Ilmastonmuutos, luontokato ja kiristyvä turvallisuustilanne muokkaavat Suomen riskikenttää nopeammin kuin koskaan. Siksi tarvitsemme yhteisen käsityksen siitä, miten varautuminen rakennetaan uudelleen yli hallinnonalojen, toimialojen ja perinteisten rajojen.

Sendai-verkoston ympäristödialogi kokosi marraskuussa 2025 asiantuntijat yhteen etsimään ratkaisuja siihen, miten Suomi vastaa muuttuviin uhkiin ja vahvistaa koko yhteiskunnan resilienssiä.

Sisäministeriön koolle kutsuman dialogin tavoitteena on luoda ymmärrystä siitä, miten ilmastonmuutokseen ja sen laaja-alaisiin vaikutuksiin koko yhteiskunnassa voidaan vastata. Dialogin asiantuntija-alustajana toimi Emma Hakala, johtava tutkija Ulkopoliittisesta instituutista ja fasilitaattoreina Saara Karkulahti (Pohjois-Savon ELY-keskus) ja Jyri Wuorisalo (Savonia-ammattikorkeakoulu).

— Tarvitaan yhteistä ymmärrystä siitä, että Suomen varautumista on uudistettava vastaamaan muuttuvaa riskikenttää, jossa ilmastonmuutos, luontokato ja geopoliittinen epävarmuus kietoutuvat tiiviisti yhteen, kuvasi erityisasiantuntija Jari Honkanen Sisäministeriöstä.

Ympäristökriisit osana kokonaisturvallisuutta – ilmastonmuutoksen vaikutukset turvallisuuspolitiikkaan

Johtava tutkija Emma Hakala avasi dialogin ilmastoturvallisuuden näkökulmasta. Hän kuvasi, miten ympäristöriskit vaikuttavat yhä enemmän turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon, miten ilmastonmuutos kytkeytyy kansainvälisiin jännitteisiin ja konflikteihin sekä miten vihreä siirtymä ja huoltovarmuus on sovitettavissa yhteen muuttuvassa turvallisuusympäristössä.

Ympäristökriisien vaikutukset turvallisuuteen:

1. Suorat vaikutukset: ympäristönmuutoksen ihmisille aiheuttamat paikalliset uhkat, kuten tulvat, myrskyt, kuumuus ja kuivuus.

2. Ketjuuntuvat vaikutukset: ympäristömuutoksen ja sosioekonomisten tekijöiden yhteisvaikutukset, esimerkiksi toimitushäiriöt, heikkenevä ruokaturva, pakotettu muuttoliike ja konfliktit.

3. Siirtymävaikutukset: ympäristökriisin hillinnän ja sopeutumisen ei-toivotut seuraukset, kuten kiistat luonnonvarojen käytöstä, polarisaatio ja uudet materiaaliriippuvuudet.

Hakala korosti, että ympäristöturvallisuus on sotilaallisten kriisien keskellä olennainen osa kokonaisturvallisuutta: puolustautuminen autoritaarista valtaa vastaan on myös ympäristön puolustamista. Toisaalta ympäristön laiminlyöminen heikentää väistämättä puolustuskykyä.

— Kokonaisturvallisuus koskee koko yhteiskuntaa, ja se edellyttää elintärkeiden toimintojen, kuten ruoantuotannon, ylläpidon turvaamista sekä laajaa toimijajoukkoa ja varautumista tuleviin uhkiin. Ympäristön heikko tila heikentää väistämättä kokonaisturvallisuutta: ruoantuotanto, vesihuolto, energia, teollisuus ja liikenne ovat kaikki riippuvaisia luonnon kestävyydestä. Siksi tarvitsemme ennakointia ja suunnitelmallista varautumista, Emma Hakala kertoi.

Ilmaston, turvallisuuden ja arvojen risteyksessä – miten rakennamme kestävän ja resilientin Suomen?

Dialogissa korostettiin tarvetta siirtyä perinteisestä katastrofivalmiudesta kohti laajempaa varautumisen mallia, joka yhdistää ekologiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja turvallisuuspoliittiset näkökulmat yhtenä kokonaisuutena.

Käytetäänkö varat ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja varautumisen kehittämiseen vai puolustuksellisiin menoihin?

On hämmästyttävää, ettei ilmastonmuutoksen ja tieteen faktapohja ole kaikille selvää. Ennakoiva varautuminen on aina huomattavasti tehokkaampaa kuin jälkikäteinen reagointi. Äärisäihin varautuminen jää kuitenkin usein puolustuksellisten kulujen varjoon.

Ympäristöongelmat ovat monien globaalien konfliktien keskeisiä juurisyitä.

Jos ihmiskunta olisi kaukokatseisempi ja ratkoisimme ilmastonmuutokseen ja luontokatoon liittyvät ongelmat ajoissa, tarvitsisimme vähemmän panostuksia puolustusmenoihin.

Mitä haluamme siirtää tuleville sukupolville?

Kulttuuriperintö on osa henkistä kriisinkestävyyttä. Maisemien ja ympäristön jatkuvuus luo ihmisille pysyvyyden tunnetta ja identiteettiä. Näistä voi syntyä ristiriitoja: mikä on kaikkein tärkeintä, mitä arvoja pidämme pöydällä ja miten niitä punnitaan esimerkiksi tuulivoimarakentamisen yhteydessä?

