahdollistamalla lapsen liikkumisen monipuolisesti, kannustamalla ja liikkumalla yhdessä lasten kanssa sekä toimimalla heille roolimallina (Korcz, Krzysztoszek, Lopatka, Ludwiczak, Górska & Bronikowski 2020, 2, 10; Edwardson & Gorely 2010).

Suomen Ladun perheliikuntabarometrin (2025, 9) mukaan liikuntaa harrastetaan yhdessä lähes kaikissa suomalaisissa perheissä ja eniten liikutaan pienten lasten perheissä. Perheiden yhteinen liikunta muodostuu suurelta osin omatoimisesta perheliikunnasta, mutta myös ohjatusta perheliikunnasta. Omatoiminen perheliikunta pienten lasten perheissä on ennen kaikkea monipuolista arkiliikuntaa, kuten koti- ja pihatyöt, kävelymatkat sekä yhteisen ajan viettämistä leikkipuistoissa ja erilaisten leikkien ja pihapelien parissa. Ohjatun perheliikunnan suosituimpia lajeja ovat mm. uinti, jalkapallo, kävely, voimistelu sekä avoimet perheliikuntavuorot ja erilaiset perheliikuntatapahtumat. Ohjattua liikuntaa järjestävät yleisimmin urheiluseurat, mutta merkittävässä roolissa ovat myös kunnat ja monet järjestöt. (Perheliikuntabarometri 2025, 15; 23.)

Laukkanen ym. (2016, 24) ovat todenneet lasten fyysisen aktiivisuuden edistämisen olevan haastava ja monisyinen tehtävä. Tämän vuoksi on perusteltua pyrkiä vahvistamaan sellaisia välillisiä tekijöitä, jotka tukevat fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumista ja juurtumista arkeen, jolloin keskeiseen asemaan nousee vanhempien osallisuus ja perheympäristö. Lasten vanhemmille tulee tarjota ajantasaista ja ymmärrettävää tietoa fyysisen aktiivisuuden merkityksestä lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Vanhempien tietoisuuden vahvistuminen luo pohjaa myönteisille asenteille ja arjen valinnoille, jotka tukevat lapsen liikkumista. Pelkkä tiedon jakaminen ei kuitenkaan riitä. Vanhempia tulee kannustaa tunnistamaan lapsen fyysisen aktiivisuuden esteitä, kuten ajankäyttöön, ympäristöön tai perheen toimintatapoihin liittyviä tekijöitä sekä etsimään konkreettisia ja perheen arkeen soveltuvia ratkaisuja liikkumisen lisäämiseksi. (Laukkanen ym. 2016, 24.)

Viime vuosina perinteisten lähinnä aikuisille suunnattujen liikuntaneuvontapalvelujen rinnalle on nähty tarvetta kehittää perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa liikuntaneuvontaa ja –ohjausta. Kaikkien perheenjäsenten, myös lasten osallistuminen perheiden liikuntaneuvontaan mahdollistaa koko perheen toiveiden ja tarpeiden huomioimisen sekä yhteisiin muutoksiin sitoutuminen voi onnistua helpommin. Perheille suunnatun liikuntaneuvonnan avulla eri alojen toimijoiden on mahdollista tukea koko perheen hyvinvointia, vahvistaa yhdessäoloa sekä kannustaa perheitä kohti liikkuvampaa arkea. (Tuunanen & Koivuniemi 2024.)

Varhainen tuki ja hyvinvoinnin edistäminen varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuslaki (540/2018, 3 §) määrittelee varhaiskasvatuksen tavoitteiksi muun muassa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä toimimisen yhdessä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa tämän tavoitteen toteutumiseksi. Päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, johon kirjataan tavoitteet varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla, sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 23 §.) Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma kirjataan yhdessä varhaiskasvatuksessa tehtyjen havaintojen ja varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelussa (myöhemmin vasukeskustelu) huoltajien kanssa keskusteltujen asioiden pohjalta. Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta vastaa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) kuvaa huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön olevan vuorovaikutteista, mutta edellyttävän varhaiskasvatuksen henkilöstöltä aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Yhteistyössä tulee huomioida vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 37.) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet jättää kuitenkin tilaa tarkennuksille ja joustavalle kasvatus- ja opetustyölle päiväkodeissa. Päätös siitä, miten vanhemmuutta varhaiskasvatuksessa tuetaan, jää pitkälti päiväkotien henkilöstön vastuulle, mikä saattaa aiheuttaa alueellisia eroja. Hytösen (2022) aineistossa varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat, että vanhemmuuden tukeminen kuuluu ”todella paljon” heidän työhönsä ja ainakin osa opettajista koki, että vanhemmuuden tuki kuuluu heidän työhönsä enemmän kuin tehtävänkuva sitä velvoittaa (Hytönen, L. 2022, 43–45).

