Hoidon aloittamisen viive on keskeinen tekijä akuuteissa hätätilanteissa, kuten sydänpysähdyksissä ja vaikeissa verenvuodoissa. Viive vaikuttaa suoraan potilaan selviytymisennusteeseen. Voisi todeta, että olipa kyse sairauskohtauksesta, onnettomuudesta tai tulipalosta, ensimmäiset 15 minuuttia ovat usein ratkaisevia. Esimerkiksi sairaalan ulkopuolisessa sydänpysähdyksessä jokainen minuutti ilman tehokasta elvytystä ja tarvittaessa defibrillaatiota heikentää selviytymisen mahdollisuuksia (Perkins ym. 2015; Schierbeck ym. 2022).

Kaikki etulinjan viranomaiset kohtaavat haasteita, jotka liittyvät vasteaikoihin, maantieteellisiin etäisyyksiin sekä resurssien saatavuuteen. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla tai vaikeasti saavutettavissa kohteissa avun viivästyminen voi olla merkittävä ongelma (Calleja ym. 2020; Alanazy ym. 2019). Samat kysymykset tulevat vastaan myös suurissa yleisötapahtumissa: vaikka auttajia on paikalla, potilaan tavoittaminen ei aina ole yksinkertaista.

Savonia-ammattikorkeakoulu on kehittänyt RoboMoveAI-hankkeessa älykkäitä ratkaisuja henkilön etsintään, hätätilanteen tunnistamiseen, informaation lisäämiseen ja ensiapuvälineiden kuljettamiseen tilannepaikalle. Tässä artikkelissa kuvaamme ajassamme olevia mahdollisuuksia, tutkimustietoa ja toteuttamiamme pilotointeja simuloiduissa tilanteissa. Artikkelissa tarkastelemme Kuopio Maratonilla elokuussa 2026 toteutettua pilotointia, jonka yhteydessä saatiin käytännnön kokemuksia teknologian käytännön soveltuvuudesta.

Tausta

Viime vuosina miehittämättömien ilma-alusten eli droonien käyttö on noussut potentiaaliseksi ratkaisuksi vasteen nopeuttamiseen. Erityisesti älydroonit, jotka hyödyntävät autonomisia navigointijärjestelmiä, reaaliaikaista paikannusta ja etäohjausta, mahdollistavat ensiapuvälineiden, kuten automaattisten defibrillaattoreiden (AED), toimittamisen nopeasti tapahtumapaikalle. Teknologinen kehitys tarjoaa mahdollisuuden lyhentää aikaa hätätilanteen tunnistamisesta ensimmäisen hoitotoimenpiteen aloittamiseen.

Dronen tehtävä voi olla muutakin kuin tavaran kuljettaminen. Ilmasta välittyvä kuva voi auttaa tunnistamaan tapahtumapaikan, arvioimaan kulkureittejä ja paikantamaan ihmisiä, joiden luokse pääsy on maasta käsin hankalaa. Konenäön avulla kuvasta voidaan etsiä ihmishahmoja ja lämpökamera voi täydentää näkyvän valon kameran havaintoja. Nämä ominaisuudet ovat kiinnostavia etenkin tilanteissa, joissa etsittävä alue on suuri ja käytettävissä oleva henkilöstö rajallinen (Simões ym. 2025; Tolonen ym. 2026).

Mahdollisuuksia on tarkasteltu myös hätäkeskustoimintaan kytkeytyvissä ratkaisuissa, joissa AED-dronen lähettäminen voi käynnistyä sydänpysähdysepäilyn perusteella. Järjestelmän toimivuus ei kuitenkaan synny pelkästä automaattisesta lähettämisestä. Jonkun on vastaanotettava laite, löydettävä se turvallisesti ja osattava käyttää sitä. Samalla peruselvytyksen tulee jatkua. Tästä syystä teknisen lentosuorituksen ja varsinaisen hoidon aloittamisen välinen ero on tärkeä.

