Oppimisen haasteet ja pienet käytännön ongelmat ovat yleisiä niin opiskelussa kuin työelämässäkin. Oppimisen teoriat ovat usein suhteessa ratkaisukeskeiseen ajattelumalliin. Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa keskeistä on, että ratkaistavat ongelmat pystytään muotoilemaan tavoitteeksi, johon lähdetään etsimään ratkaisua. Näissä tilanteissa ratkaisun löytyminen edellyttää usein muutosta totutuista toimintatavoista. Uuden oppimisessa ja omaksumisessa olennaista on ilo uuden oppimisesta, yhteisöllisyys sekä vuorovaikutus toisten kanssa (Tiainen 2014). Ratkaisukeskeistä ajattelumallia voidaan hyödyntää myös kuntoutuksessa asiakkaan voimavarat huomioiden, kuten tämän artikkelin pohjana olleessa kehittämistyössä on tehty.

Artikkeli perustuu YAMK-opinnäytetyöhön Savonia-ammattikorkeakoulussa, jossa kehitettiin rakenteinen, ratkaisu- ja voimavarakeskeinen toimintamalli ohjaukseen. Kohderyhmänä ovat erityistukea tarvitsevat asiakkaat, joilla voi olla neuropsykiatrisia haasteita, kuten ADHD tai autismikirjon piirteitä, mutta malli soveltuu myös mielenterveys- ja päihdekuntoutujien ohjaukseen. Toimintamalli tarjoaa työntekijälle rakenteen, selkeyttä ja välineitä tavoitteelliseen sekä osallistavaan ohjausprosessiin (Huotari & Tamski 2019; Autismikirjon häiriö: Käypä hoito 2024).

Toimintamallin keskeinen tavoite on vahvistaa asiakkaan osallisuutta, itseohjautuvuutta, voimavarojen tunnistamista ja itsetuntemusta. Malli auttaa asiakasta löytämään omia vahvuuksiaan, lisää ymmärrystä omasta toiminnasta ja tukee elämänhallinnan taitojen kehittymistä.

Voimavara- ja ratkaisukeskeisyys ohjaa työskentelyä

Työmallin ydinajatus on, että asiakkaan vahvuudet, kiinnostuksen kohteet ja omat tavoitteet ohjaavat työskentelyä. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että voimavaralähtöinen lähestymistapa vahvistaa psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, parantaa toimintakykyä ja vähentää kuormitusta (Ibrahim, Michail & Callaghan 2014).

Tavoitteena on sisäisen kasvun, pystyvyyden ja toivon vahvistaminen. Kun huomio siirtyy ongelmista vahvuuksiin, se lisää motivaatiota ja sitoutumista muutokseen (Ryan, Lynch, Vansteenkiste & Deci 2011). Ratkaisukeskeinen työote suuntaa huomion käytännön keinoihin ja tavoitteisiin, ei ongelmien toistamiseen, mikä tukee asiakkaan aktiivista toimijuutta ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Työmalli tukee työntekijän tavoitteellista ja suunnitelmallista työotetta sekä auttaa kohdentamaan tukea yksilöllisesti asiakkaan tarpeisiin (Paltamaa ym. 2011).

Kolmiportainen ja joustava toimintamalli

Kehitetty toimintamalli rakentuu kolmiportaiseksi kokonaisuudeksi, joka etenee vaiheittain; aloitus, työskentely ja päätös. Tämä rakenne tukee suunnitelmallisuutta, turvallisuutta ja jäsentää ohjausprosessia. Rakenteisuus ja ennakoitavuus lisäävät asiakkaan turvallisuuden tunnetta ja auttavat hahmottamaan omaa etenemistä (Nyfors 2022).

Toimintamalli on joustava ja mukautuu erilaisiin tilanteisiin, asiakasryhmiin ja tavoitteisiin. Työntekijä ja asiakas voivat yhdessä valita tilanteeseen sopivat toiminnat ja harjoitteet, joita sovelletaan asiakkaan tarpeiden ja vahvuuksien mukaisesti. Toimintamuotoina hyödynnetään yksilö-, pari- ja pienryhmätyöskentelyä.