Varhaiskasvatuksen rooli ja pedagogiset mahdollisuudet perheiden liikkumisen tukemisessa

Varhaiskasvatuksella on keskeinen asema lasten fyysisen aktiivisuuden ja perheiden hyvinvoinnin tukemisessa. Varhaiskasvatus tavoittaa lähes kaikki lapsiperheet elämänvaiheessa, jossa arjen toimintamallit ja liikkumiseen liittyvät asenteet ovat vasta muotoutumassa. Tutkimusten mukaan varhaislapsuus on ratkaisevaa aikaa fyysisesti aktiivisen elämäntavan kehittymiselle, ja varhaiskasvatuksella on merkittäviä pedagogisia mahdollisuuksia vaikuttaa tähän kehitykseen (Kulmala ym. 2024, 84, 89).

Fyysinen aktiivisuus varhaiskasvatuksessa ei rajoitu ainoastaan suunniteltuihin liikuntahetkiin, vaan se rakentuu koko päivän pedagogisesta toimintakulttuurista. Liikkuminen integroidaan osaksi leikkiä, siirtymätilanteita, oppimisympäristöjä ja arjen rutiineja. Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelma korostaa juuri tätä näkökulmaa, jossa liikkuminen nähdään kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin ja oppimisen edellytyksenä, ei erillisenä toimintona (Liikkuva varhaiskasvatus 2026b).

Tutkimusten mukaan suurin osa 4–6-vuotiaista lapsista saavuttaa fyysisen aktiivisuuden suositukset, mutta varhaiskasvatuksen ja vapaa-ajan välinen yhteys on keskeinen tekijä aktiivisuuden kokonaismäärän ja laadun kannalta (Kulmala ym. 2024, 85–86; Valtioneuvosto, 2023). Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lasten liikkumista tavalla, joka kannustaa aktiivisuuteen myös varhaiskasvatuksen ulkopuolella. Tämä edellyttää pedagogista ymmärrystä liikkumisen merkityksestä lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle sekä sensitiivistä yhteistyötä perheiden kanssa (Kyhälä 2023, 13).

Perheiden liikkumisen tukeminen konkretisoituu erityisesti varhaiskasvatuksen ja huoltajien välisessä vuorovaikutuksessa. Arjen kohtaamiset, varhaiskasvatuskeskustelut ja yhteinen pedagoginen keskustelu tarjoavat luontevia mahdollisuuksia liikkumiseen liittyvien teemojen esiin nostamiseen. Tutkimusten mukaan vanhempien oma esimerkki ja myönteinen suhtautuminen liikkumiseen ovat keskeisiä tekijöitä lasten fyysisen aktiivisuuden tukemisessa (Crumbley, Ledoux & Johnston 2020, 33–34). Varhaiskasvatuksella on mahdollisuus vahvistaa tätä vanhemmuuden mallintamista tarjoamalla perheille realistisia, arkeen sopivia tapoja liikkua yhdessä.

Varhaiskasvatuksen pedagogiset mahdollisuudet ulottuvat myös liikkumisen laadun tukemiseen. Fyysinen aktiivisuus ei ole ainoastaan määrällinen kysymys, vaan siihen liittyvät myös liikkumisen ilo, osallisuus ja myönteiset kokemukset. Tutkimusten mukaan aikuisen rooli liikkumisen sanoittajana ja kannustajana on keskeinen lasten liikuntamotivaation kehittymisessä (Immonen 2022, 19–20). Tämä pedagoginen ote voi heijastua myös perheiden vapaa-aikaan, kun lapsi vie mukanaan myönteisiä liikkumiskokemuksia kotiympäristöön.

Varhaiskasvatuksen arjessa liikkumisen tukeminen näyttäytyy usein pieninä pedagogisina ratkaisuina, kuten yhteisinä retkinä, ulkoleikin mahdollistamisena ja arkiaktiivisuuden vahvistamisena. Nämä käytännöt voivat madaltaa perheiden kynnystä yhteiseen liikkumiseen iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Varhaiskasvatus toimii tällöin siltana institutionaalisen kasvatuksen ja perheiden oman arjen välillä. Liikkuminen ei näyttäydy erillisenä vaatimuksena, vaan osana perheen yhteistä aikaa ja hyvinvointia.

