Ihmisen valmennuksen lainalaisuuksia on tutkittu perinpohjaisesti, koska urheilun äärimmäisen kilpailulla ja markkinoiltaan massiivisella sektorilla jokainen etulyöntimahdollisuus on merkitsevä. Taiteen puolella tanssilääketiede on tunnustettu tutkimuskohde, mutta resurssit ovat kuin yksittäinen lamppu stadionin valoissa verrattuna liikuntalääketieteeseen ja urheiluvalmennukseen. Vaan mikä pätee ammattiurheilijan valmennuksellisiin periaatteisiin, pätee myös tanssinharrastajan ohjaamiseen. Tästä syystä tanssiopettajan koulutusohjelmassa Savonialla opetetaan myös valmennustietoa.

Monet näkevät ammattimaisen valmennuksen yhä edelleen taiten suunniteltuna harjoitusohjelmointina, jossa valmentaja vie ja urheilija vikisee. Vaikka tällaisten metodien käytöstä yhä edelleen saadaan lukea mediasta – mikä osaltaan yllä pitää edellä mainittua mielikuvaa -, niin ponnistetaan nykyaikaisessa valmennuskulttuurissa yleisesti urheilijalähtöisyydestä. Menestyneet valmentajat Erkka Westerlundista (mm. miesten jääkiekkomaajoukkue) ja Henrik Dettmannista (mm. miesten koripallomaajoukkue Susijengi) lähtien ovat rakentaneet valmennuksensa urheilijakeskeiselle ja vuorovaikutteiselle valmennussuhteelle ja myötätuntoista valmennusta käsitellään samaa nimeä kantavassa kirjassakin.

Nämä lähtökohdat resonoivat suoraan tanssinopettajan koulutussisältöihin, jotka ovat jo paljon pidempään olleet oppijalähtöisiä. Koulutusohjelmassa syvennytään neljän vuoden ajan ihmisen kohtaamiseen, pedagogiikkaan, taidon oppimiseen ja opettamiseen sekä kehon ja mielen teemoihin. Valmennustiedon sisällöt rakennetaan opinnoissa tukemaan näitä osa-alueita tarkastelemalla valmennuskulttuuria, kuormitusfysiologiaa, fyysisten ominaisuuksien – kuten kestävyyden, voiman ja liikkuvuuden – harjoittamista, harjoittelun jaksottamista sekä kokonaiskuormitusta suhteessa tanssiin.

Tanssifysiologian puolella ei ole resursseja orkestroida tutkimusta samalla tavalla kuin urheilussa, jossa esimerkiksi suorituskyvyn fysiologia tuottaa 2 300 PubMed-hakutulosta pelkästään vuodelta 2025. Tanssi ja taide voivat kuitenkin tarjota urheiluun oppeja, jotka ovat jalostuneet jopa vuosituhansia. Näitä ovat niin taidon harjoittaminen, kehollisuus, itsetuntemus kuin ihmiskäsityskin. Toimintaympäristön kulttuuria johtamisesta toteuttavalle tasolle laajentava juttu on se, että kun aidan ylittää, voi sitä tarkastella toiselta puolelta. Henrik Dettmanin sanoin: ”Urheilu ei muutu ja kehity, jollei me ymmärretä taiteen ja kulttuurin mahdollisuutta, inputtia meille. Se on se, millä me voidaan päästä vielä askel eteenpäin. Me ollaan hyvällä tiellä, mutta meillä on vielä pitkä matka.” (Ylen Urheiluhullut-keskusteluohjelma, 18.11.2019)