Ensihoitajakoulutus antaa vahvan perustan kriittisesti sairastuneen ja vammautuneen potilaan hoitamiseen. Työelämässä osaamista koetellaan kuitenkin myös tilanteissa, joissa potilaan ongelma on epäselvä eikä ambulanssikuljetus ole itsestään selvä ratkaisu. Savonia-ammattikorkeakoulussa toteutettu opinnäytetyö nostaa opetuksen kehittämiskohteeksi koko ensihoitotehtävän hallinnan: Kliinisen arvioinnin, päätöksenteon, palveluohjauksen ja hoidon jatkuvuuden varmistamisen.

Ensihoidon simulaatioharjoituksissa opiskelija tutkii potilaan järjestelmällisesti, tunnistaa olennaiset löydökset ja toteuttaa tarvittavan hoidon. Mutta loppuuko harjoitus liian aikaisin? Tämä kysymys nousi keskeiseksi opinnäytetyössä ”Ensihoitajakoulutuksen kehittäminen toimintaympäristön muutoksessa”. Pedagogiikan näkökulmasta kyse on siitä, harjoitellaanko koulutuksessa ensihoidon tehtäväprosessin kaikkia vaiheita ja arvioidaanko sitä osaamista, mitä valmistunut ensihoitaja todellisuudessa tarvitsee työssään.

Valmistuneiden kokemukset tekevät kehittämistarpeita näkyviksi

Savonia-ammattikorkeakoulun toimeksiannosta toteutetussa laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin kahdeksaa Savoniasta vuonna 2020 tai sen jälkeen valmistunutta ensihoitajaa. Kaikki työskentelivät haastatteluhetkellä sairaalan ulkopuolisessa ensihoitopalvelussa maamme eri hyvinvointialueilla. Yksilöllisillä teemahaastatteluilla kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä teemoittelulla. Tarkastelun kohteena olivat hoidon tarpeen arviointi, potilaan ohjaaminen ja koulutuksen tuottamat valmiudet.

Haastateltavat kokivat koulutuksen vahvuudeksi kriittisesti sairaiden potilaiden tunnistamisen, systemaattisen tutkimisen ja kiireellisen hoidon. Ensihoitotyössä hyvin yleisten kiireettömien tehtävien, kuljettamatta jättämisen ja vaihtoehtoisten palvelupolkujen harjoitteleminen koettiin useimmiten vähäisemmäksi. Osa koki oppineensa tehtävän kokonaisvaltaisen läpiviemisen vasta harjoitteluissa tai työelämässä.

Samansuuntainen koulutuksellinen haaste nousi esiin Carnicellin ym. (2024) katsauksessa. Kiireettömien potilastilanteiden ja vaihtoehtoisten palvelupolkujen koulutusta käsittelevä tutkimus oli vähäistä, ja koulutusten sisällöt sekä laajuudet vaihtelivat huomattavasti. Katsaus tukee tarvetta tarkastella akuuttihoitopainotteisen koulutuksen suhdetta ensihoitajan laajentuneeseen työnkuvaan.

Opinnäytetyön tulokset kuvaavat osallistujien kokemuksia, eikä niitä voida yleistää kaikkiin ensihoitajakoulutusta tarjoaviin ammattikorkeakouluihin. Tulokset tarjoavat kuitenkin konkreettisen lähtökohdan opetuksen sisältöjen tarkastelulle.

Kiireettömyys ei tarkoita yksinkertaista oppimistilannetta

Haastateltavien kuvauksissa kiireettömään tehtävään saattoi liittyä useita sairauksia, toimintakyvyn heikkenemistä sekä psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia. Huolellinen potilaan kliininen tutkiminen ei ratkaissut sitä, oliko potilaan turvallista jäädä kotiin. Päätöksenteko edellytti kliinisten löydösten, potilaan kertomuksen, kotiympäristön ja saatavilla olevien palvelujen yhdistämistä.

Ebbenin ym. (2017) systemaattisessa katsauksessa kuljettamatta jättämiseen vaikuttivat ammattilaisen osaamisen ja kokemuksen lisäksi potilaan terveydentila ja toiveet, palvelujen saatavuus sekä päätöksenteon tukikeinot. Tämä tukee opinnäytetyön havaintoa siitä, että turvallinen ratkaisu edellyttää kliinistä tutkimista laajempaa kokonaisarviota.