Tutkimustietoa

Tutkimustulokset tukevat droonien käytön mahdollisuuksia hätätilanteissa. Claessonin ym. (2017) ruotsalaisessa tutkimuksessa vertailtiin dronen ja ensihoidon saapumisaikoja simuloiduissa sydänpysähdystilanteissa. Boutilier ym. (2017) puolestaan tarkastelivat laskennallisesti, miten AED-drooneista muodostuva verkosto voitaisiin sijoittaa siten, että defibrillaattori saataisiin nopeammin avuntarvitsijan luokse. Molemmat tutkimukset nostivat esiin kysymyksen siitä, voisiko ilma-alus täydentää maitse tapahtuvaa ensihoitoa erityisesti silloin, kun välimatkat ovat pitkiä.

Myöhemmissä tutkimuksissa on siirrytty lähemmäs todellista toimintaympäristöä. Schierbeckin ym. (2022) tutkimuksessa selvitettiin AED-laitteiden toimittamista epäiltyihin sydänpysähdyksiin. Vuonna 2023 julkaistussa ruotsalaisessa havainnoivassa tutkimuksessa drone saapui ambulanssia ennen 37 tapauksessa 55 vertailukelpoisesta tehtävästä (67 prosentissa tapauksista). Aikahyödyn mediaani oli 3 minuuttia 14 sekuntia. Luku kuvaa näitä vertailuun soveltuneita tilanteita, eikä sitä voi yleistää kaikkiin sydänpysähdystehtäviin (Schierbeck ym. 2023).

Van Veelenin ym. (2024) satunnaistetussa simulaatiotutkimuksessa dronella toimitettu defibrillaattori lyhensi aikaa ensimmäiseen iskuun verrattuna tutkimuksessa käytettyihin vaihtoehtoisiin toimintatapoihin. Smithin ym. (2025) simulaatiotutkimuksessa AED saatiin toimitettua perille yhdeksässä yhdestätoista tilanteesta. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin viiveitä myös ennen lentoa ja dronen saapumisen jälkeen. Lisäksi laitteen käyttöönotto ei ollut kaikille auttajille ongelmatonta.

Aiempi tutkimus on keskittynyt droonien tekniseen suorituskykyyn, lentoreitteihin ja vasteaikoihin, mutta yhä enemmän myös niiden käytettävyyteen ja integroitumiseen osaksi olemassa olevia ensihoitojärjestelmiä. Tulokset viittaavat siihen, että droonit voivat saavuttaa kohteen nopeammin kuin perinteiset ensihoitoyksiköt erityisesti harvaan asutuilla alueilla tai liikenteellisesti haastavissa ympäristöissä. Käyttöönottoon liittyy edelleen haasteita, kuten sääolosuhteiden vaikutukset, lainsäädännölliset rajoitteet, turvallisuuskysymykset ja käyttäjien ohjaaminen kriisitilanteissa (Zhang, Cao & Ye 2026).

Tutkimuksia lukiessa on syytä erottaa toisistaan kolme asiaa: milloin drone saapuu, milloin ensiapuväline saadaan auttajan käsiin ja milloin varsinainen hoito alkaa. Nämä aikapisteet eivät ole sama asia. Muutaman minuutin etumatka lentomatkassa ei vielä kerro, kuinka paljon potilaan hoito nopeutui, saati miten selviämisennuste voisi muuttua. Nämä näkökulmat ovat olleet ohjaavia tekijöitä myös hankkeemme kokeiluissamme.

Case Kuopio Maraton 2026

Kuopio Maratonin yhteydessä 29.8.2026 toteutimme kokeilun, jossa tarkasteltiin droneteknologian käyttöä tapahtuman ensiapupäivystyksen tukena (Kuva 1). Mukana oli hankkeen teknisestä toteutuksesta vastanneet (artikkelin kirjoittajat) sekä Suomen Punaisen Ristin Kuopion ja Siilinjärven osastojen ensiapupäivystäjiä. Kokeilun käytännön järjestelyistä ja päivystäjien näkökulmasta keräsimme kokemuksia.

