Neljä naista seisoo yhdessä hymyillen. Kolme heistä säätää kirkkaan violettia, röyhelöistä mekkoa, jota keskellä oleva vanhempi nainen käyttää. Tausta on pelkkä valkoinen, ja ryhmä vaikuttaa iloiselta ja yhteistyökykyiseltä.

Jotain uutta, vanhaa ja sinistä – opiskelijat loivat rehtorin Linnan juhla -asun

Itsenäisyyspäivän iltana yli kaksi miljoonaa suomalaista istahtaa ruudun ääreen seuraamaan vastaanottoa Presidentinlinnassa. Tänä vuonna juhlavieraiden joukossa nähdään myös Savonian rehtori Mervi Vidgrén.

Vuoden 2025 juhlien teema on koulutus ja sivistys yhteiskunnan rakentajana. Teemaan sopii siis erittäin hyvin, että rehtori edustaa Savoniaa muotoiluopiskelijoiden suunnittelemissa ja valmistamissa iltapuvussa ja koruissa. Neljännen vuoden opiskelijat Anniina Saanila ja Emma Timoharju saivat tehtävänannon marraskuussa, joten aikataulu oli tiukka. Timoharju suunnitteli juhlapuvun ja Saanila korun. Samalla korusta tuli Saanilan opinnäytetyö ja Timoharju puolestaan suoritti työharjoittelun pukua valmistaessaan.

Molemmille tilaustöiden tekeminen oli jo valmiiksi tuttua, mutta Linnan juhliin tilaus oli ensimmäinen laatuaan.

– Onhan tämä tosi hieno mahdollisuus. Vähän jännittää, sillä aikataulu on tiukka, opiskelijat kertovat.

Siniseen mekkoon pukeutunut nainen seisoo korkean työpöydän ääressä ja katsoo mietteliäästi kannettavaa tietokonetta, jossa on kuvia eri asuihin pukeutuneista ihmisistä. Huone on valoisa, ja taustalla on valokuvausstudion laitteita.
Mervi Vidgrénin linnanjuhlapuku vuodelta 2019 oli myös opiskelijioden suunnittelema ja valmistama.
Kolme ihmistä kokoontuu kannettavan tietokoneen ympärille muokkaamaan sinipukuisen henkilön digitaalisia kuvia kynää ja grafiikkataulukkoa käyttäen studiossa, jonka taustalla näkyy valokuvauslaitteita.
Emma Timoharju tekee nopeasti ideoiden pohjalta muokkauksia luonnoksiin.

Kierrätys kunniaan – puvut kantavat mukanaan myös muistoja

Puvussa hyödynnettiin Vidgrénin Linnan juhlien iltapukua vuodelta 2019, joka oli niin ikään opiskelijoiden käsialaa. Puvun istuvuus ei kuitenkaan ollut enää paras mahdollinen, joten puvusta päätettin hyödyntää alaosa ja valmistaa kokonaan uusi yläosa. Entisen puvun hyödyntämisen lisäksi rehtori esitti toiveen elegantista tyylikkyydestä. Koruun hän toivoi näyttävyyttä.

– Ajattele, opiskelijat värjäsivät kankaan silloin itse, rehtori ihastelee esitellessään taivaansinisestä silkkikreppikankaasta tehtyä mekkoa.

Laadukkaan materiaalin hyödyntäminen uudelleen on pelkästään järkevää.

– On vastuullista hyödyntää ja muodistaa vanhaa. Kaiken ei tarvitse aina olla uutta. Samalla pukuun tulee ajan kerroksia ja lisää tarinoita vuosi vuodelta, lehtori Laura Pakarinen sanoo.

Pakarinen ohjasi rautaisella ammattitaidolla opiskelijoita suunnittelu- ja valmistusprosessissa. Korumuotoilun osalta ohjaajana toimi lehtori Risto Nylund. Molemmille uniikkien pukujen ja korujen valmistamisen ohjaaminen on hyvin tuttua, sillä Savonian opiskelijat tekevät paljon tilaustöitä osana opiskelua. Linnan juhlissakin opiskelijoiden kädenjälkeä on päästy ihailemaan useasti ennenkin.

Neljä naista on kirkkaasti valaistussa huoneessa. Yksi nainen säätää toisen violettia mekkoa, kun kaksi muuta katselee ja hymyilee, ja kaikki heijastuvat suuresta peilistä. Ilmapiiri vaikuttaa ystävälliseltä ja yhteistyökykyiseltä.
Hyvin menee! Emma Timoharju (vas.) ja Anniina Saanila pääsivät suunnittelemaan Mervi Vidgrénin juhla-asua ja -korua osana opintojaan.

