Elokuussa 2025 joukko Suomessa toimivia vironkielisiä ammattilaisia kokoontui ruudun äärelle tekemään historiaa. Valtakunnallinen asiantuntijatapaaminen, nimeltään Eesti Perede Foorum, kokosi yhteen sosiaalityön, kasvatuksen, terveydenhuollon ja järjestötoiminnan ammattilaisia Teamsiin, keskustelemaan virolaisten perheiden arjesta, palveluiden tarpeesta sekä jakamaan kokemuksia käytännön työstä.

Tapaamisen taustalla oli kokemus siitä, että monet virolaiset perheet jäävät Suomessa varhaisen tuen ulkopuolelle ja että vironkielisten ammattilaisten verkosto on hajanaista. Tavoitteena oli muodostaa ajankohtainen kokonaiskuva Suomessa asuvien vironkielisten perheiden tilanteesta, tunnistaa varhaisen tuen palveluiden kehittämistarpeita ja luoda vironkielisten ammattilaisten yhteistyöverkosto. Tapaaminen oli oleellinen osa Cathy Kononowin tutkimuksellisen kehittämistyön aineistoa.

Virolaiset ovat olleet viimeisen 15 vuoden ajan suurin maahanmuuttajaryhmä Suomessa. Tilastokeskuksen (2024) mukaan vironkielisiä on Suomessa noin 50 000, lisäksi kymmeniä tuhansia pendelöi Suomen ja Viron välillä tai elää ilman rekisteröitymistä. Muuton ensisijaisena syynä on työ, ja virolaisten työllisyysaste on huomattavan korkea (Baumgartner 2024). Vahva integroituminen työmarkkinoille voi kuitenkin kääntyä varjopuoleksi: virolaisten kieli- ja kulttuuritausta jää helposti näkymättömäksi, eivätkä erityistarpeensa aina tule esiin muiden maahanmuuttajaryhmien tavoin (Lagerspetz 2020).

Virolaisten kotoutumista on pidetty vähemmän vaativana kuin muiden maahanmuuttajaryhmien, minkä seurauksena he eivät aina hae tukea, ja ammattilaiset olettavat heidän selviytyvän ilman erityistä ohjausta (Tuomala 2016; Lagerspetz 2020). Tämän seurauksena perheet saattavat hakea apua vasta kriisivaiheessa, jolloin ongelmat ovat jo ehtineet kasautua (Tuomala 2016).

Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) velvoittaa kunnat ja hyvinvointialueet järjestämään ennaltaehkäisevän tuen palveluja, joiden tarkoituksena on tukea lapsen hyvinvointia ja vahvistaa vanhemmuutta. Laki puhuu koko väestön puolesta, mutta käytännössä ei toteudu yhdenvertaisesti. Vuoden 2024 raportti (Pitkänen ym. 2024) toteaa, että matalan kynnyksen palveluja ei ole riittävästi, ja erityisesti maahanmuuttajaperheet jäävät helposti väliinputoajiksi.

Edellämainitut aiheet aiheet nousivat keskusteluun myös ammattilaisten foorumissa. Perheiden parissa työskentelevät ammattilaiset kertoivat, että virolaisperheillä on vaikeuksia löytää tietoa olemassa olevista palveluista. Tämä heikentää perheiden osallisuuden kokemusta sekä haittaa kykyä hakea apua ajoissa. Esille nousivat kielitukea ja kulttuurisensitiivisyyttä. Kulttuurierot kasvatuksessa ja perhedynamiikassa voivat vaikuttaa suuresti siihen, miten perheet kokevat suomalaisen palvelujärjestelmän. Lisäksi nousi esiin palveluiden rakenteelliset puutteet. Tunnistettiin konkreettisia haasteita, kuten byrokratian monimutkaisuus, ennaltaehkäisevän tuen rajallisuus ja palveluiden hajanaisuus. Erityisesti mielenterveyspalveluiden osalta virolaiset ovat kokeneet vaikeuksia navigoida järjestelmässä ja löytää tarkoituksenmukaista tukea.

Viron väestötietojärjestelmän mukaan Suomessa asuu 12 112 alle 18-vuotiasta Viron kansalaista, mikä tarkoittaa arviolta 6000–7 000 lapsiperhettä (Viies, 2025). Varhaisen tuen näkökulmasta voimme kyseenalaistaa, kuinka moni näistä perheistä tarvitsisi Suomen sosiaalihuoltolain mukaisia tukipalveluita. Mutta tärkeämpi kuin tukea tarvitsevien tilastot, on fakta vironkielisten perheiden olemassaolosta Suomessa. Esimerkiksi missään tilastossa ei näy perhe, joka haki kouluikäiselle nepsy-lapselle tukea Tallinnasta – heillä ei ollut tietoa minkälaisia tukipalveluja Suomessa on. Näissä tilastoissa ei näy perhe, joka haki parisuhdeneuvontaa netin välityksellä Virosta, koska omista tunteista puhuminen on helpompi omalla äidinkielellä. Eikä näissä tilastoissa näy nuori äiti, joka muutti parin vuoden jälkeen takaisin Suomesta Viroon, koska koki jäävänsä vaille ymmärrystä, vaikka perhetyötä olikin tehty.