Reayn ym. (2018) tutkimuksessa ensihoitajan päätöksenteko puolestaan kuvattiin jatkuvasti päivittyväksi ja tilannesidonnaiseksi prosessiksi. Potilaasta ja ympäristöstä saatu uusi tieto muokkaa alkuperäistä arviota. Pedagogisesti tästä voidaan johtaa tarve harjoitella tiedon yhdistämistä ja hoidon tarpeen arvioinnin tarkistamista myös tilanteissa, joissa selkeää ratkaisua ei ole heti saatavilla.

Opetuksen kannalta tämä haastaa simulaatioharjoitukset, joissa työdiagnoosi johtaa suoraviivaisesti yhteen odotettuun ratkaisuun. Tuloksista johdettu kehittämisehdotus on rakentaa potilastapauksia, joissa opiskelija joutuu hankkimaan lisätietoa, vertailemaan vaihtoehtoja ja tarkastelemaan kriittisesti päätöksentekoaan. Erilaiset ratkaisut voivat olla hyväksyttäviä, jos ratkaisu on turvallinen, perusteltu ja toteutettavissa. Opettajan tehtävänä on tehdä näkyväksi, millä perusteilla ratkaisun hyväksyttävyyttä arvioidaan.

Simulaatio jatkuu päätöksenteon jälkeen

Haastateltavat toivoivat simulaatioiden jatkuvan potilaan tutkimisesta päätöksentekoon, ohjaukseen, jatkohoidon järjestämiseen ja kirjaamiseen. He ehdottivat myös näyttelijöiden ja kokemusasiantuntijoiden hyödyntämistä vuorovaikutuksen ja ristiriitatilanteiden harjoittelussa.

Wheelerin ja Dippenaarin (2020) katsaus kuvaa simulaatiota keskeisenä ensihoitajakoulutuksen opetusmenetelmänä, joka tarjoaa mahdollisuuksia soveltaa tietoja ja taitoja erilaisissa oppimisympäristöissä. Katsauksessa käsitellään myös moniammatillista oppimista, osaamisen kehittymistä ja potilasturvallisuutta. Tämä antaa perustan simulaatioiden hyödyntämiselle opinnäytetyössä tunnistettujen osaamistarpeiden harjoittelussa. Koko kiireettömän tehtävän kattavan simulaatiomallin vaikuttavuus on kuitenkin arvioitava erikseen.

Osaamista rakennetaan läpi opintojen

Haastateltavat ehdottivat harjoittelun etenemistä yksinkertaisista ohjaamistilanteista vaativiin rajatapauksiin. Opintojen loppuvaiheessa opiskelijalta tulisi edellyttää itsenäisempää päätöksentekoa ja vastuuta ensihoitotehtävän kokonaisuudesta.

Opetussuunnitelman kehittämisessä tämä tarkoittaisi osaamisen etenemisen yhteistä suunnittelua. Kehittämistyössä tulisi kriittisesti tarkastella, missä opintojaksoissa hoidon tarpeen arviointia ja palveluohjausta opetetaan, miten niitä harjoitellaan ja millä tavoin opiskelijan osaamista arvioidaan.

Palvelujärjestelmän alueelliset vaihtelut puolestaan korostavat siirrettävää osaamista. Haastateltavat tunnistivat, ettei koulutuksessa voida opettaa kaikkien hyvinvointialueiden muuttuvia palveluja. Sen sijaan voidaan vahvistaa valmiutta etsiä ajantasaista tietoa, tunnistaa vaihtoehtoisia hoitopolkuja ja tehdä moniammatillista yhteistyötä.

Myös Ebbenin ym. (2017) katsauksessa terveydenhuoltojärjestelmä ja pääsy muihin palveluihin tunnistettiin kuljettamatta jättämiseen vaikuttaviksi tekijöiksi. Palvelujärjestelmäosaamisen harjoittelu voidaan tämän perusteella liittää kliiniseen päätöksentekoon ja potilaan ohjaamiseen. Opiskelija arvioi sekä potilaalle soveltuvan vaihtoehdon että sen käytännön saatavuuden. Moniammatillinen opetuskokonaisuus on tässä artikkelissa tuloksista johdettu kehittämisehdotus.

