On varmasti tullut kaikille selväksi kesän aikana, että joudumme sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Suomessa oli ennätyspitkä hellejakso, joka kuormitti terveydenhuoltoa ja lisäsi hukkumisia. Saimaan vedenpinta on nyt noin 80 senttiä matalammalla kuin viime kesänä, mikä hankaloittaa vesiliikennettä ja kalastusta. Ruotsissa varoitettiin vesipulasta ja esimerkiksi Gotlanti siirtyi valmiustilaan. Espanjassa pelastustyöntekijät määrättiin hirmuhelteiden takia erityisvalmiuteen ja maassa riehuu historiallisen tuhoisia metsäpaloja.

Eurooppa lämpenee nopeimmin maailmassa, vuosi 2024 oli mittaushistorian kuumin. Suomi lämpenee vielä nopeammin. Lämpenemisen seurauksena syntyy sään ääri-ilmiöitä kuten piinaavia helleaaltoja, tuhoisia tulvia, pitkiä kuivuusjaksoja ja voimakkaita myrskyjä. Sään ääri-ilmiöt vaihtelevat alueittain, esimerkiksi Euroopan itäosassa oli viime vuonna erittäin kuumaa ja kuivaa, samalla kun lännessä satoi ja tulvi normaalia enemmän. Näiden ilmiöiden seurauksena syntyy ennennäkemättömiä maastopaloja, tuhoisampia rajuilmoja, tappavampia helleaaltoja ja ruokapulaa lisääviä satomenetyksiä.

Me tiedämme mistä tämä johtuu ja mikä on ratkaisu. Ihminen lämmittää ilmastoa, koska ihmisten toiminta päästää ilmakehään kasvihuonekaasuja aivan liikaa. Merkittävä yksittäinen keino ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla energianlähteillä mutta irtautuminen fossiilitaloudesta tapahtuu vastuuttoman hitaasti. Fossiilitalous on aiheuttanut ilmastonmuutoksen ja siitä on siksi luovuttava. Ei ole enää liioiteltua sanoa, että ilmaston lämpeneminen ihmisen toiminnan seurauksena on yksi suurimmista maailmanlaajuisista kriiseistä.

Ilmastonmuutoksen hillinnän hitauden eli vatuloinnin takia olemme tilanteessa, jossa meidän on sopeuduttava ilmastonmuutokseen ja varauduttava ilmastoriskeihin. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen myötä yhteiskuntaa on kehitettävä niin, että ihmiset, eläimet, luonto ja rakennettu ympäristö kestävät lisääntyvän kuumuuden ja voimistuvat sään ääri-ilmiöt. Ilmastoriskit uhkaavat ihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä omaisuutta jo nyt. Tämä tulee näkymään ajan myötä myös nousevissa vakuutusmaksuissa ja lainakoroissa.

Lisäksi eri ilmiöiden keskinäisriippuvuudet aiheuttavat uusia uhkia, joissa ilmastonmuutos on vauhdittaja. Esimerkiksi saastuminen, elinympäristöjen heikkeneminen, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja sisävesivarojen liikakäyttö aiheuttavat Euroopan järville, joille, rannikkovesille ja pohjavesille ennennäkemätöntä painetta. Näin arvioi Euroopan ympäristökeskus (EEA).

Sopeutuminen tuo myös taloudellisia hyötyjä. Suomen valtio julkaisi jo vuonna 2022 tutkimuksen, jossa osoitetaan Suomen ilmastokestävyyden edellyttävän ennakoivaa sopeutumista. Jos ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeudutaan ennakoivasti, kertyy vuoteen 2070 mennessä noin 5–8 miljardia euroa vähemmän tappioita kuin jos sopeutuminen on reaktiivista. Sopeutuminen vaikuttaa myös siihen, mitä kasvatamme ja syömme sekä, miten hoidamme metsiämme, soitamme ja järviämme.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varaudutaan tunnistamalla sää- ja ilmastoriskit, jotka vaihtelevat paikallisesti ja alueellisesti. Tämän takia ilmastonmuutokseen sopeutuminen on erittäin konkreettista ilmastotyötä, joka tapahtuu ihmisten elinympäristössä ja vaikuttaa suoraan elintapoihin ja elinkeinoihin. Ilmastoriskeihin varautumisessa ennakoidaan ja arvioidaan varsinkin sään ääri-ilmiöiden vaikutuksia kylissä, kunnissa ja kaupungeissa.