Varhaisen tuen opinnäytetyö vahvisti käsitystä siitä, että monialainen yhteistyö on varhaisen tuen keskeinen voimavara. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi maahanmuuttajaasiakkaiden kieli ja kulttuuri otetaan huomioon, ja palveluissa pyritään hyödyntämään kulttuuri- ja kielitietoista asiantuntijuutta pelkän tulkkauksen sijaan. Elämä toisen kielen ja kulttuurin keskellä lisää helposti yksinäisyyttä ja vähentää voimavaroja mutta kun ihmiset puhuvat henkilökohtaisista ja herkistä aiheista, äidinkielellä kommunikointi takaa turvallisuuden ja itsevarmuuden tunnetta.

Eesti Perede Foorum tarjosi arvokkaan pohjan virolaisperheiden tukemisen kehittämiselle Suomessa ja loi perustan pitkäjänteiselle, moniammatilliselle yhteistyölle eri toimijoiden välillä. Tapahtuman järjestämistä pidettiin merkittävänä, syntyi vahva yhteisöllinen synergia, ja osallistujat kokivat työskentelevänsä yhteisen tavoitteen eteen.

Emme voi tarjota jokaiselle maahanmuuttajaryhmälle palveluja omalla äidinkielellään. Väestöryhmän kokoa voidaan kuitenkin tarkastella kriteerinä, jonka perusteella arvioidaan tarvetta järjestää varhaisen tuen asiantuntijapalveluja myös kyseisen ryhmän kielellä. Virolaisten suuri määrä ja heidän asemansa työperäisenä maahanmuuttajaryhmänä tekevät perustelluksi sen, että heidän tarpeensa näkyvät myös varhaisen tuen palveluissa. Kohdennettu tuki voisi vähentää kriisivaiheessa tarvittavia kalliita korjaavia palveluja. Onko siis vironkielisille suunnattu varhainen tuki Suomessa todellinen mahdollisuus vai pelkkä fantasia?

Ensimmäisenä askeleena kehittää varhaista tuen palveluita voidaan maahanmuuttajien tarpeisiin voidaan vahvistaa kulttuurisesti sensitiivistä työotetta, lisätä kielitietoisuutta ja varmistamalla palvelujen saavutettavuus. Konkreettinen tapa on vahvistaa työntekijöiden kulttuurisensitiivisen työotetta ja huolehtia siitä, että tieto varhaisen tuen palveluista on omalla kielellä helposti saatavissa.

Cathy Kononowin opinnäytetyö löytyy www.theseus.fi-sivustolta marraskuussa 2025.

---

Kirjoittajat:

Cathy Kononow, varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja osallisuuden vahvistamisen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Baumgartner, T. 2024. “Ulkomaalaistaustaisten työllisyyden kasvu pysähtyi vuonna 2023”, Tieto & trendit, Tilastokeskus, 13.6.2024. Saatavilla: https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2024/ulkomaalaistaustaisten-tyollisyyden-kasvu-pysahtyi (luettu 1.10.2025).

Lagerspetz, M. 2020. Eestlased Soomes – vähemus, rahvastikurühm või midagi muud?. Teoksessa R. Alho & K. Kumer-Haukanõmm (toim.), Mobiilsus, ränne ja hargmaised kontaktid Eesti ja Soome vahel, s. 120–136. Turku: Siirtolaisuusinstituutti.

Pitkänen, S., Ranta, T., Mäkkylä, K., Aro, R., Aro, N., Kortelainen, J., Koski, N. & Stenvall, J. 2024.

Lasten ja perheiden sosiaalipalvelut: varhaisen tuen tilannekuva ja kehittämistarpeet.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:28. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-392-0 (luettu 1.10.2025).

Sosiaalihuoltolaki. 2014. 1301/2014. Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/en/legislation/2014/1301 (luettu 1.10.2025).

Tilastokeskus. 2024. Väestörakenne ja perhetilastot. Saatavilla: https://stat.fi/fi (luettu 1.10.2025).

Tuomala, E. 2017. Virolaisperheiden lastensuojeluasiakkuudet huostaanottoasiakirjoissa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos.

Viies, L. 2025. Counsellor – Diaspora Affairs and Cultural Diplomacy, Ministry of Foreign Affairs of Estonia. Yksityinen sähköpostiviesti 25.3.2025. Viestin saaja: C. Kononow.