Kliinisestä osaamisesta perusteltuihin ratkaisuihin

Opinnäytetyön perusteella akuuttihoidon vahvan osaamisperustan rinnalle tarvitaan suunnitelmallista kiireettömien tilanteiden harjoittelua. Pelkän päätöksenteon lisäksi olisi tarpeen tarkastella päätösten perusteluja, riskien tunnistamista ja ohjauksen laatua.

Opinnäytetyön tulokset herättävät myös laajemman pedagogisen kysymyksen: Saako opiskelija harjoitella riittävästi niitä työelämän tilanteita, joissa ensihoidon ammattilaisen on yhdistettävä pirstaleinen tieto, tehtävä perusteltu ratkaisu ja huolehdittava sen toteutumisesta? Ensihoitotyössä tämä osaaminen näyttäytyy erityisesti silloin, kun potilas jää hoidon tarpeen arvioinnin jälkeen kotiin.

Johtopäätökset ja suositukset

Ensihoitajakoulutuksessa tulisi varmistaa, että opiskelija harjoittelee ja osoittaa osaamisensa nykyisten ensihoitotehtävien laajuudessa, ei ainoastaan potilaan tutkimisessa ja akuutissa hoidossa. Kiireettömien tehtävien, kuljettamatta jättämisen ja vaihtoehtoisten palvelupolkujen tulisi muodostaa suunnitelmallisesti etenevä kokonaisuus läpi opintojen.

Simulaatioissa tehtävän tulisi jatkua kliinisestä tutkimisesta päätöksentekoon, päätöksen perustelemiseen, potilaan ohjaamiseen, tarvittavien palvelujen järjestämiseen, kirjaamiseen ja hoidon jatkuvuuden varmistamiseen. Opintojen edetessä tilanteiden tulisi muuttua yksiselitteisistä tapauksista kohti epävarmoja rajatapauksia, joissa yhtä oikeaa ratkaisua ei välttämättä ole.

Kiireetön tehtävä voi olla haastava pedagogisesti rakentaa, mutta juuri se voi tehdä näkyväksi ensihoitajan asiantuntijuuden. Mikä on kykyä sietää epävarmuutta, arvioida riskejä ja toteuttaa ensihoitopalvelun asiakkaalle turvallinen, perusteltu ja potilasturvallinen hoitopolku.

Opinnäytetyö löytyy osoitteesta https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026100527331

Lähteet

Artikkelin pääkuva on luotu tekoälyä hyödyntäen

Carnicelli, A., Williams, A.-M. M., & Edwards, D. G. 2024. Paramedic education and training for the management of patients presenting with low-acuity clinical conditions: A scoping review. Healthcare, 12(2), Article 176. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/healthcare12020176

Ebben, R. H. A., Vloet, L. C. M., Speijers, R. F., Tönjes, N. W., Loef, J., Pelgrim, T., Hoogeveen, M., & Berben, S. A. A. 2017. A patient-safety and professional perspective on non-conveyance in ambulance care: A systematic review. Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine, 25, Article 71. Saatavissa: https://doi.org/10.1186/s13049-017-0409-6

Nyman, V. 2026. Ensihoitajakoulutuksen kehittäminen toimintaympäristön muutoksessa. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö, Savonia ammattikorkeakoulu. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026100527331

Reay, G., Rankin, J. A., Smith-MacDonald, L., & Lazarenko, G. C. 2018. Creative adapting in a fluid environment: An explanatory model of paramedic decision making in the pre-hospital setting. BMC Emergency Medicine, 18, Article 42. Saatavissa: https://doi.org/10.1186/s12873-018-0194-1

Wheeler, B., & Dippenaar, E. 2020. The use of simulation as a teaching modality for paramedic education: A scoping review. British Paramedic Journal, 5(3). Saatavissa: https://doi.org/10.29045/14784726.2020.12.5.3.31

---

Kirjoittajat

Vesa Nyman, Ensihoidon päätoiminen tuntiopettaja / Ensihoidon ja akuuttihoitotyön kehittämisen ja johtamisen YAMK-opiskelija, Savonia ammattikorkeakoulu.

Marko Tolonen, Lehtori, FT, Master School, Savonia ammattikorkeakoulu.

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.