Ilmastoriskien hallinnassa ennakoidaan esimerkiksi rakennetun ympäristön altistumista ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille. Tuloksena arvioidaan mahdollisia vaikutuksia ja seurauksia ihmiseen, yhteiskuntaan ja luontoon. Näin rakennamme sopeutumiskykyä niin ihmisille kuin organisaatioille.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa korostuvat riskit, jotka johtuvat sään ääri-ilmiöistä. Mutta ilmastoriskejä syntyy myös ilmastonmuutoksen hillinnässä. Niitä kutsutaan siirtymäriskeiksi.

”Siirtymäriskit voivat liittyä energiamurroksen taloudellisiin ja teknologisiin muutoksiin, ilmastopolitiikan ja hillintätoimien synnyttämiin sosiaalisiin ongelmiin sekä poliittisiin ja geopoliittisiin jännitteisiin. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen aiheuttaa taloudellisia paineita sekä sisä- ja ulkopoliittisia jännitteitä etenkin valtioille, joilla on paljon taloudellisia intressejä niihin liittyen. Erilaiset jännitteet voivat lisätä myös hybridi- ja informaatiovaikuttamisen kaltaisia riskejä.” (Ilmatieteen laitos: Ilmastoturvallisuus ja Suomi – Katsaus ilmastonmuutoksen turvallisuusriskeihin Suomen näkökulmasta).

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa korostuvat oikeudenmukainen vihreä siirtymä ja sosiaalinen hyväksyttävyys ilmastotoimille. Tämän takia ilmastonmuutokseen sopeutuminen on oltava yhteiskunnan turvallisuuden kehittämistä, mikä tarkoittaa kokonaisvaltaista työtä ja toimenpiteitä, joilla vähennetään riskejä ja parannetaan turvallisuuden tunnetta. Henkinen kriisinkestävyys tulee olemaan koetuksella kun ilmastoriskit toteutuvat ja seuraukset lisäävät niukkuutta. Näin inhimillinen turvallisuus kytkeytyy saumattomasti sopeutumiseen ja ilmastoriskien hallintaan.

Ilmastonmuutos muuttaa turvallisuusympäristöämme pysyvästi

‘No country is safe’: deadly Nordic heatwave supercharged by climate crisis, scientists say.

Näin otsikoi The Guardian -lehti elokuun puolivälissä.

Earth’s climate is approaching irreversible tipping points

otsikoi The Economist. Maapallon kriittiset keikahduspisteet ovat kriittisiä kynnyksiä, joissa ilmasto- ja ympäristöpaineet voivat johtaa äkillisiin ja peruuttamattomiin muutoksiin. Hillinnän epäonnistuessa sopeutumisessa kohdataan ilmastoriskien seuraukset. Sopeutumisen toimien epäonnistuessa ajaudumme ennennäkemättömään humanitäärisen hätätilaan.

Ilmastokriisi ja ilmastokatastrofi ovat käsitteitä, joihin törmää yhä enemmän ilmastonmuutoskeskustelussa. Eikä ihme, koska esimerkiksi Kansainvälinen terveysjärjestö WHO on arvioinut, että ilmastonmuutos on suurin yksittäinen uhka ihmisyydelle 2000-luvulla. Niin kansainvälisessä kuin suomalaisessa turvallisuuspuheessa onkin vakiintunut käsite ilmastoturvallisuus, koska ilmastonmuutos uhkaa yhteiskuntien vakautta ja turvallisuutta suoraan sekä vuorovaikutuksessa poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten prosessien kanssa.

Suomi on ollut hyvin hereillä ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämisessä. Ilmastolain mukaan kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma on osa ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää. Juuri päivitetyssä Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa huomioidaan ympäristön muutosten, luontokadon ja ilmastonmuutoksen havainnointi ja seuranta sekä niistä aiheutuvien uhkien torjunta ja muutoksiin varautuminen. Tämä tietysti edellyttää kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2030 mukaisesti sitä, että yhteiskunnan toimijoilla on käytössään tehokkaat keinot sekä luontoon että yhteiskuntaan kohdistuvien ilmastonmuutokseen liittyvien riskien arvioimiseksi, ennaltaehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi. Suunnitelmat ja linjaukset ovat jo nyt hyviä mutta vahva tahto, rohkea toimeenpano ja nopeus ratkaisevat.