Tapahtuma tarjosi kiinnostavan ympäristön teknologian testaamiseen. Kuopin Maraton juoksureitti ulottuu laajalle alueelle, ja ensiapupartioiden on pystyttävä liikkumaan sekä paikantamaan apua tarvitseva henkilö. Tällaisessa ympäristössä kysymys ei ole ainoastaan siitä, kuinka nopeasti väline kulkee paikasta toiseen. Vaan ennen kaikkea siitä, miten tieto avuntarpeesta saadaan ja miten lähin tarkoituksenmukainen auttamisresurssi ohjataan kohteeseen.

Ennen demonstraatioita päivystäjille esiteltiin käytettävää kalustoa ja sen toimintaa. Simuloituja autettavia esittivät teknisestä toteutuksesta vastanneet henkilöt. Ensiapupäivystäjät seurasivat pilottiharjoituksen toteutusta, mutta eivät toimineet harjoituksissa auttajina tai tiedon vastaanottajina.

Simulaatiossa tilanteessa toinen drone välitti tilannekuvaa ja harjoitusdefibrillaattori saatiin kuljetettua toisella dronella simuloidun sydänpysähdyspotilaan luokse (VIDEO 1). Kokeilussa ei mitattu vertailukelpoisesti aikaa avuntarpeen tunnistamisesta defibrillaattorin käyttöönottoon, mutta todennäköisesti drone olisi ollut tavallista ensiapupartiota nopeampi defibrillaatorin tuoja.

Kokeilussa oli paikalla seitsemän ensiapupäivystäjää, joista neljä antoi kirjallista palautetta. Palautteet kerättiin syyskuussa 2026, ja ne kuvaavat päivystäjien havaintoja ja kehittämisajatuksia.

Yksi palautteista tiivisti hyvin sen, mikä ensiaputoiminnan näkökulmasta on olennaista: ”Viiveen saaminen lyhyeksi yksi haaste, muutoinhan tuo näytti pelittävän.” Huomio on osuva. Pelkkä onnistunut lento ei vielä riitä, jos valmisteluun, hälytyksen välittämiseen tai välineen vastaanottamiseen kuluu aikaa. Kun kyse on sydänpysähdyksestä, toimintaketjua on tarkasteltava kokonaisuutena.

Palautteissa nousi esiin myös ajatus dronen tuottaman paikkatiedon yhdistämisestä ensiapupäivystyksessä käytettävään karttapohjaiseen tilannekuvaan. Eräs päivystäjä kuvasi ratkaisua kehityskelpoiseksi ja nosti esille sekä ”karttahimmeliin” integroinnin että lämpökameran mahdollisuudet etsinnässä. Toisessa palautteessa pohdittiin tapahtumanumeron tai rannekkeen yhteyteen liitettävää paikanninta.

Ensiapuvälineen kuljettamisesta kohti älykästä tilannekuvaa

Dronen käyttötarkoitusta kannattaa tarkastella ensiapupäivystyksessä laajemmin kuin yksittäisen välineen kuljettamisena. Jos tapahtuma-alueella havaitaan maahan tuupertunut ihminen, ensiapupäivystyksen johtajan on saatava tietää paitsi sijainti myös se, mikä partio on käytettävissä ja mistä suunnasta kohteeseen pääsee. Ilmasta saatava kuva voi parhaimmillaan täydentää tätä tilannekuvaa. Samalla tekoäly voisi tulevaisuudessa auttaa havaitsemaan ihmisiä ja poikkeavia tilanteita kamerakuvasta.