5,7 metriä kangasta

Itsenäisyyspäiväviikolla kokoonnuttiin puvun viimeiseen sovitukseen ennen viimeistelyä. Vain parin viikon aikana entisen puvun ympärille oli loihdittu näyttävä, kirkkaan sininen ja aavistuksen liilaan taittuva takkimekko.

– Siinä on häivähdys Savonian pinkkiäkin mukana, rehtori ihastelee.

Silkkitaftista valmistettu takki puetaan entisen mekon hameosan päälle. Kerroksellisesta hameesta poistettiin pari kerrosta, sillä takki on jo itsessään runsas: kangasta takkiin meni 5,7 metriä. Epäsymmetrinen kaulus, näyttävät hihat ja helman röyhelöt yhdistettynä upeaan kankaaseen luovat liki majesteetillisen vaikutelman.

Vanhempi nainen kirkkaan violetissa, kerroksellisessa mekossa seisoo hymyillen, kun kaksi nuorempaa naista auttaa häntä sovittamaan asua. He ovat huoneessa, jossa on tavallinen valkoinen seinä ja harmaa lattia.
Viimeisessä sovituksessa tarkasteltiin vielä puvun ja korun istuvuutta ennen viimeistelyjä. Vielä tässä vaiheessa korun messinkiosaa ei oltu hopeoitu.
Henkilöllä on yllään kiiltävä, kerroksellinen violetti mekko tai takki, ja toinen henkilö säätää kangasta sumeilla käsillään. Kuvassa keskitytään vaatteen rakenteeseen ja yksityiskohtiin.
Helmat ojennukseen!

Silkkitaftin käsittelyssä on omat haasteensa.

-Tämä on melkeinpä vaikein mahdollinen kangas ommella, kankaalla on ihan oma tahto, Pakarinen kertoo Timoharjun työn jälkeä ihastellessaan ja istuvuuttaa tarkistaessaan.

Timoharju kertoo, että pukua tehdessä on tehty pitkää päivää. Samaa koskee myös Saanilan valmistamaa korua.

Korun messinkilevy kiiltelee tasaisena ja hopeituna.

– Sain levyn tasaiseksi vasaroimalla, tunnista toiseen, Anniina Saanila kertoo.

Vanhan puvun sinistä kangasta on hyödynnetty myös kaulakorussa. Olkapäille kauluksen päälle laskeutuva hopeitu messinkilevy jatkuu toisella olkapäällä laskostetulla sinisellä kankaalla. Kangasta hyödynnettiin myös uudistamalla entinen iltalaukku.

Korulta toivottiin etukäteen näyttävyyttä ja sitä se tosiaankin on. Isokokoisuudestaan huolimatta se on miellyttävä kantaa. Korun istuvuutta ja oikeaa korkeutta tarkisteltiin vielä huolella viimeisessä sovituksessa.

Mustalla mallinukella on oikealla puolella hopeinen metallinen olkaosa ja vasemmalla olkapäällä on punottu kuninkaansininen kangas, joka on raaputettu vasemmalle olkapäälle valkoista taustaa vasten.
Lähikuva kiiltävästä, kaarevasta metallisesta lisävarusteesta mustalla kankaalla, jossa on koristeellinen sininen röyhelö, mahdollisesti osa vaatetta tai korua.
Anniina Saanilan suunnittelema ja valmistama näyttävä koru on tehty messinkilevystä, joka on hopeoitu. Vanhan juhlapuvun sininen silkkikreppikangas laskeutuu kauniisti vasemmalle olkapäälle. Kuvat korusta: Anniina Saanila.

Juhlapuku ja koru ovat osa samaa kokonaisuutta. Siksi opiskelijat tekivät tiiviisti yhteistyötä suunnitteluvaiheessa. Se, millaiseksi puvun yläosa muotoitui, vaikutti ratkaisevasti korun muotoutumiseen. Nyt ne käyvät vuoropuhelua keskenään ja tuovat hienosti esille kotimaista suunnittelua ja Savonian muotoiluopetuksen ja -osaamisen laadukkuutta.

Sekä muistuttavat siitä, että hienoimmankin juhlapuvun kruunaavat mukana kulkevat muistot.

Vanhempi nainen, jolla on silmälasit ja kiiltävä, kerroksellinen violetti puku, poseeraa valkoisen seinän edessä ja katsoo olkansa yli toinen käsi rinnallaan.
Valmiina juhlaan! Emma Timoharjun suunnittelema ja valmistama juhlatakki on tehty silkkitaftista. Alla entisen juhlapuvun hameosa.