Digitaaliset palvelut ovat yleistyneet terveydenhuollossa viime vuosina koronapandemian ansiosta (Dufva & Rekola 2023, 48; STM 2024a). Terveydenhuollon suurimpana haasteena on ollut kustannuksien nousu, iäkkäiden määrän ja kroonisten sairauksien lisääntyminen, palveluiden oikea-aikainen ja tarkoituksen mukainen käyttö (Briggs 2020, 39). World Health Organization järjestön eli WHO:n (2021) mukaan digitalisaation avulla voidaan helpottaa sairauksien diagnostiikkaa, lisätä hoidon jatkuvuutta ja helpottaa hoitopäätöksien tekemistä kerätyn datan avulla. Potilaiden hoidon kannalta relevantin tiedon kerääminen ja jakaminen terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön on tehostunut. (WHO 2021, 8.) Digitalisaation avulla voidaan parantaa ja kehittää terveydenhuollon palveluiden tehokkuutta, laatua ja potilasturvallisuutta. Terveydenhuollon resurssien käyttö kohdentuu paremmin digitalisaation avulla. (Neittaanmäki ym. 2021, 11–12; Guillari ym. 2024, 5.)

Hoidon tarpeen arvioinnin avulla voidaan parantaa palveluiden saatavuutta, kohdentaa terveydenhuollon resurssien käyttöä, jolloin potilaat saavat oikeanlaista hoitoa riittävässä ajassa ja turhat käynnit vähenevät (Briggs 2020, 39; STM 2024b, 28). Perusterveydenhuollossa laillistetut ammattihenkilöt eli sairaanhoitajat arvioivat hoidon tarvetta (THL 2023, 30). Sairaanhoitajat ovat keskeisessä roolissa potilaiden hoitoon ohjauksessa (Briggs 2020, 39). Hoidon tarpeen arviointi on vaativa tehtävä, jossa vaaditaan teknologisen osaamisen lisäksi hyviä vuorovaikutustaitoja sekä laajaa hoitotyön osaamista (Eriksson ym. 2020, 1677). Digitaalisten työvälineiden avulla voidaan helpottaa potilastietojen kirjaamista, viestintää potilaiden kanssa, parantamalla palveluiden saatavuutta ja potilasturvallisuutta (Öberg ym. 2018, 966).

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia vaikutuksia digitalisaatio on aiheuttanut sairaanhoitajien tekemään hoidon tarpeen arviointiin. Tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, johon valittiin 12 tutkimusartikkelia analysoitavaksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin kehittämiseen.

Digitalisaation tuomat hyödyt hoidon tarpeen arviointiin

Digitalisaatio toi useita hyötyjä hoidon tarpeen arviointiin. Sairaanhoitajien mukaan digitaalisten palveluiden saatavuus parantui, kun yhteydenottaminen terveydenhuoltoon helpottui (Rydell ym. 2025, 7; Havard ym. 2024, 74). Digitaalisten työvälineet toivat ajansäästöä, tehostivat työnkulkua ja hoitoprosesseja. (Havard ym. 2024, 74–75; Frennert ym. 2023, 6 Laukka ym. 2021, 7; Rydell ym. 2025, 5–6; Kujala & Hörhammer 2022, 5; Kujala ym. 2020, 968). Potilaita pystyttiin hoitamaan enemmän lyhyemmässä ajassa, joten hoidon tehokkuus ja vaikuttavuus paranivat (Vaughan ym. 2024, 6). Iho-oireita pystyttiin arvioida paremmin etävastaanotolla kuin puhelimitse (Rydell ym. 2025, 5–6). Videovastaanotot helpottivat potilaiden kehonkielen ja ilmeiden tarkkailua (Roleau ym. 2024, 6). Videomahdollisuus helpotti hoidon tarpeen arviointia potilaan kuulemisen ja näkemisen yhdistämisen vuoksi. (Roleau ym. 2024, 7; Rydell ym. 2025, 6). Oirekyselyt keräsivät dataa potilaiden voinnista, joka nopeutti hoidon tarpeen arviointia ja kirjaamista potilastietojärjestelmään (Laukka ym. 2021, 7). Päätöksien tekeminen helpottui kyselyn tietojen avulla (Eriksson ym. 2022, 502–503).