On kuitenkin eri asia tunnistaa ihminen kamerakuvasta kuin tunnistaa avuntarve. Konenäkö voi erehtyä, ja ihmishahmon löytyminen kuvasta ei kerro hänen terveydentilastaan. Järjestelmän on pystyttävä tuottamaan tietoa, jota ihminen voi arvioida ja jonka perusteella voidaan tehdä turvallisia päätöksiä. Henkilöetsinnän tekoälyratkaisuja käsittelevä tutkimus korostaa edelleen esimerkiksi kuvamateriaalin laadun, havaintoetäisyyden ja eri kameratyyppien yhdistämisen merkitystä (Simões ym. 2025; Tolonen ym. 2026).

Osana kehittämistyötä olimme kehittäneet sovelluksen, jonka avulla drone voi tunnistaa ihmisen liikkumisessa tapahtuvia poikkeamia. Sovellus analysoi älypuhelimen antureiden perusteella ihmisen liikkumista ja asentoa ja antaa järjestelmälle signaalin esimerkiksi silloin, kun ihminen kaatuu, hänen asentonsa muuttuu äkillisesti tai hän jää liikkumattomaksi. Ajatuksena on, että esimerkiksi juoksutapahtumassa äkillisesti kaatuva ja maahan liikkumattomaksi jäävä osallistuja voisi herättää järjestelmän huomion. Tällöin dronelle tulisi paikkatieto suoraan ja drone kiinnostuisi tehtävästä. Tätä sovellusta ei kuitenkaan testattu Kuopio Maratonin yhteydessä. Sovellus korvattiin erillisellä hälytys toiminnolla, joka aktivoidaan käyttäjän toimesta. Hälytystoiminto lähettää puhelimen sijaintitiedon dronen ohjaamiseen käytettävään valvomo-ohjelmaan. Näin pystytään todentamaan tiedonsiirto hälytyksestä dronen lentoonlähtökomentoon ja autonomiseen lennätykseen kohteeseen, saadun koordinaatin perusteella. Jatkokehittämisen kannalta keskeinen kysymys onkin, kuinka luotettavasti järjestelmä pystyy tunnistamaan poikkeavat tilanteet ja miten tieto saadaan välitettyä mahdollisimman nopeasti osaksi operatiivista toimintaa.

Tilannekuvan kehittämisessä keskeistä olisi yhdistää avuntarvitsijan sijainti, ensiapupartioiden tehtävätilanne ja mahdolliset kulkureitit samaan näkymään, joka tukee päätöksentekoa. Kuopio Maratonin kokeilussa tällaista integraatiota ei toteutettu, mutta ensiapupäivystäjien palaute antaa hyvän lähtökohdan seuraavan vaiheen suunnittelulle

Pohdinta – teknologia on hyödyllistä vasta osana toimivaa auttamisketjua

Droneteknologian kehitys on ollut nopeaa. Laitteiden kantokyky, kamerat, paikannus ja ohjelmistot mahdollistavat jo paljon sellaista, mikä vielä muutama vuosi sitten olisi ollut vaikeaa toteuttaa. Akuuttihoidon ja ensihoidon näkökulmasta kysymys on kuitenkin lopulta varsin yksinkertainen: saadaanko potilas apuun aikaisemmin ja pystytäänkö hoito aloittamaan nopeammin? Jos tähän ei saada vastausta, teknologia jää helposti kiinnostavaksi demonstraatioksi.

Kuopio Maratonin kokeilu oli tässä mielessä hyödyllinen. Se osoitti, että harjoitusdefibrillaattorin kuljettaminen dronella onnistui simuloidussa tilanteessa, mutta toi samalla esiin teknisen toimintavarmuuden kysymykset. Juuri tällaisia havaintoja pilotoinneissa pitääkin syntyä. Kaiken ei tarvitse onnistua ensimmäisellä kerralla, sillä kehittämisen kannalta myös epäonnistumiset kertovat, mitä on vielä ratkaistava. Olisi kuitenkin väärin tulkita kokeilua näyttönä siitä, että dronella saadaan jo nyt potilaalle nopeammin vaikuttavaa hoitoa.

