Savonia-artikkeli Pro: Kimalaisen silmin luonnon monimuotoisuutta parantamaan
Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista
This work is licensed under CC BY-SA 4.0
Ilmastonmuutoksesta puhutaan kaikkialla, mutta yhtä tärkeää ja ajankohtaista olisi keskustella luonnon monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. IPBES:n raportti (2024) kertoo, että luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos liittyvät tiiviisti toisiinsa. Jos näitä ongelmia yritetään ratkaista erikseen, tilanne voi jopa pahentua.
Maapallon kaiken elämän rikkaus ja monimuotoisuus vähenee jatkuvasti ihmisen toiminnan seurauksena, mikä aiheuttaa ongelmia mm. elintarviketurvaan ja ravitsemukseen. Maailman talousfoorumi totesi vuonna 2020, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen kuuluu viiden suurimman maailmaa pitkällä aikavälillä uhkaavan riskin joukkoon. Lisäksi on arvioitu, että yli puolet maailman bruttokansantuotteesta on riippuvainen luonnosta. Tehottomien torjuntayritysten sijaan on siirryttävä kokonaisvaltaisiin ratkaisuihin, jotka ehkäisevät luontokatoa, vesi- ja ruokaturvattomuutta sekä ilmastonmuutosta.
Lajit katoavat luontotyyppien mukana
Luonnon monimuotoisuutta mitataan lajirunsaudella eli alueen lajien lukumäärällä. Suomessa noin puolet (48 %) luontotyypeistä on uhanalaisia, ja korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan eli äärimmäisen uhanalaiseksi on arvioitu kaikkiaan 57 luontotyyppiä. Niistä suurin osa on perinnebiotooppeja eli ketoja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Nämä karjatalouden ylläpitämät elinympäristöt ovat vähentyneet yli 90 % 1960-luvulta nykypäivään.
Samalla lajikato on lisääntynyt, sillä perinnebiotoopit ovat lajirikkaimpia elinympäristöjämme. Neliömetrin alueella voi esiintyä jopa 40 kasvilajia sekä vierailla runsaasti muita uhanalaisia lajeja, kuten selkärangattomia ja lintuja. Viimeisimmän arvion mukaan 12 % Suomen tunnetuista lajeista on uhanalaisia eli vaarassa kuolla sukupuuttoon, ellei niiden elinympäristöjä onnistuta ennallistamaan tulevaisuudessa.
Hyötyhyönteiset vaarassa
Luonnonvaraisten pölyttäjien määrä on vähentynyt maailmanlaajuisesti ja meillä Suomessakin on havaittu pölytysvajetta, mikä uhkaa luonnon monimuotoisuutta, ekosysteemien vakautta ja ruoantuotantoa (Birge 2021, 4). Merkittävimmät luonnonvaraiset pölyttäjäryhmät ovat kimalaiset, mehiläiset, kukkakärpäset sekä päivä- ja yöperhoset. Vuonna 2019 tehty arviointi vahvisti epäilyksen, että hyönteisten määrä kehittyy kielteiseen suuntaan ja yli 40 % lajeista uhkaa sukupuutto. Vaarassa ovat erityisesti päivä- ja yöperhoset, mehiläiset ja kovakuoriaiset. (Sanchez-Bayo & Wyckhuys 2019.)
Suomessa pölyttäjien elinympäristöt ovat kaventuneet maatalouden tehostumisen myötä. Pölyttäjiin kohdistuu monia uhkia, kuten elinympäristöjen väheneminen, taudit, loiset, haitalliset vieraslajit ja kemikaalit. Maatiloilla on kuitenkin tärkeä rooli monimuotoisuuden säilyttämisessä ja elinympäristöjen ennallistamisessa, sillä ihmisen luomat avoimet kulttuuriympäristöt ovat mesipistiäislajeille merkittäviä elinalueita. (Birge 2021, 19; Heliölä, Kuussaari & Pöyry 2021, 18–28.)
Hyönteispölytys korvaamatonta maataloudelle
Pölyttäjät ovat tärkeitä viljelijöille, sillä hyönteispölytys parantaa sadon määrää ja laatua. Kaikkiaan 75 % maailman viljelykasveista on kokonaan tai osittain riippuvaisia pölyttäjistä, siitä hyötyvät mm. mansikka, rypsi, kumina, tattari, vadelma, herukat ja puna-apila. Hyönteispölytyksen lisäarvo Suomen maataloudelle on 50 miljoonaa euroa vuodessa. (Heliölä ym. 2022.) Kansallisen pölyttäjästrategian tavoitteena on pölyttäjien määrän ja monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen, pölyttäjäkantojen vahvistaminen sekä luonnon- ja viljelykasvien pölytyksen turvaaminen vuoteen 2030 mennessä (Ympäristöministeriö 2022).