Psykoedukaatio ja toiminnallisuus tukevat oppimista

Psykoedukatiivinen näkökulma on olennainen osa työmallia. Asiakkaalle annetaan tietoa hänen omasta toimintakyvystään, vahvuuksistaan ja arjen haasteista ymmärrettävällä tavalla. Tämä lisää itseymmärrystä ja motivaatiota sekä auttaa soveltamaan opittuja taitoja käytännön tilanteisiin (Rezapour ym. 2022; Korfmacher ym. 2022). Toiminnalliset tehtäväharjoitteet tukevat

itsetuntemusta, voimavarojen tunnistamista ja sosiaalisten taitojen harjoittelua (Huotari & Tamski 2019). Sosiaalisia taitoja vahvistetaan erityisesti positiivisen ja turvallisen vuorovaikutuksen kautta, jossa asiakkaat saavat onnistumisen kokemuksia ja voivat harjoitella yhteistoimintaa (Talvio & Klemola 2017; Lu ym. 2022).

Keskustelun ja osallisuuden työvälineet

Kortit ja harjoitteet muodostavat käytännön työvälineen, joka tukee ohjaustyötä tuomalla selkeyttä, suunnitelmallisuutta ja konkreettisia keinoja asiakaslähtöiseen työskentelyyn. Aiemmin käytössä olleiden korttimallien lisäksi toimintamalliin kehitettiin korttipohjaisia harjoitteita ja tehtäviä, joita on pidetty mielekkäinä ja käyttökelpoisina asiakastyössä. Harjoitustehtävien ja korttien sisältö painottuu esimerkiksi kysymyksiin, vahvuuksia ja voimavaroja kuvaaviin sanoihin, tunnesanoihin ja kannustaviin lauseisiin, joiden avulla voidaan sanoittaa ja jäsentää asiakkaan kokemuksia sekä tukea keskustelun, tunnetyöskentelyn ja reflektion etenemistä (Huotari & Tamski 2019).

Turvallinen ilmapiiri vahvistaa oppimista ja osallisuutta

Työntekijän roolina on luoda myönteinen, turvallinen ja palautumista tukeva ilmapiiri, joka mahdollistaa yhteisen oppimisen, osallisuuden ja kokeilukulttuurin. Turvallinen vuorovaikutus rohkaisee osallistujia jakamaan omia kokemuksiaan, kokeilemaan uusia toimintatapoja ja vahvistamaan itsetuntemustaan (Talvio & Klemola 2017).

Ryhmäkokoonpanot valitaan asiakasryhmän tarpeiden ja vuorovaikutuksen sujuvuuden mukaan. Yksilö- pienryhmä- ja parityöskentely tarjoavat mahdollisuuden harjoitella sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta turvallisessa ympäristössä, mikä on erityisen tärkeää neuropsykiatrisille asiakkaille (Nyfors 2022). Turvallinen tila tukee aktiivista osallistumista, lisää onnistumisen kokemuksia.

Kehittämistyö jatkuu juurruttamisvaiheeseen

Työmallin käyttöönotto on ensimmäinen vaihe laajemmassa prosessissa, jossa sitä kehitetään ja juurrutetaan osaksi arkea. Mallin vakiinnuttaminen edellyttää johdon sitoutumista, moniammatillista yhteistyötä ja jatkuvaa arviointia. Avoin vuorovaikutus, yhteinen vastuu ja saavutettavat työvälineet vahvistavat voimavarakeskeisen työotteen juurtumista (Työterveyslaitos 2025).

Kirjoittajat:

Taru Mähönen, ohjaaja, neuropsykiatrinen valmentaja, s2314137@edu.savonia.fi

Annu Suvinen, ft, TtM, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

ADHD (tarkkaavaisuuden ja aktiivisuuden häiriö): Käypä hoitosuositus 2019. Suomen lääkäriseura Duodecim, Suomen lastenneurologinen yhdistys ry, Suomen neuropsykiatrinen yhdistys ja Suomen lastenpsykiatrinen yhdistys. https://www.kaypahoito.fi/hoi50061 Viitattu 28.9.2024.