Seuraavissa kokeiluissa mittaamisen pitäisi alkaa jo siitä hetkestä, kun avuntarve havaitaan. Erikseen tulisi kirjata hälytyksen välittyminen, päätös dronen lähettämisestä, lentoonlähdön valmistelu, lentoaika, välineen saapuminen, sen vastaanottaminen ja ensimmäinen hoitotoimenpide. Samassa tilanteessa olisi hyödyllistä mitata myös ensiapupartion eteneminen ilman dronea. Näin voisimme tunnistaa, missä vaiheessa mahdollinen aikahyöty syntyy ja missä se menetetään. Mittaaminen olisi tärkeää tehdä useissa toistetuissa harjoituksissa, ei vain yksittäisessä onnistuneessa lennossa.

Toinen merkittävä kysymys liittyy henkilöstöön ja johtamiseen. Ensiapupäivystäjien palautteessa todettiin, ettei dronen kehittäminen ja lennättäminen välttämättä sovi tehtäväksi samaan aikaan ensiapupäivystyksen kanssa. Potilaan hoitaminen edellyttää keskittymistä, eikä siihen pidä liittää tarpeettomasti uuden teknisen järjestelmän hallintaa. Todennäköisesti toimiva ratkaisu olisi erillinen droneoperaattori, joka työskentelee tiiviissä yhteydessä ensiapupäivystyksen johtoon. Tällöin on kuitenkin sovittava selkeästi, kuka vastaa lennättämisestä, kuka tulkitsee havainnot ja kuka tekee päätöksen ensiapuresurssien käytöstä.

Kolmas näkökulma on teknologian luotettavuus. Sää, akkujen kesto, yhteydet, ilmatilan rajoitukset ja väkijoukkojen läheisyys voivat estää lennon. Dronen käyttö tapahtumassa edellyttää ilmailusääntöjen mukaista suunnittelua ja tarvittaessa erityisen kategorian mukaista toimintaa. Jos kuva- tai paikkatiedoista voidaan tunnistaa henkilöitä, on myös tietosuoja otettava huomioon (Traficom 2026a; 2026b; yleinen tietosuoja-asetus 2016/679).

Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta dronet ovat kiinnostavia siksi, että samaa teknologiaa voidaan hyödyntää usean toimijan tarpeisiin. Henkilöetsintä, tilannekuvan muodostaminen, ensiapuvälineiden kuljettaminen ja viranomaisten yhteistoiminta ovat erilaisia tehtäviä, mutta niissä kaikissa korostuvat tiedon saaminen, oikea-aikainen päätöksenteko ja resurssien tarkoituksenmukainen käyttö.

Jatkokehittämisessä voidaan nähdä erityisen kiinnostavana tilanne, jossa drone ei ole vain ilmassa liikkuva tarkkailu- tai kuljetusväline vaan osa tapahtuman operatiivista johtamisjärjestelmää. Tällöin dronen havainto voitaisiin siirtää suoraan tilannekuvaan, varmistaa sen merkitys ja ohjata oikea partio kohteeseen. Samalla olisi mahdollista arvioida, miten tekoäly tukee havainnointia ja kuinka paljon se vähentää tai lisää johtajan työkuormaa.

Lopulta olennaista on, tuottaako se todellista lisäarvoa ihmiselle, joka tarvitsee apua. Siinä onnistuminen edellyttää teknologian lisäksi ensihoidon ja ensiaputoiminnan ymmärtämistä. Parhaat ratkaisut syntyvät, kun tekniset asiantuntijat ja käytännön auttamistyötä tekevät ihmiset suunnittelevat niitä yhdessä.

---

Kirjoittajat

Marko Tolonen, lehtori, FT, Master school, AIrobomove-hanke, Savonia-ammattikorkeakoulu

Paavo Maskulainen, projektipäällikkö, AIrobomove-hanke, Savonia-ammattikorkeakoulu

Asmo Jakorinne, TKI-asiantuntija, AIrobomove-hanke, Savonia-ammattikorkeakoulu

Timo Lassila, TKI-asiantuntija, AIrobomove-hanke, Savonia-ammattikorkeakoulu

Johannes Geisler, TKI-asiantuntija, AIrobomove-hanke, Savonia-ammattikorkeakoulu

Senni-Milla Luostarinen, Kokonaisturvallisuuden asiantuntija YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.

