Aloitin opiskelun ensimmäistä kertaa Savoniassa Musiikin ja Tanssin yksikössä jo vuonna 1999, jolloin starttasi ensimmäinen musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma. Valmistuin keväällä 2004 huilunsoitonopettajaksi. Sen jälkeen tie vei Helsinkiin kymmeneksi vuodeksi, mutta haaveilin viimeisinä vuosina muuttavani takaisin kotiseudulleni Kuopioon.
Olin laulanut koko ikäni, tehnyt sivuaineopintoja laulusta sekä työskennellyt solistina ja laulunopettajana. Tutustuin aikuiskoulutustukeen ja päätin hakea Savoniaan rytmimusiikin osastolle laulunopettajan opintoihin. Oli taloudellisesti järkevää opiskella edullisemmalla paikkakunnalla, koska tulot putosivat ruhtinaallisesta aikuiskoulutustuesta huolimatta ja olihan oppilaitos tuttu entuudestaan. Ja niin kävi, että minulle myönnettiin opiskelupaikka, kahden vuoden opintovapaa töistä ja aikuiskoulutustuki. Muutin Kuopioon ja valmistuin rytmilaulunopettajaksi kolmessa vuodessa leppoisalla opiskelutahdilla.
Sain töitä laulun- ja huilunsoitonopettajana, joten irtisanouduin vanhasta työstäni opintovapaan päätyttyä. Samana vuonna Savoniassa alkoi taidepedagogiikan YAMK-koulutus, joka kiinnitti huomioni. Epäröin hakea koulutukseen, sillä olinhan tässä vaiheessa löytänyt tulevan aviomieheni ja kolmannella kuulla raskaana. Aloitin kuitenkin opinnot syksyllä, ison vatsani kanssa, täynnä odottavaa intoa. Kävin loppuvuodesta synnyttämässä ja pieni nyytti osallistui jo kolmen viikon iässä lähiopetusviikonloppuun.
Mainio maskotti mukana matkalla
Ensimmäisen vuoden kuljetin vauvaa opinnoissa ja hänestä kehkeytyikin mainio maskotti ja taiteentekijä pienessä ja intensiivisessä opintoryhmässämme. En ehkä muista paljoa siitä ajasta sumuisten yöunien ja hormonimyrskyjen ansiosta, mutta jälkeen päin ajateltuna oli ihanaa, että lähdin opiskelemaan äitiyslomalla. Opinnot pitivät tietyllä lailla kiinni siitä, mikä oli ammatillista minua ja ihan muuta kuin kotiäitiys. Vaikka esseenkirjoitus illan hämärinä tunteina tuntui välillä vaikealta, tietyt haasteet kuitenkin pitivät minut käynnissä ja pakottivat käyttämään aivoja ylipäätään muuhunkin kuin jokelteluun. Välillä stressasin kovasti kasaantuvista etätehtävistä, mutta sitten vilkaisin tuhisevaa tyttövauvaa ja asiat loksahtivat aina oikein päin tärkeyshierarkiassa ja kirjoittaminenkin alkoi sujua.
Opinnoissa parasta on ollut ehdottomasti muut opiskelijat ja upea ajatuksenvaihto ammatillisista asioista. Kouluttajina on pääosin ollut tanssialan taiteilijoita, tutkijoita ja pedagogeja, mikä on avartanut monialaista katsomusta oman taiteen tekemisessä. On ollut hienoa saada opetusta, tukea, kannustusta ja ideoita niin merkittäviltä kulttuurialan vaikuttajilta kuin Savoniasta löytyy. Lisäksi olen saanut mielenkiintoisia oppeja mm. muotoilun, näyttämötekniikan ja musiikin ammattilaisilta.
Opinnäytetyökonsertti laittoi liikkeelle jotain suurta
Työtehtävät ja produktiot ovat olleet hurjan mielenkiintoisia. Kiinnostuin tanssitaiteen ja -tutkimuksen käsitteistä niin paljon, että päätin kirjoittaa opinnäytetyöni niihin liittyen. Paula Salosaari esitteli meille luennollaan koreologian eli tanssitiedon teoriaa liikkeen materialisoimisesta tilassa. Miksei näitä elementtejä voisi kokeilla soveltaa ja yhdistää teoriana suoraan musiikkiin? Päätin toteuttaa näitä tanssiteorian komponentteja improvisoidussa, tutkivassa opinnäytetyökonsertissani.
Uudessa taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmassa improvisoinnilla ja sen opettamisella on jalansija. Tämä on tuntunut luovan epätietoisuutta ja epäröintiä varsinkin klassisen musiikin opettajien keskuudessa, jotka eivät välttämättä ole saaneet koulutusta asiaan, improvisoineet ennen, saati opettaneet sitä.
Tämä keskustelu sai minut pohtimaan voisiko tanssitaiteen puolelta hyödyntää aivan uudenlaista oppia. Voisiko liikkeen termistön hyödyntäminen laskea muusikon itsekritiikkiä, vapauttaa luomaan uudella tavalla, unohtaa sen miltä lopputuloksen pitäisi kuulostaa? Tanssiteoriaan tutustuminen ja tutkiminen panivat alulle tämän konsertin. Lopulta se synnytti luovuuden kipinän ja laittoi liikkeelle jotain suurempaa kuin sanoiksi on mahdollista pukea. Tätä haluan tehdä enemmän!
Päätän kirjoitukseni erästä konsertin palautetta siteeraten:
”Olisi tervetullutta omalla alallani, kuten muillakin aloilla kuten mainitsit, kokeilla ennakkoluulottomasti ja rohkeammin asioita. Lisää tällaista huikeutta!”
Opinnäytetyön konsertin palaute
Kiinnostuitko alasta?
Tutustu musiikin ja tanssin opintotarjontaan!