Sote-ammattilaiset tarvitsevat päivittäin monipuolista osaamista potilas- ja asiakastietojärjestelmien, sähköisten asiointipalvelujen ja digitaalisten viestintävälineiden käyttöön. Työvälineiden ja toimintatapojen muuttuessa osaamista on päivitettävä säännöllisesti. (Digi- ja väestötietovirasto 2023, 3–5; Jarva ym. 2022, 1384, 1386.)

Digiosaamisen kehittäminen edellyttää työn tarpeisiin vastaavaa koulutusta, monipuolisia oppimismenetelmiä ja riittäviä resursseja. Työntekijöillä on oltava mahdollisuus harjoitella ja soveltaa opittua käytännön työssä. (Kulju ym. 2024, 27–29.)

Tarvitsevatko kaikki samanlaista digiosaamista?

Sote-ammattilaisten digiosaamisessa on eroja. Tutkimuksissa on tunnistettu erilaisia digiosaajaprofiileja ja kuvattu digitaalisen työskentelyn osaamisalueita. Koulutusten suunnittelussa on siksi tärkeää huomioida sekä työntekijöiden lähtötaso että heidän työtehtävissään tarvitsemansa taidot. Uusia työvälineitä käyttöönotettaessa esihenkilöiden on huolehdittava, että perehtymiselle on aikaa ja että muutoksen vaikutukset työkuormitukseen huomioidaan. (Jarva ym. 2024, 3240–3248; Ylönen ym. 2025, 3–7; Jauhiainen ym. 2020, 97–102; Sosiaali- ja terveysministeriö 2024, 138–141.)

Pietilä (2026) tutki YAMK-opinnäytetyössään terveydenhoitajien kokemuksia organisaation tarjoamasta digitalisaatioon liittyvästä koulutuksesta ja siitä, miten se vastasi arjen digiosaamisen tarpeisiin. Aineisto kerättiin haastatteluin (n = 7) ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Osaaminen, koulutus ja kollegiaalinen tuki koetaan erittäin tärkeänä

Haastateltavat kokivat oman digiosaamisen melko hyväksi ja hyödynsivätkin päivittäisessä työssään digitaalisia välineitä. Osaamista ei nähty kuitenkaan pysyvänä taitona vaan keskeisenä koettiin jatkuva kouluttautuminen. Koulutusmateriaalit ovat kuitenkin hajallaan eri järjestelmissä, joka haastoi niiden hyödyntämistä. Tiedon etsiminen koettiin haasteellisena ja koulutusmateriaaliin palaaminen myöhemmin oli tämän vuoksi hankalaa, joskin tallenteet koulutuksista koettiin erittäin hyvinä vaihtoehtoina kertaamiseen.

Kollegiaalinen tuki arjessa oli haastateltavien mukaan erittäin tärkeä osa digiosaamista ja sen tukemista. Arjen ongelmatilanteet ratkesivat usein erityisesti juuri läheisen kollegan avulla ja tuella. Osaamista myös jaetaan mielellään. Organisaation tuki koettiin vaihtelevasti. Osa koki saavansa tukea esihenkilöltä, osa kertoi tuen liittyvän vain koulutusmateriaalien pariin ohjaamiseen. Esiin nostettiin myös työnteon edellytysten varmistaminen osana organisaation tukea. Toimivat laitteet, riittävä aika ja tarkoituksenmukaiset työvälineet nostettiin keskeisiksi tekijöiksi digiosaamisen tuen näkökulmasta.

Oppimiseen tarvitaan aikaa ja jatkuvaa tukea

Kiireinen työarki sekä liian vähäinen koulutukseen ja perehdytykseen varattu aika voivat vaikeuttaa digiosaamisen kehittämistä ja lisätä kuormitusta. Esihenkilöillä on keskeinen rooli oppimisen mahdollistamisessa.

Koulutusten lisäksi tarvitaan työaikaa käytännön harjoitteluun ja taitojen kertaamiseen. Tukiklinikat, kollegatuki ja asiantuntijaohjaus voisivat täydentää koulutuksia. Tukiklinikoiden ja asiantuntijatuen tulisi olla pysyvä osa toimintaa, jotta tukea olisi saatavilla myös myöhemmin ongelmatilanteissa ja osaamisen ylläpitämisessä.

Työtehtävissä tarvittavat yhteiset digitaaliset perustaidot voitaisiin määritellä ja niitä täydentää yksilöllisten tarpeiden mukaan. Perehdytyksen yhteydessä tehtävä lähtötason kartoitus auttaisi tunnistamaan vahvuudet ja kehittämiskohteet sekä kohdentamaan koulutusta työntekijän tarpeisiin. Osaamista voitaisiin syventää työtehtävien ja ammatillisten kiinnostuksen kohteiden mukaisesti.

