Kaksi fysioterapeuttiopiskelijaa.

Savonia-artikkeli Pro: Hoitajien ja fysioterapeuttien yhteistyön nykytila osastolla ja ehdotuksia kehittämisen tueksi

Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista.

This work is licensed under CC BY-SA 4.0Creative Commons logoCreative Commons Attribution logoCreative Commons Share Alike logo

Hoitajien ja fysioterapeuttien yhteistyön kehittäminen osastolla

Moniammatillisen yhteistyön tarve korostuu terveydenhuollossa muutosten myötä ja käytettävissä olevien resurssien vähentyessä. Hoitoalalla kustannusten nousu vaatii resurssien tehokkaampaa käyttöä. Toimiva yhteistyö voi vähentää päällekkäistä työtä, helpottaa ammattilaisten välistä tiedonkulkua ja edistää potilaan laadukasta hoitoa. Yhteinen tavoite antaa moniammatilliselle yhteistyölle suunnan, mutta ei yksin takaa työn yhteensovittamista. Jos toimintaa tarkastellaan vain oman ammattiryhmän näkökulmasta, hoidon kokonaisuus voi jäädä hajanaiseksi. Potilaalle tämä saattaa näyttäytyä erillisinä toimintoina yhtenäisen hoidon sijaan. Sujuva yhteistyö vähentää päällekkäisyyksiä ja takaa potilaalle laadukkaan hoidon. Moniammatillisen yhteistyön merkitys on huomattava pohdittaessa vastauksia terveydenhuollon tulevaisuuden haasteisiin. (Mykkänen 2022.) Yhteistyön paraneminen lisää myös työtyytyväisyyttä ja työssä pysyvyyttä (Ardıç & Erişen 2025).

Tämä artikkeli käsittelee opinnäytetyötä, jonka tarkoituksena oli selvittää hoitajien ja fysioterapeuttien välisen yhteistyön nykytila erikoissairaanhoidon osastolla. Lisäksi selvitettiin yhteistyötä tukevia tekijöitä ja mahdollisia kehittämiskohteita. Tulosten perusteella muodostettiin ehdotuksia yhteistyön kehittämiseksi.

Opinnäytetyö toteutettiin sähköisellä kyselyllä HUSin Lohjan sairaalan kirurgian osastolla 3 keväällä 2026. Kysely lähetettiin osastolla työskenteleville hoitajille ja fysioterapeuteille, joita oli yhteensä 75. Kyselyyn vastasi 25 henkilöä, ja vastausprosentti oli 33,3. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuloksista muodostettiin viisi pääteemaa: kommunikaatio ja tiedonkulku, yhteinen tavoite, roolit ja vastuut, yhteiset toimintatavat sekä työilmapiiri. Tuloksia tarkasteltiin Bronsteinin (2003) monitieteisen yhteistyön mallin avulla.

Yhteistyö koetaan hyväksi, mutta tehtävänkuvissa on epäselvyyttä

Yhteinen jaettu tehtävä ja selkeästi määritelty päämäärä vahvistavat ammattilaisten välistä sitoutumista sekä tukevat tavoitteellista ja potilaslähtöistä yhteistyötä (Virta 2024). Vastaajat kokivat yhteisen tavoitteen pääosin selkeäksi, vaikka osa toi esiin, että kiireen keskellä tavoite saattoi ajoittain unohtua. Hoitajien ja fysioterapeuttien välinen yhteistyö arvioitiin strukturoidun kysymyksen perusteella pääosin hyväksi. Vastaajista 68 % piti yhteistyötä hyvänä ja 16 % erittäin hyvänä. Yhteensä 84 prosentilla vastaajista oli myönteinen käsitys yhteistyön nykytilasta.