Tutkimuskirjallisuuden mukaan fyysinen aktiivisuus varhaislapsuudessa tukee paitsi fyysistä terveyttä myös sosiaalista vuorovaikutusta, itsesäätelyä ja oppimista (Kaartinen & Pennanen 2023, 7; Weir, Pringle & Roscoe 2024, 8). Varhaiskasvatuksen rooli onkin keskeinen ennaltaehkäisevän ja koko perhettä tukevan toimintakulttuurin rakentamisessa. Kun liikkuminen on luonteva osa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä, se tukee lasten ja huoltajien hyvinvointia jo ennen kuin mahdolliset haasteet kasaantuvat.

Case Ikaalinen – Liikkuminen puheeksi lapsen varhaiskasvatuskeskustelussa

Ikaalisten kaupungin varhaiskasvatuksen opettajat ottavat vasukeskusteluissa puheeksi perheiden yhteisen liikkumisen sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemat Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Suositusten mukaan lasten päivään tulee sisältyä vähintään kolme tuntia aktiivisuutta, mikä koostuu kevyestä liikunnasta, reippaasta ulkoilusta sekä vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta. Suositus korostaa perhettä tärkeänä roolimallina. Kun perheiden liikkuminen ja lapsen fyysinen aktiivisuus otetaan puheeksi jokaisen lapsen vasukeskustelussa, päästään perheille tarjoamaan tukea varhaisessa vaiheessa.

Varhaiskasvatuksen opettajat käyttävät puheeksi ottamisen tukimateriaalina liikennevalomallia (kuva 2), joka ohjaa opettajaa jatkamaan keskustelua perheen antamien vastausten mukaan. Ikaalisissa on kehitetty maksutonta, matalan kynnyksen perheliikuntaneuvontaa, minkä pariin opettaja voi perheen tarvittaessa ohjata. Perheliikunta-neuvonnan polku rakennetaan yhdessä varhaiskasvatuksen liikunnanohjaajan kanssa jokaiselle perheelle yksilöllisesti sopivaksi, heidän tarpeitaan ja kiinnostuksenkohteitaan tukien. Muina maksuttomina liikkumisen lisäämisen keinoina opettajat voivat vasukeskustelussa suositella esimerkiksi avoimia Vipellä vapaasti -perheliikuntavuoroja, Perhetemppu-ryhmiä tai lasten tarpeiden mukaan rakennettavia Tenavatemppu-ryhmiä. (Hesso, A. henkilöhaastattelu.)

Ikaalisten kaupungin malli vastaa ajankohtaiseen tarpeeseen, sillä Perheliikuntabarometrin (2025) mukaan lähes kolmannes perheistä kaipaisi tukea perheensä liikkumiseen. Tuen muodoista korostuvat taloudellinen tuki, kannustus ja motivointi sekä koko perheelle sopivien liikuntamuotojen löytäminen. Perheliikunnan esteeksi mainitaan taloudelliset syyt joka neljännessä Perheliikuntakyselyn vastauksessa. Perheliikunta paitsi lisää liikkumisen määrää ja vahvistaa liikunnallista elämäntapaa, myös tarjoaa mahdollisuuden viettää yhteistä aikaa, lisätä hyvää mieltä sekä luoda yhteishenkeä. (Perheliikuntabarometri 2025, 31–32, 38.)

Loppupäätelmä

Lasten liikkumisen väheneminen ei ole pelkästään yksittäisten perheiden valintojen seurausta, vaan osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Digitalisaatio, lisääntynyt ruutuaika sekä arkea helpottavat palvelut ovat vähentäneet luonnollista liikkumista lasten ja perheiden arjessa. Samalla lasten vapaa-ajasta kilpailevat yhä useammin digitaaliset sisällöt ja paikallaan tapahtuva ajanvietto. Tässä tilanteessa liikkumisen tukeminen edellyttää tietoista toimintaa sekä perheiltä että varhaiskasvatukselta.

Liikkumisen lisääminen ei kuitenkaan vaadi suuria ratkaisuja, vaan usein kyse on arjen pienistä mahdollisuuksista ja niiden tunnistamisesta. Yhteiset leikit, puistossa käyminen, ulkona oleminen ja pihapelit ovat lapselle merkityksellisiä liikkumisen muotoja. Lapselle liikkuminen on luontainen tapa tutkia ympäristöä, oppia uusia taitoja ja rakentaa myönteistä suhdetta omaan kehoonsa. Kun perheet suhtautuvat lasten liikkumiseen sallivasti ja mahdollistavasti, syntyy kokemuksia, jotka vahvistavat liikkumisen iloa ja myönteistä minäkuvaa.

Varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli näiden kokemusten tukemisessa. Yhteistyö perheiden kanssa, liikkumisen ottaminen puheeksi sekä matalan kynnyksen toimintamallit voivat vahvistaa perheiden arjen liikkumista ja hyvinvointia. Samalla varhaiskasvatus voi auttaa perheitä tunnistamaan, että liikkuminen ei edellytä erityisiä harrastuksia tai välineitä, vaan se voi olla luonnollinen osa koko perheen yhteistä arkea. Tällöin varhaiskasvatus toimii perheliikunnan mahdollistajana ja sanoittajana, joka tukee perheiden omien toimintatapojen rakentumista.

Liikkumistottumukset rakentuvat usein jo varhaislapsuudessa ja siirtyvät helposti myös sukupolvelta toiselle. Kun liikkumisen myönteinen kulttuuri vahvistuu perheiden arjessa, se voi tukea lasten hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen. Perheliikunta konkretisoituu ennen kaikkea arjen yhteisinä hetkinä, joissa varhaiskasvatuksessa syntyneet kokemukset ja mallit siirtyvät osaksi perheiden toimintaa. Varhaiskasvatuksella on tässä työssä tärkeä mahdollisuus toimia perheiden rinnalla ja edistää aktiivista ja hyvinvointia tukevaa elämäntapaa jo varhaisessa vaiheessa.

Keskeistä on varhaiskasvatuksen ja perheiden välinen vuoropuhelu, jossa liikkumista tuetaan molempiin suuntiin. Varhaiskasvatus vahvistaa perheliikuntaa ja perheiden arjen käytännöt puolestaan heijastuvat lapsen kokemuksiin varhaiskasvatuksessa. Varhaislapsuudessa syntyneet liikkumisen kokemukset voivat kantaa pitkälle elämään ja rakentaa perustaa hyvinvoinnille jopa sukupolvien yli.

Tämä artikkeli on laadittu osana Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi (YAMK) -tutkinnon Varhaisen tuen johtaminen ja kehittäminen -opintojaksoa.

---

Kirjoittajat

Anna Hesso, Varhaisen tuen asiantuntija, Sosionomi YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia Ammattikorkeakoulu

Sanna Karjalainen, Varhaisen tuen asiantuntija, Sosionomi YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia Ammattikorkeakoulu

Antti Lindqvist, Varhaisen tuen asiantuntija, Sosionomi YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia Ammattikorkeakoulu

Emmi Rantala, Varhaisen tuen asiantuntija, Sosionomi YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia Ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Artikkelissa on käytetty tekoälyä seuraavasti: Google Gemini. 2026. Käytetty kuvan luomiseen. Kuva 1. Mihin taitoihin liikkuminen vaikuttaa positiivisesti? 26.3.2026. https://gemini.google.com/

Crumbley, C. A., Ledoux, T. A. & Johnston, C. A. 2020. Physical Activity During Early Childhood: The Importance of Parental Modeling. American Journal of Lifestyle Medicine, 14(1), 32–35. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC6933558/. Viitattu 14.3.2026.

Digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansalliset suositukset 0–13-vuotiaille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Opetushallitus 2026. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601215329. Viitattu 5.3.2026.

Edwardson, C. L., & Gorely, T. 2010. Parental influences on different types and intensities of physical activity in youth: A systematic review. Psychology of Sport & Exercise, 11(6), 522–535. https://doi.org/10.1016/j.psychsport.2010.05.001. Viitattu 3.3.2026.

Haapala, A., Pulakka, A., Haapala, H. & Lakka, T. 2016. Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden yhteydet terveyteen ja hyvinvointiin lapsilla. Teoksessa Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22. Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/18a354b9-1e47-4871-bac7-7194f8352ba8/content. Viitattu 9.2.2026.

Hesso, A. 2026. Varhaiskasvatuksen opettaja. Henkilöhaastattelu.

Hytönen, L. 2022. Varhaiskasvatuksen opettajan rooli vanhemmuuden tukijana. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/e833d121-6820-46f0-a81e-e88b0bd7df72/content. Viitattu 28.2.2026.

Ikaalisten kaupunki 2026. Ikaalisten kaupungin malli perheliikuntaneuvonnan käytännön toteutuksesta. Kuva saatu sähköisenä 26.3.2026.