Kohti suunnitelmallista osaamisen kehittämistä

Hyvinvointialueiden rajalliset resurssit korostavat koulutusten suunnitelmallisen järjestämisen merkitystä. Kaihlasen ym. (2024, 2–6) tutkimuksessa on tunnistettu digiosaamisen täydennyskoulutuksen hajanaisuutta ja kehittämistarpeita EU:n jäsenmaissa. Digiosaamisen kehittämistä onkin tarpeen tarkastella yksittäisiä koulutuksia laajempana kokonaisuutena.

Suunnitelmallinen kehittäminen ei välttämättä edellytä uusia koulutuksia. Koulutukset, perehdytys, käytännön harjoittelu ja jatkuva tuki voitaisiin yhdistää yhtenäiseksi toimintamalliksi. Lähtötason kartoitus ja koulutusten kohdentaminen osaamistarpeiden mukaan voisivat edistää resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä. Myös työaika ja tarvittavat tukiresurssit tulee huomioida.

Digiosaamisen kehittämisessä ei ole kyse vain koulutusten määrästä, vaan jatkuvan oppimisen mahdollistamisesta osana päivittäistä työtä. Kun perehdytys, koulutus, käytännön harjoittelu ja jatkuva tuki muodostavat suunnitelmallisen kokonaisuuden, henkilöstöllä on paremmat edellytykset ylläpitää ja kehittää digiosaamistaan muuttuvassa työympäristössä.

---

Kirjoittajat

Anniina Pietilä, digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elisa Snicker, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Kuopio

---

Lähteet

Digi- ja väestötietovirasto 2023. Digitaitosuositukset: Mitä pitää osata, jotta nyky-yhteiskunnassa pysyy mukana. Verkkojulkaisu. https://dvv.fi/documents/16079645/0/Digitaitosuositukset_2023_DVV.pdf/43da7b15-b081-70da-26a0-a8f75dd04393/Digitaitosuositukset_2023_DVV.pdf?t=1684749754836.

Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Tuomikoski, A.-M., Kääriäinen, M., Meriläinen, M. & Mikkonen, K. 2022. Healthcare professionals’ perceptions of digital health competence: A qualitative descriptive study. Nursing Open 9 (2), 1379–1393. https://doi.org/10.1002/nop2.1184.

Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Pramila-Savukoski, S., Hammarén, M. & Mikkonen, K. 2024. Healthcare professionals’ digital health competence profiles and associated factors: A cross-sectional study. Journal of Advanced Nursing 80 (8), 3236–3252. https://doi.org/10.1111/jan.16096.

Jauhiainen, A., Sihvo, P., Hämäläinen, S., Hietanen, A., Nykänen, J., Hämäläinen, J., Franssila,

P. & Tikkanen, K. 2020. The competences of eProfessionals to use in social and health care. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12 (2), 93–104. https://doi.org/10.23996/fjhw.85401

Kaihlanen, A., Virtanen, L., Kainiemi, E., Sulosaari, V. & Heponiemi, T. 2024. Continuing Education in Digital Skills for Healthcare Professionals—Mapping of the Current Situation in EU Member States. International Journal of Health Policy and Management 13 (1), 1–7. https://doi.org/10.34172/ijhpm.8309.

Kulju, E., Jarva, E., Oikarinen, A., Hammarén, M., Kanste, O. & Mikkonen, K. 2024. Educational interventions and their effects on healthcare professionals’ digital competence development: A systematic review. International Journal of Medical Informatics 185, 105396. https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2024.105396.

Pietilä A.2026.Koulu-ja opiskeluterveydenhoitajien kokemuksia digiosaamisen koulutuksesta ja organisaation tuesta. YAMK-opinnäytetyö. Digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla tutkinto-ohjelma. Savonia ammattikorkeakoulu.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Digitaalisten terveyspalvelujen käyttö, käyttäjät, tuotanto ja vaikuttavuus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:12. Verkkojulkaisu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5665-0.

Ylönen, M., Forsman, P., Karvo, T., Jarva, E., Antikainen, T., Kulmala, P., Mikkonen, K., Kärkkäinen, T. & Hämäläinen, R. 2025. Social services and healthcare personnel’s digital competence profiles: A Finnish cross-sectional study. International Journal of Medical Informatics 193, 105658. https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2024.105658.