Ketjuuntuvat riskit jäävät ilmastonmuutoksesta puhuttaessa usein pimentoon, vaikka ne voivat olla paljon vakavampia kuin suorat vaikutukset.

Ilmastonmuutos ymmärretään Suomessa yhä liian kapeasti ympäristökysymyksenä.

Varautuminen ei kiinnosta ketään ennen kuin jotain tapahtuu.

Kysymys kuuluu: onko meillä kyky tarttua toimeen ajoissa? Ilmastonmuutos koetaan usein liian abstraktiksi, joten se täytyy pystyä konkretisoimaan myös taloudellisten hyötyjen kautta, sillä raha on edelleen yksi vahvimmista ohjaavista voimista.

Resilienssi ja keskinäisriippuvuudet

Vihreä siirtymä, huoltovarmuus ja geopoliittiset riskit ovat tiiviisti sidoksissa. Päätöksenteon on huomioitava näiden kokonaisuuksien mahdolliset ristiriidat ja ratkaistava niitä yhteisellä suunnittelulla ja dialogilla.

Mistä yhteiskunnallinen resilienssi rakentuu?

Resilienssin ydintekijöitä ovat luottamus viranomaisiin sekä ihmisten valmius ja vastuu myös omatoimisesta varautumisesta. Viestintä on keskeinen osa resilienssiä, ja kansalaisten rooli korostuu: tarvitaan ajattelutavan muutos, jossa ymmärretään, että kansalainen on kokonaisturvallisuustimantin keskiössä. Myös kulttuuriperintö kasvattaa henkistä kriisinsietokykyä.

On myös kysyttävä, ovatko kansalaiset valmiita kantamaan oman osansa resilientin yhteiskunnan rakentamisesta ja onko tällaiselle politiikalle kannatusta. Suomessa siviili–sotilasyhteistyö on luonteva osa järjestelmää, mutta muualla Euroopassa näin ei aina ole.

Kuinka paljon hyvinvointiyhteiskunnan perustaa voidaan rapauttaa ennen kuin se alkaa heikentää koko yhteiskunnan resilienssiä?

Mitä tarvitaan lisää?

Tekemisen meininkiä, yhteistyötä, toiveikkuuden ilmapiiriä, naapuristakin välittämistä, verkostoitumista, tiedonjakoa ja tiedolla johtamista. Tarvitsemme yhteistä ja jaettua ymmärrystä siitä, että emme ole vastakkain vaan olemme olka olkaa vasten.

Moniääninen dialogi vahvistaa varautumista

Suomen Sendai-verkosto on sisäministeriön koordinoima yhteistyöalusta, joka kokoaa eri toimialojen asiantuntijat vahvistamaan yhteiskunnan varautumista, resilienssiä ja katastrofiriskien hallintaa. Verkosto on osa YK:n koordinoimaa katastrofiriskien hallintatyötä, joka perustuu kansainväliseen Sendai-sopimukseen.

YK:n sihteeristöön kuuluva UNDRR (United Nations Office for Disaster Risk Reduction) koordinoi Sendai-strategiaa eli kansainvälistä yhteistyötä katastrofiriskien vähentämiseksi. Sendain strategia on voimassa 2015–2030. Suomessa sisäministeriön pelastusosasto on vuodesta 2016 koordinoinut kansallista yhteistyöverkostoa, joka keskittyy YK:n Sendain strategian kansalliseen jalkauttamiseen. Strategian tavoite on muun muassa vähentää katastrofien aiheuttamia inhimillisiä ja taloudellisia vahinkoja ja parantaa katastrofeihin valmistautumista.

Savonia edustaa verkostossa ammattikorkeakouluja ja tuo Sendai-työhön korkeakoulusektorin osaamisen ja näkökulman.

Sendai-dialogi järjestettiin vahvistamaan Sendai-verkoston ennakointityötä, koska ilmastonmuutos, siihen sopeutuminen ja geopoliittisessa toimintaympäristössämme on tapahtunut huomattavia muutoksia viime vuosina ja niin ilmastoon kuin ihmisen toimintaan liittyvät uhat ovat voimistuneet.

Sendai-dialogin taustalla on myös yhteiskunnan turvallisuusstrategia, jossa tarkastellaan ympäristön muutosten, luontokadon ja ilmastonmuutoksen havainnointia ja seurantaa sekä niistä aiheutuvien uhkien torjuntaa ja muutoksiin varautumista.

Keskustelijat kutsuttiin Sendai-ryhmästä siten, että osallistujajoukko olisi mahdollisimman monipuolinen: mukana oli valtionhallinnon, tutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Dialogi toteutettiin Erätauko-menetelmällä, joka toi turvallisuuspoliittiseen keskusteluun uudenlaisen, luottamuksellisen ja moniäänisen tavan käsitellä vaikeita ja viheliäisiä kysymyksiä.

---

Kirjoittajat:

Anne Heikkinen, viestintä- ja vaikuttavuusjohtaja, Savonia-amk

Jyri Wuorisalo, TKI-asiantuntija, Savonia-amk

---