Immonen, K. 2022. ”Aikuinen sanoittaa sitä, kuinka jokainen on hyvä ja tärkeä liikkuja” – Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia esiopetusikäisten lasten liikuntamotivaation ja liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan tukemisesta. Kandidaatintutkielma. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/143771. Viitattu 25.3.2026.

Kaartinen, L. & Pennanen, H. 2023. 0–8-vuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus Suomessa: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus vuosina 2015–2022 tehtyihin tutkimuksiin. Kandidaatintutkielma. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/153134. Viitattu 25.3.2026.

Korcz, A., Krzysztoszek, J., Lopatka, M., Ludwiczak, M., Górska, P., & Bronikowski, M. 2020. The Role of Family Time Together in Meeting the Recommendation for Physical Activity among Primary School Children. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(11), 3970. https://doi.org/10.3390/ijerph17113970. Viitattu 8.2.2026.

Kulmala, J., Kukko, T., Hakonen, H., Mehtälä, A., Asunta, P., Sääkslahti, A. & Tammelin, T. 2024. Fyysinen aktiivisuus varhaiskasvatuksessa ja vapaa-ajalla 4–6-vuotiailla – tuloksia Piilo-tutkimuksesta. Liikunta & Tiede, 61(2), 83–90. https://research.fi/en/results/publication/02170333YJ. Viitattu 5.3.2026.

Kyhälä, A.-L. 2023. Lasten fyysinen aktiivisuus ja varhaiskasvatuksen mahdollisuudet sen edistämisessä. Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsinki Studies in Education, 163. https://researchportal.helsinki.fi/fi/publications/lasten-fyysinen-aktiivisuus-ja-varhaiskasvatuksen-mahdollisuudet-/. Viitattu 3.3.2026.

Laukkanen, A., Määttä, S., Reunamo, J., Roos, E., Soini, A. & Mäki, P. 2016. Perheen tärkeä rooli. Teoksessa Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22. Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/18a354b9-1e47-4871-bac7-7194f8352ba8/content Viitattu 9.2.2026.

Liikkuva perhe. https://www.liikkuvaperhe.fi/. Viitattu 3.3.2026.

Liikkuva varhaiskasvatus. 2026a. Digisuositukset lapsille ovat valmiit – omia älypuhelimia ei suositella alle 13-vuotiaille. https://liikkuvavarhaiskasvatus.fi/vapaa-ajan-digisuositukset-0-13-vuotiaille-lapsille-ja-nuorille/. Viitattu 3.3.2026.

Liikkuva varhaiskasvatus – varhaiskasvatuksen liikkumis- ja hyvinvointiohjelma. 2026b. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/kehittaminen/liikkuva-varhaiskasvatus-varhaiskasvatuksen-liikkumis-ja-hyvinvointiohjelma. Viitattu 3.3.2026.

Metsäniemi P. 2024. Mistä terveys syntyy? Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00928/mista-terveys-syntyy?q=elintavat%20ja%20kodin%20ilmapiiri%20vaikuttavat%20voimakkaasti. Viitattu 2.2.2026.

Perheliikuntabarometri 2025. Tutkimusraportti. Suomen Latu. https://www.liikkuvaperhe.fi/media/suomen-latu-perheliikuntabarometri-2025-raportti.pdf. Viitattu 8.2.2026.

Soini, A. & Sääkslahti, A. 2022. Fyysinen aktiivisuus lapsen kasvun ja kehityksen tukena. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen, P. (toim.) 2022. Valloittava Varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Vastapaino Oy.

Suomen Latu. Mitä perheliikunta on? https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/perheliikunta/ohjaajalle/mita-perheliikunta-on.html. Viitattu 7.4.2026.

Tuunanen K. & Koivuniemi K. 2024. Perheiden liikuntaneuvonnasta tukea liikkuvampaan arkeen. Jamk Arena Pro. https://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-2984-0783-58. Viitattu 7.2.2026.

Valtioneuvosto. 2023. Vahva ja välittävä Suomi, Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma. https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/hallitusohjelma/#/11. Viitattu 12.2.2026.

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2018/540. Viitattu 3.3.2026.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf. Viitattu 9.2.2026.

Weir, N., Pringle, A. & Roscoe, C. M. P. 2024. Physical Literacy and Physical Activity in Early Years Education: What’s Known, What’s Done, and What’s Needed? Children, 11(11), 1355. https://www.mdpi.com/2227-9067/11/11/1355. Viitattu 25.3.2026.