Appelqvist-Schmidlechner, K., Lämsä, R. & Tuulio-Henriksson, A. 2018. Oma väylä: Kelan neuropsykiatrisen kuntoutuksen soveltuvuus, hyödyt ja koettu vaikuttavuus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia, 153. Helsinki: Kela. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138019/Tutkimuksia153.pdf?sequence=2&isAllowed=y Viitattu 28.9.2024.

Autismikirjon häiriö: Käypä hoito -suositus. 2024. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Lastenpsykiatriyhdistys, Suomen Nuorisopsykiatrinen yhdistys, Suomen Kehitysvammalääkärit, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ja Suomen Psykiatriyhdistys. https://www.kaypahoito.fi/kht00146 Viitattu 28.9.2024.

Huotari, A. & Tamski, E.-L. 2019. Tammenterho tarinoita: Kirja valmennuksesta. Mikkeli: Kopiopiste Ky.

Ibrahim, N., Michail, M. & Callaghan, P. 2014. The strengths-based approach as a service delivery model for severe mental illness: A meta-analysis of clinical trials. BMC Psychiatry, 14(243). https://doi.org/10.1186/s12888-014-0243-6 Viitattu 25.10.2025.

Kinnunen, T. & Hirvonen, M. 2020. Johtopäätökset: Saavutettavuudesta osallisuuteen. Teoksessa M. Hirvonen & T. Kinnunen (toim.), Saavutettava viestintä: Yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä (s. 227–248). Gaudeamus, Tallinna.

Kivinen, T., Vanjusov, H. & Vornanen, R. 2020. Asiakkaan ääni – osallisuus ja vaikuttamisen mahdollisuudet. Teoksessa A. Hujala & H. Taskinen (toim.), Uudistuva sosiaali- ja terveysala (267–293). Tampere University Press, Tampere.

Lu, L., Zhang, J., Tan, Y., Yang, H., Zhang, L., Zhang, D. & Zhu, Y. 2022. Effectiveness of combined psychosocial interventions for patients with schizophrenia: A systematic review and meta-analysis. Frontiers in Psychiatry, 13, Artikkeli 847105. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10990032/ Viitattu 19.5.2025.

Nyfors, H. 2022. Selvitys neuropsykiatrisen valmennuksen käytöstä ja koulutuksesta. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164390/STM_2022_20_rap.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 26.9.2024.

Paltamaa, J., Karhula, M., Suomela-Markkanen, T. & Autti-Rämö, I. 2011. Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Helsinki: Kela. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/594997ff-c668-475a-ad43-c32624e281c4/content Viitattu 26.9.2024.

Rezapour, T., Barzegari, M., Sharifi, E., Malmir, N., Ghiasvand, H., Salehi, M., Noroozi, A. & Ekhtiari, H. 2022. Neuroscience-Informed Psychoeducation for Recovery: A Program to Promote Metacognition in People with Substance Use Disorders. Basic and Clinical Neuroscience, 13(1), 113–124. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8818120/pdf/BCN-12-597.pdf Viitattu 19.5.2025.

Ryan, R. M., Lynch, M. F., Vansteenkiste, M. & Deci, E. L. 2011. Motivation and autonomy in counseling, psychotherapy, and behavior change: A look at theory and practice. The Counseling Psychologist, 39, 193–260. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0011000009359313 Viitattu 28.9.2024.

Talvio, M. & Klemola, U. 2017. Toimiva vuorovaikutus. Juva: Bookwell Digital.

Tiainen, R. 2014. Työssä jatkaminen-tukea ratkaisukeskeisesti. Jamit-hanke; työurien jatkamisen tuki 2012–2014. Kuntoutussäätiö.

Työterveyslaitos. 2025. Jaettu tieto ja osaaminen – yhteistyö ja kumppanuudet. Resilienssi ja jatkuvuudenhallinta -oppimateriaali. https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/resilienssi-ja-jatkuvuudenhallinta/yhteistyo-ja-kumppanuudet Viitattu 9.10.2025.