Luonnonvaraisia pölyttäjiä voidaan osittain korvata kasvatetuilla tarhamehiläisillä ja kontukimalaisilla. Pölytyspalvelun hyödyntäminen onkin lisääntynyt viime vuosina erityisesti marjan- ja hedelmänviljelyssä. Euroopan parlamentti on kuitenkin tutkimusten myötä todennut, ettei luonnonvaraisten pölyttäjien työpanosta voida kokonaan korvata mehiläistarhauksella. (Birge 2021, 4.)
Kukkajatkumo keskeisessä roolissa
Luonnon monimuotoisuuden ja pölyttäjien tilan parantamiseksi keskeisiä toimia ovat suotuisten elinympäristöjen suojelu, ravintolähteiden tarjoaminen ja haitallisten vieraslajien valvonta. Pölyttäjät tarvitsevat ruokaa keväästä syksyyn, joten tärkein toimi on varmistaa hyvä kukkajatkumo. Tämä tarkoittaa sopivien kasvilajien katkeamatonta kukintaa koko niiden elinkaaren ajan. Pölyttäjien määrä ja lajikirjo liittyvät suoraan kasvilajien määrään: enemmän kasvilajeja tarkoittaa enemmän pölyttäjiä. Kukkajatkumo voidaan luoda esimerkiksi luonnonhoitopelloilla ja monimuotoisuuspientareilla.
Maatilaluonnon monimuotoisuutta voidaan parantaa monipuolistamalla viljelykiertoa, vähentämällä kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja jättämällä ympäristöön pölyttäjien pesimä- ja talvehtimispaikkoja. Kesannot ja tienpenkat suositellaan niitettäväksi myöhään heinä-elokuun vaihteessa, jotta pölyttäjät ehtivät hyödyntää mesikasvit. Samalla hyönteisten pesät ja toukat säilyvät. Myös laiduntavat eläimet edistävät luonnon monimuotoisuutta ja mahdollistavat esimerkiksi perinnebiotooppien hoitamisen ja ennallistamisen.
Suojelulla monia hyötyjä
Pölyttäjien rooli luonnolle, maataloudelle ja luonnonsuojelulle on paljon muutakin, kuin mahdollistaa kasvien pölytyksen toteutuminen. Jotkut lajit voivat toimia eri elämänvaiheissa tuholaistorjujina, minkä seurauksena torjunta-aineita tarvitaan vähemmän. Kovakuoriaiset ja kärpäset osallistuvat lannan ja muun orgaanisen aineksen hajottamiseen sekä maaperän muokkaukseen. (Birge 2021, 4.) Lisäksi pölyttäjät ja niiden toukat ovat linnunpoikasten tärkein ravinnonlähde (Lehikoinen ym. 2024, 5).
Luonnon monimuotoisuuden edistämisen lisäksi pölyttäjät auttavat torjumaan ilmastonmuutosta, sillä monimuotoiset ekosysteemit ovat kestävämpiä ja sopeutuvampia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin (IPBES 2024). Pölyttäjien suojelu vaatii laajaa yhteistyötä eri toimijoiden, kuten viljelijöiden, tutkijoiden ja päättäjien, välillä. Lisäksi koulutus ja tietoisuuden lisääminen pölyttäjien merkityksestä ovat keskeisiä toimia suojelutoimien edistämiseksi. (Ympäristöministeriö 2022, 22–23.) Pölyttäjien suojelu voi tuoda myös taloudellisia hyötyjä, kun ekosysteemipalvelut vähentävät kustannuksia ja lisäävät tuottoa.
Kekseliäitä tiimipelaajia
Oulun yliopiston tuore tutkimus paljastaa, että kimalaiset eivät ole vain ahkeria pölyttäjiä, vaan myös kekseliäitä tiimipelaajia. Tutkimuksissa ne oppivat työntämään legopalikkaa ja toimimaan yhteistyössä saadakseen palkkion. Kimalaiset tunnistavat ja reagoivat kumppaninsa läsnäoloon, mikä viittaa niiden sosiaaliseen älykkyyteen. Ne odottivat kumppaniaan ennen yhteistyötehtävän suorittamista, mikä korostaa niiden kykyä koordinoida liikkeitään ja ymmärtää yhteistyön merkitys. (Oulun yliopisto 2024.)
Tutkimus haastaa aiemmat käsitykset siitä, että vain isoaivoiset nisäkkäät kykenisivät ongelmanratkaisuun, ja avaa uusia näkökulmia sosiaalisten hyönteisten käyttäytymiseen ja eläinten evoluutioon. Tutkimusta johti eläinekologian dosentti Olli Loukola. (Oulun yliopisto 2024.) Aikaisemmissa tutkimuksissa kimalaiset ovat oppineet mm. vierittämään pallon merkittyyn pisteeseen, käyttämään palloa työkaluna kurkottaakseen ylös kukkaan ja vetämään köyttä saadakseen palkinnon. (Oulun yliopisto 2023.)
