Suomi on ollut maailmanmestari ojituksessa. Ojia kaivettiin kuivatustarkoituksissa erityisesti viime vuosisadan puolivälissä tuottavan metsä- ja peltomaan aikaansaamiseksi. Osittain urakalla saatiinkin tuottoisaa maata, mutta monin paikoin ojaverkostosta tehtiin tarpeettoman tehokas; eroosio ja vesistökuormitus kasvoivat tarpeettomasti, puroluonto heikkeni ilman erityistä hyötyä ja myös monia suoalueita kuivattiin turhaan, ilman vaikutusta metsänkasvuun. Nykytiedolla on mahdollista toimia toisin, huomioiden valuma-alueiden veden kulkureitit ja niiden luonnonmukaistamisen mahdollisuudet.

Vesienhallinnan merkitys on korostumassa kuivien kausien ja rankkasateiden yleistyessä. Toisaalta myös tavoite vesistöjen hyvästä tilasta kannustaa entistä parempaan vesienhallintaan. Käytännössä vesienhallinta on usein veden virtaaman hidastamista valuma-alueella, välttäen kuitenkin vettävää vaikutusta maataloustuotannossa oleville pelloille tai talousmetsiin. Käytännön hyötynä ihmistoiminnalle on tulvatuhojen, kuivuuden aiheuttamien haittojen ja ojaeroosion vähentyminen sekä vesistöjen parempi tila.

Valuma-alueen ja altaiden tarkastelua

Tapsan tallilla Siilinjärven Ranta-Toivalassa on toteutettu vesienhallintaratkaisuja jo ennen kuin valuma-aluesuunnittelusta puhuttiin laajemmin. Kävimme tutustumassa tallilla tehtyihin rakenteisiin ja yläpoliseen valuma-alueeseen Savonian hevos- ja vesialan kehittäjien yhteistyöllä Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit- ja Monimuotoisuutta valuma-alueyhteistyöllä (Vamos) -hankkeissa.

Tutkimme ensin kartta-aineistosta (scalgo.live), millaiselta valuma-alueelta vedet tallialueelle kulkeutuvat (kuva 1). Valuma-alueen pinta-alaksi saimme mallinnuksella 2,73 km2. Valuma-alue koostuu pääasiassa metsämaasta (72 %) ja maatalousmaasta (22 %). Tutkimme vedenkulkureittejä ja maankäyttömuotoja kartalla ja suuntasimme sitten maastoon havainnoimaan lisää.

Talli sijaitsee yli 200 metriä korkean Uuhimäen kainalossa ja vesi virtaa Uuhimäen jylhän huipun tuntumasta rinnettä pitkin tallialueen kautta alapuoliseen Kotkatveteen. Mäen rinteessä olevilla laitumilla myös lähteiden tuottamaa raikasta vettä on tarjolla hevosille ja sen säilyttämiseen on hyödynnetty vanhan maatilan maidon jäähdytyskaivoa. Ylhäällä vesi purkautuu lähteikköisellä luonnonsuojelualueella maan pinnalle ja jatkaa rinteessä eteenpäin osittain puromaisesti, osittain ojin oikaistusti. Tämä vesi kulkee ojahaaroista lisää vettä keräten tallialueelle, jossa sitä viivytetään neljän altaan ketjussa, ennen sen purkautumista järveen.

Tallilla asuvilla noin 40 hevosella on mahdollisuus vilvoitella allasketjun ensimmäisessä altaassa. Allasketjun viimeistä allasta hyödynnetään puolestaan kesäisin ratsastuskentän kasteluun. Tämän altaan vedenpintaa voidaan myös säädellä vesitilanteen mukaan. Näin allasketjussa saadaan pidettyä mahdollisimman paljon vettä, mutta myös juoksutettua sitä voimakkaiden virtaamien aikaan. Hyöty altaista on siis tallille ilmeinen.

Haasteitakin tallialueella veden kanssa edelleen on; keväällä, sekä voimakkaiden sateiden jälkeen uoma tulvii hevostarhojen ja altaiden välissä kulkevalle tielle. Käynnillämme ensimmäisen altaan vesi näytti samealta, oletettavasti jyrkistä mäenrinteistä vauhdilla virtaavan veden mukaan lähteneen kiintoaineen takia.

Vesienhallinnan kehittämismahdollisuuksia

Maastotarkastelussa huomio kiinnittyi alueen suuriin korkeuseroihin. Uuhimäen huipun luonnonsuojelualueelta alkava uoma laskee mäenrinteessä sijaitsevalle peltoaukealle, jossa ensimmäiset lohkot ovat luonnonhoitopeltoina. Pellot eivät näytä kärsivän kosteudesta tuossa käytössä, jolloin ojauomia ei liene tarvetta uudistaa kuivatuksen vuoksi. Vanhoissa ojissa kun virtaama on uudistettuja hitaampaa, jolloin vesimassa ei liiku jyrkkää rinnettä pitkin yhtä vauhdikkaasti tallin piha-aluetta kohti ja eroosio on vähäisempää kuin peratuissa ojissa.