Digitalisaation tuomat haasteet hoidon tarpeen arviointiin

Digitalisaatio toi myös haasteita sairaanhoitajille työmäärän lisääntymisen vuoksi. Yhteydenottokanavat ja työtehtävät lisääntyivät, kun työtä ei kehitetty digitalisaation mukana vaan, uusia työtehtäviä lisättiin vanhojen rinnalle (Frennert ym. 2023, 6; Kujala & Hörhammer 2022, 6; Eriksson ym. 2022, 502–503; Kujala ym. 2020, 969; Laukka ym. 2021, 7–8). Sairaanhoitajien suorituspaineet lisääntyivät potilaskontaktin määrän suurentumisen ja pitkittyneiden keskusteluiden vuoksi, jolloin työn tehokkuus heikentyi (Frennert ym. 2023, 6; Frennert ym. 2024, 7). Pitkittyneet keskustelut ja rajoittuneempi arviointi voivat johtaa virheellisiin arvoihin, jolloin potilasturvallisuus saattaa vaarantua (Rydell ym. 2025, 5–7). Tekniset haasteet hankaloittivat laadukkaan ja turvallisen hoidon tarjoamista potilaille (Frennert ym. 2023, 8; Roleau ym. 2024, 7). Oirekyselyn avulla kerättyjen vastausten epätarkkuus heikensi hoidon tarpeen arvioinnin tehokkuutta ja luotettavuutta (Rydell ym. 2025, 5; Frennert ym. 2023, 7; Kujala & Hörhammer 2022, 6; Eriksson ym. 2022, 502–503; Laukka ym. 2021 7–8).

Johtopäätökset

Hoidon tarpeen arvioinnin tehokkuus parantui digitalisaation myötä, mutta työn määrä, monimutkaisuus sekä kuormittavuus lisääntyivät. Digitaalista teknologiaa käyttöönottaessa tulee kehittää myös aiempia työtehtäviä, jotta ne tukevat toisiaan. Työn monimutkaisuus ja määrä eivät lisääntyisi, jos digitalisaation käyttöönotto suunniteltaisiin kehittämällä koko hoidon tarpeen arvioinnin prosessia. Digitalisaatio on tarkoitus helpottaa työskentelyä eikä vaikeuttaa sitä.

Digitaalisessa yhteydenottokanavassa on huomioitava, ettei kaikkia asioita voida hoitaa sitä kautta. Kiireellistä arvioita vaativat oireet on arvioitava muualla, jotta potilaan hoito ei viivästyisi ja eikä potilasturvallisuus vaarantuisi. Tekniset haasteet voivat myös vaikuttaa keskustelun etenemiseen, jos potilaalla ei ole riittäviä taitoja käyttää palvelua tai sairaanhoitajan teknisessä osaamisessa on puutteita. Teknistä osaamista on päivitettävä säännöllisesti, jotta digitaaliset palvelut voivat olla hyödyllisiä ja turvallisia. Digitalisaation hyödyt eivät tule kunnolla esiin, jos palvelun käyttö ei ole sujuvaa.

Oirekyselyitä hyödyntäessä hoidon tarpeen arvioinnissa on sairaanhoitajan pysyttävä luottamaan potilaan kertomiin oireisiin. Potilailla tulee olla mahdollisuus kertoa avoimen kysymyksen avulla tilanteestaan, jotta oirekyselyn vastausten virheet voitaisiin minimoida. Kun oirekyselyiden vastausten luotettavuus kasvaa, hoidon tarpeen arviointi tehostuu ja sairaanhoitajien työnmäärä vähenee.

Yhtenäinen ja standardoitu hoidon tarpeen arviointi lisää palveluiden tasalaatuisuutta, kun jokaiselle tehdään samoilla perusteilla arviointi. Kun digitaalinen hoidon tarpeen arviointi on sujuvaa, sairaanhoitajien työtaakka ei pääse kasvamaan liian suureksi ja he jaksavat työssään paremmin. Digitalisaation avulla hoidon tarpeen arvioinnista voi tulla potilasturvallisempaa ja tehokkaampaa, joka helpottaa sekä potilaita että ammattilaisia.

Kirjoittaja:

Elisa Kela, Digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Briggs, J. K. 2020. Telephone triage protocols for nurses. E-kirja. Philadelphia: Wolters Kluwer. Viitattu 11.5.2025.

Dufva, M. & Rekola, S. 2023. Megatrendit 2023. Ymmärrystä yllätysten aikaan. Sitra. Helsinki: Puna Musta Oy. https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2023/. Viitattu 11.5.2025.

Eriksson, P., Hammar, T., Lagrosen, S., & Nilsson, E. 2022. Digital consultation in primary healthcare: the effects on access, efficiency and patient safety based on provider experience; a qualitative study. Scandinavian Journal of Primary Health Care, 40(4), 498–506. https://doi.org/10.1080/02813432.2022.2159200. Viitattu 11.5.2025.

Eriksson, I., Wilhsson, M., Blom, T., Broo Wahlström, C. & Larsson, M. 2020. Telephone nurses’ strategies for managing difficult calls: A qualitative content analysis. Nursing open, 7(6), pp. 1671-1679. https://doi.org/10.1002/nop2.549. Viitattu 11.5.2025.