Kimalaisen silmin
Kimalaisen silmin -hanke pyrkii parantamaan pölyttäjien ja hyötyhyönteisten elinolosuhteita maatalousmaisemassa. Pilottitiloilla Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa toteutetaan toimenpiteitä, jotka huomioivat hyönteisten elinkierron, ravinnon ja talvehtimisen. Erityisesti keskitytään kukkajatkumon ylläpitämiseen. Hankkeessa laaditaan suunnitelmia ja kannustetaan myös muita viljelijöitä ja alueen asukkaita osallistumaan pölyttäjiä tukeviin toimiin.
Lisäksi hankkeessa selvitetään monimuotoisuustoimien toteuttamisen haasteita ja esteitä sekä viestitään kohdennetusti hankkeen kohderyhmille. Hanke jalkautuu myös paikallisiin tapahtumiin. Saarilan tilalla Polvijärvellä 14.6. järjestetyssä luonnonlaidunpäivässä juhlittiin luonnonlaitumia sekä niiden hoitajia eli laiduntavia eläimiä. Luonnonlaidunkierroksilla tutustuttiin kosteikkoihin ja perinnebiotooppeihin sekä nähtiin ylämaankarjaa ja hevosia laiduntamassa. Samalla kuultiin alueiden monipuolisesta kasvustosta ja laiduntavien eläinten tekemästä tärkeästä työstä ympäristön hyväksi.
Hankkeen toiminta-aika on 1.1.2025–31.12.2027 ja toteuttajina ovat Savonia-ammattikorkeakoulu ja ProAgria Itä-Suomi / Maa- ja kotitalousnaiset. Hanketta rahoittaa Euroopan maaseuturahasto.
Lisätietoja hankkeesta löydät Laari.info-sivustolta.
Aurinkoista kesää kaikille! Muistetaan bongata pölyttäjiä kesärientojen lomassa.
Kirjoittaja:
Janina Sivonen, projektiasiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Birge, T. 2021. Pölyttäjäystävällinen maatila – Periaatteet ja käytännöt pölyttäjäystävällisempään maatalouteen. Carbon Action & Baltic Sea Action Group. https://www.bsag.fi/wp-content/uploads/2022/11/Polyttajaopas_2-11-2022_web.pdf.
Heliölä, J., Kuussaari, M. & Pöyry, J. 2021. Pölyttäjien tila Suomessa – Kansallista pölyttäjästrategiaa tukeva taustaselvitys. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34:2021.
Heliölä, J., Kuussaari, M., Rytteri, S., Holopainen, S., Korpela, E.-L., Paukkunen, J., Suuronen, A. & Pöyry, J. 2022. Pölyttäjien kannankehitys, seuranta ja hyönteispölytyksen taloudellinen arvo Suomessa. PÖLYHYÖTY-hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34:2022.
IPBES 2024. Tackle Together Five Interlinked Global Crises in Biodiversity, Water, Food, Health and Climate Change. https://www.ipbes.net/nexus/media-release.
Lehikoinen, A., Aalto, J., Boström, C., Ekroos, J., Herzon, I., Hyytiäinen, K., Häyrynen, S., Jarva, J., Jokimäki, J., Kotiaho, J. S., Kuussaari, M., Kosenius, A.-K., Laine, I., Mykrä, H., Onkila, T., Paloniitty, T., Pappila, M., Silfverberg, O., Sääksjärvi, I.E., Wolff, L.-A. ja Rytteri, S. 2024. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden edistämisen keinot ja hyödyt Suomessa. Luontopaneelin yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 2A/2024.
Oulun yliopisto 2023. Ovatko kimalaiset yhtä eteviä kuin norsut? – Oulun yliopistossa tutkitaan kimalaisten ongelmanratkaisukykyä. Verkkojulkaisu. https://www.oulu.fi/fi/uutiset/ovatko-kimalaiset-yhta-etevia-kuin-norsut-oulun-yliopistossa-tutkitaan-kimalaisten.
Oulun yliopisto 2024. Kimalaiset rakentavat legopalikoilla tiedettä ja tunnistavat tiimityön arvon. Verkkojulkaisu. https://www.oulu.fi/fi/uutiset/kimalaiset-rakentavat-legopalikoilla-tiedetta-ja-tunnistavat-tiimityon-arvon.
Sanchez-Bayo F., A.G. Wyckhuys K. 2019. Worldwide decline of the entomofauna: A review of its drivers. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006320718313636.
World Economic Forum 2020. Nature Risk Rising: Why the Crisis Engulfing Nature Matters for Business and the Economy. https://www3.weforum.org/docs/WEF_New_Nature_Economy_Report_2020.pdf.