Rinteessä veden hidastaminen esimerkiksi pohjapadoin voisi olla yksi mahdollisuus pienentää tulvahuippuja ja eroosiota. Metsäojissa katkot ja uudistamisen välttäminen voisivat olla tässä kohteessa myös toimivia keinoja, koska rinnemetsissä kuivatus toimii todennäköisesti hyvin myös vähäisellä ojituksella.

Laskeutusaltaiden pinta-alaksi määritimme 1400 m2 (Paikkatietoikkuna), joka on noin 0,05 % valuma-alueesta. Vesiensuojelukosteikoissa tavoitellaan vähintään 1 % alaa valuma-alueesta vesiensuojelullisen tehon saavuttamiseksi. Tähän nähden tallin altaiden pinta-ala on pieni eli vesiensuojelulliset hyödyt ovat rajalliset, mutta käytännössä altaisiin jää kuitenkin osa virran mukana tuomasta kiintoaineesta ja niiden kasvillisuus sitoo myös ravinteita. Altaiden hyöty on myös ravinnon tarjoaminen linnustolle vesikasvien ja pohjaeläinten muodossa.

Altaikoissa yksi kehittämismahdollisuus olisi kaksitasouoman rakentaminen virtaussuunnassa ensimmäiseen altaaseen (kuva 2, allas A). Käytännössä kaksitasouoma muodostuu pääuomasta ja tulvatasanteesta ja sillä mukaillaan luonnontilaisen uoman rakennetta ja toimintaa; luonnonoloissa virtavesiä ympäröi lähes aina tulvatasanne. Kaksitasouomat ovatkin nykyisin yhä merkittävämmässä roolissa maatalouden luonnonmukaisessa peruskuivatuksessa.

Kaksitasouoman toiminta perustuu erilaisiin virtaamiin. Tulvatilanteissa vesi pääsee nousemaan tulvatasanteille ja kasvittunut tulvatasanne pidättää kiintoainesta ja ehkäisee eroosiota. Tasanteelle pidättyy myös hienojakoisiin savi- ja silttipartikkeleihin pidättyneitä ainesosia kuten fosforia, raskasmetalleja ja kasvinsuojeluaineita. Uoman virtaaman ollessa pienempi, alivesiuomassa virtaama on kuitenkin kohtuullinen, jonka vuoksi uoman liettyminen ja kiintoaineen kasautuminen pienenee. Tämä voi vähentää kaksitasouoman huoltotarvetta tavanomaiseen uomaan verrattuna (Västilä ym. 2015)

Pohdintaa altaiden hyödyntämisestä muilla talleilla

Mielestämme tallialueen laskeutusaltaat olivat innovatiivisesti rakennettuja ja tämäntyyppistä monihyötyisiä vesienhallinnan ratkaisuja voitaisiin käyttää laajemminkin talleilla. Lähtökohtana kannattaa aina pitää valuma-aluetarkastelua eli selvittää, miltä alueelta vedet virtaavat ja kuinka paljon niitä tulee. Näin altaiden mitoitus tulee sopivaksi.

Altaiden ohella kannattaa harkita mahdollisuuksien mukaan monivaikutteisia kosteikkoja, joilla voidaan edesauttaa luonnon monimuotoisuutta, erityisesti taantumassa olevaa vesilintukantaa. Lisäksi kannattaa selvittää mahdolliset alueen ojitusyhteisöt, joita on perustettu tyypillisesti sotien jälkeen, ja jotka ovat velvollisia huolehtimaan yhdessä vesienhallinnasta. Ojitusyhteisöjen jäsenyys siirtyy maanomistuksen siirtyessä, vaikka asia ei olisi maanomistajan tiedossa.

Tärkeää kohteita suunniteltaessa on selvittää myös mahdollinen kalankulku. Mikäli uoman yläjuoksulla on järviä tai lampia, kalankulku on mahdollista ja sitä ei saa estää. Mikäli kalankulkua ei ole, valuma-alue on sopiva ja tallilta löytyy sopivasti aluetta altaiden tai kosteikkojen toteuttamiseen sekä avuksi saa tarvittaessa alan asiantuntijoita, uusista toteutuksista voi olla monipuolista hyötyä sekä tallin toiminnalle, vastaanottavalle vesistölle että luonnon monimuotoisuudelle.

Poimi lisää ideoita hevostallien ympäristönsuojeluun sekä muihin kestäviin ratkaisuihin Vastuullinen hevosenpito -tiekartasta osoitteesta: https://laari.info/vastuullinen-hevosenpito. Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit -hanke on Euroopan Unionin osarahoittama. Rahoitus tulee Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Uudenmaan Elinvoimakeskusten kautta.

Seuraa Monimuotoisuutta valuma-alueyhteistyöllä (Vamos) -hanketta Vamos – Monimuotoisuutta valuma-alueyhteistyöllä – Laari ja Facebookissa. Vamos-hanke on Euroopan Maaseuturahaston osarahoittama.

---

Kirjoittaja

Teija Rantala, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu ja Sanna Antikainen, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu