Monikielisen opiskelijan harjoittelussa vastaan tulee usein pieniä, mutta ratkaisevia kielitilanteita. Kirjallinen ohje ei avaudu harjoittelijalle, kollegoiden käyttämä ammattislangi hämmentää tai ohjaaja itse pohtii, miten hän voisi varmistaa yhteisymmärryksen ilman jatkuvaa englantiin vaihtamista. Arjessa tarvitaankin nopeasti käyttöön otettavia ratkaisuja. Tähän tarpeeseen vastaa kielisparraus, joka antaa vinkkejä kielitietoisempaan otteeseen ohjauksessa.

Kuusi keinoa kielitietoisempaan ohjaukseen

1. Sovi harjoittelijan kanssa, milloin kieltä vaihdetaan. Englanti tai muu yhteinen kieli voi olla tarpeen turvallisuuden varmistamiseksi, mutta jatkuva vaihtaminen vie mahdollisuuksia oppia suomea. Sopikaa jo kielisopimuksessa ennen harjoittelun alkua esimerkiksi, että tavalliset tilanteet aloitetaan suomeksi ja vaativa tai turvallisuuskriittinen asia tarkistetaan tarvittaessa yhteisellä kielellä. Kielenoppijan kanssa on turvallisinta käyttää selkosuomea eli puhua selkeästi ja rauhallisella rytmillä sekä käyttää tuttuja sanoja ja helppoja lauserakenteita.

2. Rajaa ohje yhteen asiaan kerrallaan. Kerro ensin tärkein tehtävä, pidä tauko ja anna opiskelijalle aikaa käsitellä kuulemaansa. Lisää seuraava vaihe vasta sen jälkeen. Kiireessä pitkä ohjeiden ketju kuormittaa myös hyvin suomea osaavaa. Tauot puheessa antavat harjoittelijalle aikaa ymmärtää.

3. Selitä työpaikan puhekieli ja ammattislangi: fyssarin (fysioterapeutti) tai sorsan (virtsapullo) merkitystä ei löydy oppikirjoista. Käytä rinnakkain arkista ilmausta ja täsmällistä ammattitermiä: ”Otetaan yhteys fyssariin eli fysioterapeuttiin.” Yksikön yleisimmistä slangisanoista voidaan myös koota sana- ja selityslista.

4. Varmista ymmärtäminen pyytämällä harjoittelijaa kertomaan omin sanoin. Pelkkä ”Ymmärsitkö?” tuottaa helposti kyllä-vastauksen. Kysy mieluummin: ”Miten toimit seuraavaksi?” tai ”Kerro minulle, mitä sovimme.” Potilasturvallisuuteen liittyvissä tilanteissa tämä on erityisen tärkeää.

5. Anna mahdollisuus harjoitella avainfraasit ennen potilastilannetta. Valitkaa muutama tilanteessa tarvittava lause: esimerkiksi potilaan tervehtiminen, tutkimuksesta kertominen ja luvan kysyminen. Kehota opiskelijaa kirjoittamaan ne taskuvihkoon ja anna mahdollisuus harjoitella niitä ääneen ennen potilaan kohtaamista. Ennakkoon valmistautuminen auttaa kielenoppijaa.

6. Pyydä kirjaamisesta ensin suullinen luonnos. Pyydä opiskelijaa kuvaamaan potilaan vointi ja tehdyt toimet omin sanoin. Tunnistakaa yhdessä avainsanat ja verratkaa puhuttua mallikirjaukseen tai kirjatkaa toimet yhdessä. Opiskelija voi tehdä rutiinikirjauksia ohjatun harjoittelun jälkeen itsenäisemmin, mutta yhä valvotusti.

Hetki kanssakulkijana kielenoppijan polulla

Ohjaajan ei tarvitse olla suomen kielen asiantuntija voidakseen ohjata kielitietoisesti. Kielenoppijan kielitaito nimittäin paranee joka hetki oikeanlaisessa, turvallisessa ympäristössä. Meistä useimmat ovat harjoitelleet kielenoppijan tukemista elämämme aikana paljon: teemme sitä luonnostamme esimerkiksi pienten lasten kanssa, kun he opettelevat puhumaan eli toistamme virheellisesti sanotun omassa puheessa oikein. Harjoittelijan kanssa se voi kuulostaa tältä:

– Minä vaihtasin lakanat jo!

– Joo, huomasin, kiitos, että vaihdoit lakanat.

Ohjaajan ei tarvitse osata selittää kieliopin kiemuroita kuten miksi verbit taipuvat imperfektissä niin eri tavoin (vaihtaa : vaihdoin, lentää : lensin, pakastaa : pakastin). Kielikurssit ja suomen opettajat ovat tätä varten. Joissakin tilanteissa on kuitenkin hyvä sanoa: kokeile vielä itse sanoa oikein, näin. Kun kyseessä on potilasturvallisuusasia, on hyvä pysähtyä yhdessä miettimään, miksi on tärkeää, että kielenoppija oppii viestimään asian oikein.

Jos kielen kiemurat mietityttävät ohjaajaa, hän voi kääntyä ProHarkassa valmennetun kielisparraajan puoleen. Kielisparraaja voi olla oman työyhteisön jäsen tai ammattikorkeakoulun suomen kielen tai hoitotyön opettaja. Olennaista on, ettei kielen kehittymistä pidetä vain harjoittelijan omana asiana tai yhden innokkaan työntekijän vastuualueena, vaan kielen kehittymistä tuetaan koko työyhteisössä. Kielibuusti-hankkeessa kehitettyjä kielitietoisen työyhteisön portaita voi askeltaa ylöspäin pienin askelin: kielenoppiminen on yhteisön asia eikä vain yksilön työtä (Komppa ym. 2023).

Mitä kielisparraus tarkoittaa käytännössä?

Kielisparraaja tukee monikielisten opiskelijoiden harjoittelun ohjaajia ja koko työyhteisöä kieleen liittyvissä kysymyksissä. Hän ei korjaa esimerkiksi opiskelijan puhetta, tee tehtäviä toisen puolesta tai ratkaise yksin työyhteisön rakenteellisia haasteita. Sen sijaan hän kuuntelee erityisesti ohjaajia ja työyhteisön jäseniä, auttaa jäsentämään tilanteita, tarjoaa toisen näkökulman ja etsii yhdessä ohjaajan kanssa toteuttamiskelpoisen seuraavan askeleen.

Kielisparraus onkin ketterää täsmätukea. Se voi toteutua esimerkiksi lyhyenä kahdenkeskisenä sparrausvarttina, puheluna, Teams-keskusteluna tai työyksikön yhteisenä pohdintana. Kielimentoroinnista on puhuttu viime vuosina sparrausta enemmän, ja se on puolestaan yleensä pitkäjänteisempää, kohdistuen työyhteisön kielitietoisten käytäntöjen kehittämiseen. Molempia malleja toki tarvitaan. ProHarkka Itä-Suomi -hankkeessa kielisparraajan roolia, valmennusta ja materiaaleja kehitetään ja pilotoidaan tiiviissä yhteistyössä Pohjois-Savon hyvinvointialueen kanssa. Toimintamalli tarkentuu käytännön kokemusten myötä.

Kielisparraus ei lisää täydellisyyden vaatimusta

Selkeä ohjaus ei tarkoita liioitellun hitaasti puhumista, kaiken yksinkertaistamista tai täydellisen virheetöntä kirjakieltä. Se tarkoittaa tietoista pyrkimystä yhteisymmärrykseen. Joskus ohjaajan on vaikea ymmärtää kielenoppijan aksenttia tai yritystä viestiä vaikeasta ammattiasiasta. Myös ohjaaja saa sanoa: ”En ymmärtänyt vielä. Voitko kertoa uudelleen?”. Kun kysyminen on sallittua molemmille, turvallisuus, oppiminen ja osallisuuden tunne vahvistuvat.

Kielisparraajan tärkein tehtävä ei olekaan tarjota valmista vastausta jokaiseen pulmaan. Hän auttaa työyhteisöä pysähtymään kielen äärelle ja löytämään ratkaisuja, jotka sopivat juuri sen omaan arkeen. Pienikin muutos voi avata opiskelijalle mahdollisuuden näyttää osaamisensa ja antaa kokemuksen siitä, että monikielisessä työyhteisössä ei tarvitse selvitä yksin.

---

Kirjoittajat

Kukka-Maaria Raatikainen, Kaja Rahkema, Suomen kielen opettajat

Merja Natunen, Katri Huuskola, Hoitotyön opettajat

Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet ja lisälukemisto

Komppa, J., Korpela, E., Kotilainen, L., Kurhila, S. & Lehtimaja, I. 2023. Kielitietoisen työyhteisön portaat. Kielibuusti. Viitattu 10.10.2026. Saatavissa: https://www.kielibuusti.fi/fi/tyonantajat/monikielinen-tyopaikka/kielitietoisen-tyoyhteison-portaat

ProHarkka Itä-Suomi 2026. ProHarkka Itä-Suomi – Ohjausvoimaa kieli- ja kulttuuritietoiseen harjoitteluun sote-alalla. Viitattu 10.10.2026. Saatavissa: https://proharkka.savonia.fi/