Vaatetusmuotoilun opiskelija

Digitaalinen muoti voi auttaa tekemään muotiteollisuudesta vihreämmän

#savoniaAMK

Digitaalinen muoti ja vaatteiden 3D-mallinus ovat jatkuvasti kasvavia trendejä muotiteollisuudessa. 3D-mallinnus avaa kehittyessään muotialan yrityksille ja kuluttajille kokonaan uusia mahdollisuuksia.

Verkkokaupasta tilattujen vaatteiden palauttaminen kuormittaa ilmastoa valtavasti. Jos voisimme jatkossa sovittaa vaatetta virtuaalisesti verkkokaupassa ennen ostopäätöksen tekemistä, se voisi vähentää riskiä, että mieli muuttuu, kun fyysinen vaate lopulta saapuu.

Lisäksi muotialan yritykset voisivat myydä sosiaalisessa mediassa kasvofiltterien tavoin käytettäviä vaatemallistoja. Voisimme pukeutua huippumerkkien muotiin todennäköisesti huomattavasti halvemmalla digitaalisesti, kuin fyysisen vaatteen ostamalla. Digitaalisen vaatteen valmistukseen ei kulu yhtä paljon luonnonvaroja kuin fyysisen vaatteen valmistuksessa.

Kaikki tämä on jo mahdollista ja 3D-teknologian hyödyntäminen on edennyt vaateteollisuudessa pitkälle. Kuluttajat joutuvat kuitenkin odottaman vielä hetken sitä, että etätyökokoukseen voisi vaihtaa uuden jakun hiiren klikkauksella.

3D-mallinnus säästää resursseja tuotteen kehitysvaiheessa

Iida Pitkänen, 30, valmistuu tänä keväänä Savonian muotoilun tutkinto-ohjelmasta. Pitkänen on opinnäyteyössään perehtynyt kankaan digitointiin ja sivuaa siinä myös digitaalista muotia. Vaatteen valmistukseen kuluvien resurssien mittaaminen tuotekehitysvaiheessa on huomattavasti nopeampaa ja edullisempaa, kun käytössä on 3D-mallinnus.

Sininen 3D-ohjelmassa tehty asu.
Iida Pitkäsen 3D-mallintama asu, jolla hän osallistui Pietarissa järjestetylle CLO3D-verkkokurssille.

– 3D-mallinnus mahdollista todella paljon, kun suunnittelijan ei heti tarvitse tehdä fyysistä prototyyppiä tuotteesta. Se säästää myös materiaaleja. Voimme helposti katsoa, miten paljon enemmän kangasta kuluu ja mitkä ovat tuotteen kustannukset, jos esimerkiksi takki on 10 senttiä pidempi, Pitkänen kertoo.

– Olen itse hyödyntänyt 3D-mallinnusta apuna leikkuukaavan tekemisessä, jotta voin visualisoida itse miltä vaate näyttää, ennen kuin lähden ompelemaan varsinaista fyysistä prototyyppiä. Tämä ei ole tyypillinen tapa tehdä kaavaa, mutta se on minulle nopea ja helppo tapa kokeilla kaavamuutoksia.

Kuopiossa asuva Pitkänen on aiemmin valmistunut vaatetustompelijaksi. Hän opiskeli myös tietotekniikkaa, mutta kun opinnot eivät tuntuneetkaan omilta, Pitkänen haki Savonialle ja muotoilu vei mennessään.

Yliopistossa tietotekniikkaa opiskellessaan Pitkänen pääsi tutustumaan 3D-mallinnukseen. Virtuaalimaailman yhdistäminen käsillä tekemiseen onkin Pitkäselle unelmien täyttymys. Vapaa-ajallaan Pitkänen harrastaa paljon erilaisia käsitöitä.

Pitkänen on ehtinyt tehdä Savonian opintojensa aikana kaksi harjoittelua eri hankkeissa. Toinen näitä hankkeista on Digital & Circular Fashion House. Harjoittelu lisäsi Pitkäsen ymmärrystä siitä, millaisia hyötyjä 3D-mallinnus voisi vaateyrityksen näkökulmasta sille tarjota näyttävien tuotekuvien lisäksi.

– Olen päässyt tekemään Sasta Oy:lle demoa monomateriaaleista ja hyödyntämään 3D-mallintamista osana monomateriaalituotekehitystä. Lisäksi pääsin syventämään osaamistani 3D-mallinnuksessa ja erilaisten ohjelmistojen käytössä. Toivon saavani valmistumisen jälkeen töitä joko digitaalisen muodin tai 3D-mallintamisen parista, esimerkiksi pelialalta. Haluaisin ottaa haltuun lisää erilaisia mallinnusohjelmistoja, Pitkänen kertoo.

Tekstiilin ominaisuudet virtuaalisen muotoon

Neljä vuotta kestävässä muotoilijan tutkinnossa opitaan käyttämään paljon erilaisia ohjelmia ja laitteita. Pelkästään 3D-mallinnuksen käytettäviä ohjelmia on useita ja lisäksi Savonialla on useita huipputason laitteita, jotka auttavat muotoilijoita toteuttamaan ideoitaan. Materiaaliskanneri selvittää esimerkiksi kankaan värin, läpinäkyvyyden ja sen, millaisia uurteita tai kohoumia materiaalissa on.

– Meille tuli juuri uusi materiaaliskanneri Vizoo xTex A4, joka on kuin pieni studio. Se ottaa kuvia kankaasta. Niiden ja algoritmien pohjalta se luo mappeja, jotka muodostavat digitoidun kankaan visuaalisen puolen. Sen fyysiset ominaisuudet pitää määrittää erikseen.

Kankaan digitoiminen on yhdistelmä kankaan mitattuja fyysisiä ominaisuuksia sekä skannattua tai muutoin kuvattua pintatekstuuria.

– Savonialla on myös materiaalianalysaattori Browzwearin Fabric Analyzer Fab, joka mittaa kankaan ominaisuuksia, kuten paksuuden, taipuisuuden ja venyvyyden, Pitkänen kertoo.

Kankaan mitatut ominaisuudet voidaan viedä 3D-malliin, jolloin kangas käyttäytyy virtuaalimaailmassa kuten se käyttäytyisi reaalimaailmassa.

– Toivon todella, että vaatteiden valmistajat ymmärtäisivät, ettei heidän tarvitse itse osata tehdä digitointuja kankaita. Sen sijaan vaatebrändien kannattaisi maksaa kangasvalmistajien tekemistä digitoiduista kankaista. Niitä voi ostaa aivan kuten kankaita muutenkin, Pitkänen pohtii.