Vastausten perusteella hoitajien vastuu painottui potilaan kokonaisvaltaiseen hoitoon ja fysioterapeuttien vastuu painottui kuntoutukseen ja kuntoutustavoitteiden saavuttamiseen. Ammattiryhmien tehtävänkuvat ja vastuiden rajat eivät kuitenkaan olleet kaikille vastaajille selkeitä. Kävi ilmi, että kirjoitettuja työnkuvauksia ei ollut kaikkien tiedossa, tai ne puuttuivat kokonaan. Tämän koettiin voivan heikentää yhteistyön sujuvuutta.

Viestintä, arvostus ja yhteiset toimintatavat tukevat yhteistyötä

Kommunikaatio ja tiedonkulku nousivat keskeisiksi yhteistyötä tukeviksi tekijöiksi. Vastaajat pitivät tärkeänä, että viestintä on selkeää, ajantasaista ja potilaan asioihin keskittyvää. Viestinnän toimivuudesta esitettiin kuitenkin erilaisia näkemyksiä. Osa vastaajista piti tiedonkulkua riittävänä, kun taas osa tunnisti siinä kehittämistarpeita.

Yhteistyö korostui erityisesti haastavien potilastilanteiden yhteydessä. Arjen tilanteet edellyttävät ammattiryhmien välistä joustavuutta ja roolien tarkoituksenmukaista sovittamista. Tämä edellyttää toisen ammattiryhmän osaamisen tunnistamista ja sen hyödyntämistä potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa. Bronsteinin (2003) ajatus siitä, että ammattilaiset voivat yhdessä saavuttaa enemmän kuin erikseen työskennellessään näkyy myös vastauksissa.

Vastaajat kokivat myös, että ystävällisyys, keskinäinen arvostus ja luottamuksellinen työilmapiiri tukivat yhteistyötä. Myönteiset kokemukset vahvistivat ammattilaisten välistä yhteistyötä, kun taas ristiriidat ja epäselvät toimintatavat saattoivat vaikeuttaa sitä. Havainnot liittyvät Bronsteinin (2003) mallissa kuvattuihin keskinäiseen riippuvuuteen, yhteisiin tavoitteisiin ja yhteistyöprosessin tarkasteluun.

Selkeä kommunikaatio, vastuut ja yhteiset käytännöt vahvistavat yhteistyötä

Tulosten perusteella yhteistyötä voidaan kehittää osastolla parantamalla viestintää, selkeyttämällä ammattiryhmien vastuita ja sopimalla yhteisistä toimintatavoista. Kehittämistyössä olisi tärkeää huomioida sekä hoitajien että fysioterapeuttien näkökulmat. Yhteistyötä kehittämällä voidaan lisätä työn sujuvuutta erityisesti silloin, kun koko työyhteisö osallistuu kehittämistyöhön (Van der Veen ym. 2024.)

Kommunikaation kehittämistarpeet liittyivät erityisesti potilaan hoidon ja kuntoutuksen kannalta olennaisen tiedon välittymiseen. Vastaajat nostivat esiin suullisen kommunikaation lisäämisen sekä kirjaamisen selkeyden ja ajantasaisuuden. Viestinnän kehittäminen edellyttää yhteisesti sovittuja käytäntöjä, jotta tiedon välittyminen ei jäisi yksittäisten työntekijöiden toimintatapojen varaan. Osastolla käytössä oleva resurssitaulu koettiin hyödylliseksi, mutta sitä voitaisiin vastausten perusteella hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Myös kirjaamisen käytäntöjä voitaisiin tarkastella yhdessä.

Roolien ja vastuiden selkeyttäminen nousi toiseksi keskeiseksi kehittämiskohteeksi. Vastaajat tunnistivat toistensa ammatillisen osaamisen, mutta työnkuvien tarkat rajat ja vastuut eivät olleet kaikille selviä. Työnkuvien yhteinen tarkastelu ja näkyväksi tekeminen voisivat vahvistaa ammattilaisten välistä ymmärrystä ja arvostusta. Nämä liittyvät Bronsteinin (2003) mallin ydintekijöihin yhteinen omistajuus tavoitteista sekä keskinäinen riippuvuus.

Yhteisten toimintatapojen kehittämisessä olisi syytä tarkastella myös hoitajien ja fysioterapeuttien aikataulujen yhteensovittamista. Yhteinen tarkastelu voisi lisätä ymmärrystä eri ammattiryhmien työstä ja helpottaa yhteistyön suunnittelua. Samalla voitaisiin arvioida, miten kuntoutusta olisi mahdollista yhdistää nykyistä paremmin potilaan päivittäisiin hoitotoimiin. Aikatauluhaasteiden voidaan katsoa liittyvän Bronsteinin (2003) mallissa kuvattuihin yhteistyöhön vaikuttaviin taustatekijöihin.

Säännölliset moniammatilliset palaverit voisivat tarjota mahdollisuuden keskustella yhteistyöstä, sopia yhteisistä toimintatavoista ja käsitellä työnkuviin liittyviä epäselvyyksiä. Palavereissa voitaisiin myös asettaa yhteistyön kehittämiselle tavoitteita ja seurata niiden toteutumista.

Yhteistyön kehittäminen vaatii yhteistä sitoutumista

Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitajien ja fysioterapeuttien välinen yhteistyö koettiin pääosin hyväksi. Yhteistyön vahvuuksia olivat yhteinen tavoite, toisen ammattiryhmän osaamisen tunnistaminen sekä myönteinen ja arvostava työilmapiiri.

Kehittämistarpeet liittyivät erityisesti tiedonkulkuun, kirjaamiseen, työnkuvien selkeyteen, aikataulujen yhteensovittamiseen ja yhteisten toimintatapojen vahvistamiseen. Yhteistyön kehittäminen ei siten välttämättä edellytä suuria rakenteellisia muutoksia. Jo pienillä muutoksilla voidaan saada aikaa positiivisia vaikutuksia, jotka vaikuttavat myös työilmapiirin. Keskeistä on, että toimintatavoista sovitaan yhdessä ja niiden toteutumista seurataan.

#MasterSchool #YAMK


Kirjoittajat

Jenni Kaukojärvi, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisen asiantuntija, YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu.

Juha Peteri, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, YAMK, MasterSchool.

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.


Lähteet

Ardıç, M. and Erişen, M.A. (2025) ‘Effect of Work Stress, Job Satisfaction and Work Engagement on Quiet Quitting in Healthcare Workers’, Journal of Health & Nursing Management / Sağlık ve Hemşirelik Yönetimi Dergisi, 12(1), pp. 130–139. doi:10.54304/SHYD.2025.78200. Viitattu 31.10.2026.

Bronstein, LR. 2003. A model for interdisciplinary collaboration, Social Work, 48(3), pp. 297–306. https://research-ebsco-com.ezproxy.savonia.fi/plink/bde05799-2f6b-3ded-967d-93402f3e27c1. Viitattu 31.10.2026.

Mykkänen, M. 2022. Henkilöstön näkemyksiä moniammatillisen yhteistyön toteutumisesta erikois-sairaanhoidossa. Pro gradu -tutkielma. Hoitotiede. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Hoitotieteen laitos. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20221355. Pro gradu -tutkielma_Minna Mykkänen. Viitattu 23.9.2026.

Van der Veen, R. Van der Burgt, S. Königs, M. Oosterlaan, J. & Peerdman, S. 2024. Team functioning in Neurorehabilitation: a mixed methods study. Tutkimusartikkeli. Journal of Interprofessional Care, 38:4, 621–631. DOI: 10.1080/13561820.2024.2325694. Viitattu 23.9.2026.

Virta. M. 2024. Fysioterapeutin ja sairaanhoitajan työparityöskentely nopeuttaa potilaan kotiutumis-ta. Alkuperäisjulkaisu Fysioterapia-ammattilehdestä (02/24). https://etelasavonha.fi/2024/04/17/fysioterapeutin-ja-sairaanhoitajan-tyoparityoskentely-nopeuttaa-potilaan-kotiutumista/. Viitattu 28.10.2026.

Microsoft Copilot tekoälyä on käytetty artikkelin kieliasun viimeistelyssä