---

Lähteet

Alanazy, A. R. M., Wark, S., Fraser, J. & Nagle, A. 2019. Factors impacting patient outcomes associated with use of emergency medical services operating in urban versus rural areas: A systematic review. International Journal of Environmental Research and Public Health 16 (10), 1728.

Boutilier, J. J., Chan, T. C. Y., Ranjan, M., Deo, S. & Escobar, G. J. 2017. Optimizing a drone network to deliver automated external defibrillators. Circulation 135 (25), 2454–2465.

Calleja, P., Aitken, L. M. & Cooke, M. L. 2020. Emergency trauma care in rural and remote settings: Challenges and patient outcomes. International Emergency Nursing 51, 100880.

Claesson, A., Bäckman, A., Ringh, M., Svensson, L., Nordberg, P., Djärv, T. & Hollenberg, J. 2017. Time to delivery of an automated external defibrillator using a drone for simulated out-of-hospital cardiac arrests vs emergency medical services. JAMA 317 (22), 2332–2334.

Luostarinen, S.-M. 2026. Droneteknologia ensiapupäivystyksen tukena. AIMOVE-projekti, Kuopio Maraton 29.8.2026. YAMK-hanketyö. Savonia-ammattikorkeakoulu. Julkaisematon raportti.

Perkins, G. D., Handley, A. J., Koster, R. W. ym. 2015. European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2015. Resuscitation 95, 81–99.

Schierbeck, S. ym. 2022. Automated external defibrillators delivered by drones to patients with suspected out-of-hospital cardiac arrest. European Heart Journal 43 (15), 1478–1487.

Schierbeck, S. ym. 2023. Drone delivery of automated external defibrillators compared with ambulance arrival in real-life suspected out-of-hospital cardiac arrests: a prospective observational study in Sweden. The Lancet Digital Health 5 (12), e862–e871. https://doi.org/10.1016/S2589-7500(23)00161-9

Simões, D. P. ym. 2025. Human detection in UAV imagery using deep learning: a review. Neural Computing and Applications 37, 18109–18150. https://doi.org/10.1007/s00521-025-11446-5

Smith, C. M. ym. 2025. The use of drone-delivered Automated External Defibrillators in the emergency response for out-of-hospital cardiac arrest. A simulation study. Resuscitation Plus 25, 101045. https://doi.org/10.1016/j.resplu.2025.101045

Tolonen, M., Maskulainen, P., Jakorinne, A., Lassila, T. & Geisler, J. 2026. Tekoäly tulee taivaalta ihmisen avuksi. Savonia-artikkeli Pro. https://www.savonia.fi/artikkelit-pro/tekoaly-tulee-taivaalta-ihmisen-avuksi/

Traficom 2026a. Avoin kategoria. https://traficom.fi/fi/miehittamaton-ilmailu/avoin-kategoria

Traficom 2026b. Erityinen kategoria. https://traficom.fi/fi/miehittamaton-ilmailu/erityinen-kategoria

van Veelen, M. J. ym. 2024. Drones reduce the time to defibrillation in a highly visited non-urban area: A randomized simulation-based trial. The American Journal of Emergency Medicine 86, 5–10. https://doi.org/10.1016/j.ajem.2024.09.036

Yleinen tietosuoja-asetus (EU) 2016/679. https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2016/679/oj?locale=FI

Zhang, Y., Cao, J. & Ye, S. 2026. Unmanned aerial vehicles in prehospital emergency care: current evidence, technological advances, and future perspectives. Frontiers in Public Health 13, 1739160. https://doi.org/10.3389/fpubh.2025.1739160