Frennert, S., Petersson L. & Erlingsdóttir, G. 2023. “More” work for nurses: the ironies of eHealth. BMC Health Serv Res 23, 411 (2023). https://doi.org/10.1186/s12913-023-09418-3. Viitattu 11.5.2025.

Frennert, S., Rydenfält, C., Muhic, M. & Erlingsdóttir, G. 2024. Unveiling the heterogeneous utilisation of the same digital patient management platform: Case studies in primary healthcare in Sweden. BMC health services research, 24(1), pp. 831–14. https://doi.org/10.1186/s12913-024-11287-3. Viitattu 11.5.2025

Guillari, A., Sansone, V., Giordano, V., Catone, M. & Rea, T. 2024. Assessing digital health knowledge, attitudes and practices among nurses in Naples: a survey study protocol. BMJ Open 2024;14:e081721. https://doi.org/10.1136/bmjopen-2023-081721. Viitattu 11.5.2025.

Havard, M., Whistance, M., Johns, G., Drew, S., Cusens, C., Thomas, S., Khalil, S., Ogonovsky, M., & Ahuja, A. 2024. Defining digital nursing. British Journal of Nursing, 33(2), 72–77. https://doi.org/10.12968/bjon.2024.33.2.72. Viitattu 11.5.2025.

Kujala, S., Hörhammer, I., Hänninen-Ervasti, R. & Heponiemi, T. 2020. Health Professionals’ Experiences of the Benefits and Challenges of Online Symptom Checkers. Stud Health Technol Inform. 2020 Jun 16; 270:966-970. https://doi.org/10.3233/shti200305. Viitattu 11.5.2025.

Kujala, S., & Hörhammer, I. 2022. Health Care Professionals’ Experiences of Web-Based Symptom Checkers for Triage: Cross-sectional Survey Study. Journal of Medical Internet Research, 24(5). https://doi.org/10.2196/33505. Viitattu 11.5.2025.

Laukka, E., Kujala, S., Gluschkoff, K., Kanste, O., Hörhammer, I. & Heponiemi T. 2021. Leaders’ support for using online symptom checkers in Finnish primary care: Survey study. Health Informatics J. 2021 Oct-Dec;27(4). https://doi.org/10.1177/14604582211052259. Viitattu 11.5.2025.

Neittaanmäki, P., Lehto, M. & Savonen, M. 2021. Yhteiskunnan digimurros. Jyväskylä: Yliopistopaino. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/75328. Viitattu 11.5.2025.

Razavi, S., Farrokhnia, N. & Davoody, N. 2022. Nurses’ experience of using video consultation in a digital care setting and its impact on their workflow and communication. PloS one, 17(5), p. e0264876. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0264876. Viitattu 11.5.2025.

Rouleau, G., Wu, K., Parry, M., Richard, L. & Desveaux, L. 2024. Providing compassionate care in a virtual context: Qualitative exploration of Canadian primary care nurses’ experiences. Digit Health. 2024 Jan 9;10:20552076231224072. https://doi.org/10.1177/20552076231224072. Viitattu 11.5.2025.

Rydell, E., Jakobsson, U., & Stjernswärd, S. 2025. Nurses’ experiences of text-based digital triage at primary healthcare centres in Sweden: a qualitative interview study. BMC Nurs 24, 48 (2025). https://doi.org/10.1186/s12912-025-02683-z. Viitattu 11.5.2025.

STM 2024a. Digitaalisten terveyspalvelujen käyttö, käyttäjät, tuotanto ja vaikuttavuus: Esiselvitys. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:12. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165522. Viitattu 11.5.2025.

STM 2024b. Käsikirja: Digitalisaatiota ja sitä koskevien toimintatapojen, osaamisen ja kulttuurin edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:37. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8657-2. Viitattu 11.5.2025.

THL 2023. Hoitoilmoitusopas terveydenhuollolle 2023 v 1.2. https://www.julkari.fi/handle/10024/145806. Viitattu 11.5.2025.

Vaughan, C., Hedden, L., Lukewich, J., Mathews, M., Marshall, E. G., Meredith, L., Ryan, D., Spencer, S., Braithwaite, S., Wickett, J. Marchuk, S. & Dufour, E. 2024. Nurses’ experiences with virtual care during the COVID-19 pandemic: A qualitative study in primary care. BMC Nurs 23, 896 (2024). https://doi.org/10.1186/s12912-024-02540-5. Viitattu 11.5.2025.

WHO 2021. Global strategy on digital health 2020-2025. https://www.who.int/publications/i/item/9789240020924. Viitattu 11.5.2025.

Öberg, U., Orre, CJ., Isaksson, U., Schimmer, R., Larsson, H. & Hörnsten, Å. Swedish primary healthcare nurses’ perceptions of using digital eHealth services in support of patient self-management. Scand J Caring Sci. 2018 Jun;32(2):961–970. https://doi.org/10.1111/scs.12534. Viitattu 11.5.2025.