Käsityötä ja 3D-tulostusta – Marco Hietala ja Savonia löysivät yhteisen sävelen
Kun maailmanluokan basisti tarvitsee juuri omiin sormiin sopivan plektran, on 3D-skannaus ja -tulostus osoittautunut oivaksi tuotekehityksen apuvälineeksi. Savonian 3D-tulostuksen asiantuntijat ovat olleet työssä merkittävänä apuna.
Marco Hietala tunnetaan ennen kaikkea maailmanluokan basistina, mutta taustalla on myös klassisen kitaran koulutus. Ja juuri kitaratausta toi hänet vuosikymmeniä myöhemmin Savonian 3D-tulostuslaboratorioon.
Kymmenisen vuotta sitten Marko innostui ottamaan uudelleen haltuun kitaran näppäilytekniikkaa. Sen myötä kasvoi kiinnostus pystyä vaihtamaan sormisoitosta plektrasoittoon saumattomasti.
– Kokeilin erilaisia plektroja, mutta itselle sopivaa ei löytynyt, joten aloin viilailemaan plektroja itse.
Kaikenlaista tuli kokeiltua. Hietala rakensi omia prototyyppejä paloista yhteen liimaamalla. Plektroja syntyi esimerkiksi muovipullojen korkkien kannoista yhteen kasaamalla. Käsin rakentaessa jokainen tulos on hieman erilainen.
– Tajusin, että olisi helpompaa, jos minulla olisi yhdestä kappaleesta tehty prototyyppi. 3D-tulostus tuli mieleen yhtenä vaihtoehtona.
TKI-asiantuntija Antti Alonen muistelee, että ensimmäinen yhteydenotto tuli Markolta jo muutama vuosi sitten.
3D-teknologia nopeuttaa kehitystyötä
Soittajalle plektran sopivuus käteen, sen materiaali, jännite, voima ja kestävyys ovat tärkeitä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat soittotuntumaan merkittävästikin. Ominaisuuksia ei voi testata oikein muuten kuin käytännössä testaamalla.
– Sain plektroja useamman kymmenen kappaletta eri materiaaleista. Niitä vertailemalla huomasin, että nylonissa oli riittävästi joustoa ja jännitettä. Kun plektroja oli paljon, muutoksia on helppo kokeilla. Työ olisi ollut huomattavasti hitaampaa, jos minun olisi pitänyt rakentaa jokaisella kerralla uusi plektra alusta pitäen.
Alonen sanoo, että kyseessä on varsin tyypillinen tilanne yrityselämän tuotekehityksestä.
– 3D-tulostus nopeuttaa iteraatioprosessia. Käytännössä prosessi toimii niin, että käsin rakennettu prototyyppi 3D-skannataan, jonka jälkeen siitä muodostettua 3D-mallia muokataan halutuilta osin. Tämän jälkeen kappale 3D-tulostetaan, sitä testaillaan ja muokkaillaan käsin. Tätä kiertoa toistetaan, kunnes lopputuloksena on haluttu tuote. Alkuvaiheessa tulostimme osia muutamista eri materiaaleista eri tulostusmenetelmillä, ja niistä valittiin jatkokehityksen kannalta paras.
Ideasta myytäväksi tuotteeksi
Marko Hietala kertoo olevansa kiinnostunut tieteestä ja teknologiasta.
– Olen tieteellinen hippi. Teknologia ja löydökset kiinnostavat. Luen paljon ja vaikka olen maallikko, suhtaudun asioihin avoimin mielen ja olen ehkä keskimääräistä valveutuneempi.
Yhteinen sävel muusikon ja insinöörien kanssa onkin löytynyt helposti. Haastatteluhetkellä Hietala tuli Savonian tulostuslaboratorioon näyttämään työstämäänsä prototyyppiä. Palaverissa Hietala kävi yhdessä Alosen ja testausinsinööri Sampsa Ylösen kanssa erilaisia tulostusmahdollisuuksia.
– Tulostimella voidaan tulostaa eri kokoisia ja jos halutaan, myös vasenkätisiä plektroja, he muistuttavat.
Vaihtoehdot kiinnostavat Hietalaa, sillä mielessä siintää ajatus, että hänen luomastaan sormiplektrasta voisi tulla myös myytävä tuote.
– Ennen kaikkea haluan, että esimerkiksi rundille lähtiessä minulla on kustomoituja plektroja jemmassa isompi varasto. Mutta aion katsoa loppuun asti, voisiko tässä olla saumaa myös liiketoiminnalle, hän miettii.
Hietala antaa Savonian asiantuntijoille ja heidän asiantuntemukselleen varauksetonta kiitosta tuotteen kehitystyöstä.
Sivistys on jyvällä oloa ja tietämättömiä on helppo hallita
Hietala ei ole huomannut, että ammattipiireissä 3D-tulostus näkyisi vielä isommin muusikkojen varusteissa. Tekoäly puolestaan vaikuttaa niin musiikissa kuin 3D-tulostuksessa, kuten kaikilla muillakin aloilla. Hietalaa tekninen kehitys ei pelota.
– Se, mitä tekoäly ei voi korvata, on ihmiskosketus. Se elämys, minkä saa livekeikoilla ei ole sama jonkun hologrammin kanssa. Ihminen on maapallon mielikuvitusrikkain rotu, en usko, että sen pyyhkäiseminen maailmasta onnistuu ihan helposti.
Entä millainen suhtautuminen muusikolla on koulutukseen ja sivistykseen? Koulunkäynti ei lukiossa Hietalaa liiemmin innostanut, paitsi niiden aineiden osalta, jotka kiinnostivat. Englannista hän kirjoitti laudaturin.
Termi sivistys herättää Hietalassa kaksijakoisia tunteita.
– Minusta sivistys on sellaista jyvällä oloa asioista ja uutisten seuraamista. Sen verran on tullut nähtyä maailmaa, että tiedostan meidän suomalaisten elävän lintukodossa. Maksan ihan mielelläni veroja, kun niistä kustannetaan terveydenhuoltoa, kouluruokailua, apua osattomille sun muuta.
Sivistyksen sijaan Hietala puhuisi valveutuneisuudesta.
– Siitä, että pystyy luomaan mielipiteen sen pohjalta, mitä tietää, ei sen pohjalta, mitä kuulee kavereilta. Opiskeleminen ja tieteellinen tutkimus eivät ole elitismiä. Ne, jotka sitä väittävät, tietävät, että tietämättömiä on helppo hallita.