Sopeutuminen on nykyään keskeinen osa kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Pariisin ilmastosopimus on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa ilmastonmuutokseen sopeutuminen on otettu huomioon tasavertaisesti ilmastonmuutokseen hillinnän rinnalle. EU:n sopeutumislainsäädäntä ja -suunnitelma on parhaillaan päivityksen kourissa, ensi vuonna tulemme näkemään EU:n ilmastopolitiikkaa, joka kytkee sopeutumisen entistä vahvemmin EU:n varautumisunionistrategiaan eli turvallisuuspolitiikkaan ja yhteiskunnalliseen resilienssiin, joka on ekologisten, sosiaalisten tai taloudellisten järjestelmien selviytymistä ja muutosjoustavuutta, palautumista ja uudistumista suhteessa ympäristön muutoksiin. Varaudumme siis monikriisiaikaan, jossa useat kriisit osuvat samaan hetkeen ja kytkeytyvät yhteen vahvistaen toisiaan.

YK-järjestelmässä ilmastonmuutos näkyy kaikilla sektoreilla. Sopeutumisen näkökulmasta YK:n katastrofiriskien vähentämisestä vastaava järjestö UNDRR (United Nations Office for Disaster Risk Reduction) ja Maailman ilmatieteen järjestö WMO (World Meteorological Organization) ovat avainasemassa, koska sään ääri-ilmiöihin ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvät katastrofit ovat viime vuosina lisääntyneet. UNDDR ja WMO edistävät parempaa varautumista katastrofeihin maailmanlaajuisesti ja etenkin kehittyvissä maissa. Suomi on näiden järjestöjen kanssa läheisessä yhteistyössä ja on vuosien ajan tukenut kehittyvien maiden katastrofivalmiutta osana kehitysyhteistyötään ja humanitaarista apuaan. Suomen kehitysyhteistyö ennakkovaroitusjärjestelmien ja meteorologian alalla on maailman huippua. Näitä oppeja tarvitaan nyt kotimaassakin kun toimeenpanemme sopeutumisen ohjelmia ja toteutamme ilmastoriskien hallintaa.

Natossa ilmastonmuutos tunnustetaan merkittäväksi uhaksi Naton turvallisuudelle, ja sillä on potentiaalia vaikuttaa kaikkiin sen tulevan toimintaympäristön osa-alueisiin. Se on tunnistettu ”uhkien moninkertaistajaksi”. NATO Climate Change and Security Centre of Excellence kehittää Naton ilmastoturvallisuuspolitiikkaa. Tavoitteena on mm. lisätä ymmärrystä siitä, miten ilmastonmuutos yhdistettynä muihin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin tekijöihin voi toimia konfliktien katalysaattorina. Nato on integroimassa ilmastoturvallisuuden strategiseen suunnitteluun, jotta operaatioiden resilenssi pysyy monenlaisissa ympäristöissä – olipa kyse sitten rauhanturvaamisesta, katastrofiavustuksesta tai ilmaston aiheuttamien konfliktien torjumisesta.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja ilmastoriskeihin varautumisesta on tullut merkittävä osa kansainvälistä rauhan ja turvallisuuden rakentamista. Teema on niin EU:n ja YK:n kuin Naton agendalla entistä vahvemmin. Tätä kehitystä vahvistaa Maailman talousfoorumin vuosittainen globaali riskiraportti, jossa ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä johtuvat riskit ovat nousseet kärkisijoille riskeinä, joilla on tapahtuessaan merkittävä negatiivinen vaikutus kansainväliseen talouskasvuun, väestöön tai luonnonvaroihin.

---

Jyri Wuorisalo, EU:n ilmastolähettiläs ja TKI-asiantuntija, Kestävä yhteiskunta -tutkimusala/Savonia-ammattikorkeakoulu

---