
Savonia-artikkeli Pro: Kuka auttaa, kun maahanmuuttaja jää palveluiden väliin?
Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista.
This work is licensed under CC BY-SA 4.0
Mitä tapahtuu, kun ihminen tarvitsee mielenterveyden tukea, mutta ei tiedä, mistä sitä pitäisi hakea? Entä silloin, kun hänet ohjataan palvelusta toiseen, mutta kukaan ei varmista, että hän todella pääsee tarvitsemansa avun piiriin?
Suomessa mielenterveyden tukemiseen on tarjolla erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita sekä järjestöjen ja yhdistysten toimintaa. On kuitenkin havaittu, että maahanmuuttajat käyttävät mielenterveyspalveluita vähemmän kuin Suomessa syntynyt väestö, vaikka vähäisempi palveluiden käyttö ei välttämättä tarkoita vähäisempää tuen tarvetta (Kieseppä ym. 2020, 487; Castaneda ym. 2020, 13–14).
Palveluiden olemassaolo ei siis yksin takaa niiden saavutettavuutta. Erityisesti maahanmuuttajataustaisille henkilöille palvelujärjestelmän monimutkaisuus, kielivaikeudet ja puutteellinen tieto tukimahdollisuuksista voivat muodostaa esteitä avun saamiselle.
Tämä artikkeli perustuu Puurosen (2026) tekemään YAMK-opinnäytetyöhön, jossa tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten henkilöiden mielenterveys- ja hyvinvointipalveluiden saavutettavuutta sekä yhdistysten ja palveluntarjoajien yhteistyön kehittämismahdollisuuksia Pohjois-Savossa. Opinnäytetyön tuloksena syntyi käytännönläheinen yhteistyömalli, jonka avulla voidaan vahvistaa palveluiden saavutettavuutta ja tuen jatkuvuutta.
Palvelu voi olla olemassa, mutta silti vaikeasti saavutettavissa
Puurosen (2026) opinnäytetyössä kerättiin kyselyaineisto kolmelta kohderyhmältä: maahanmuuttajataustaisilta henkilöiltä (n = 43), yhdistysten edustajilta (n = 4) ja palveluntarjoajien edustajilta (n = 7). Tulokset osoittivat, että palveluiden saavutettavuuteen liittyvät kokemukset vaihtelevat. Osa vastaajista oli löytänyt tarvitsemansa palvelut ja saanut apua sujuvasti. Toiset puolestaan kuvasivat vaikeuksia palvelutiedon löytämisessä, yhteyden ottamisessa ja palveluihin hakeutumisessa.
Puurosen (2026) tuloksissa haasteellisina tilanteina kuvattiin esimerkiksi puhelinasiointia, sähköisten palveluiden käyttöä, kielivaikeuksia ja epäselvyyttä siitä, mistä apua pitäisi hakea. Myös pitkät odotusajat vaikeuttivat palveluihin pääsyä. Kansainvälisesti Bilican ym. (2025, 5–6) ovat tunnistaneet samankaltaisia mielenterveyspalveluihin hakeutumisen haasteita kuten kieli- ja kommunikaatioesteet, stigma, kulttuuriset tekijät sekä palvelujärjestelmän rakenteisiin liittyvät ongelmat.
Tämä herättää kysymyksen siitä, kenelle vastuu palveluiden saavutettavuudesta käytännössä kuuluu. Voidaanko asiakkaalta odottaa kykyä löytää oikea palvelu itsenäisesti, jos palvelujärjestelmä on hänelle vieras eikä yhteistä kieltä aina ole?
Asiakas ei saa kadota palveluiden väliin
Yksi Puurosen (2026) opinnäytetyön keskeisistä havainnoista liittyy palvelupolun jatkuvuuteen. Erityisesti palveluntarjoajien vastauksissa korostui tarve varmistaa, ettei asiakkaan yhteys tukeen katkea hänen siirtyessään palvelusta toiseen.
”Asiakkaat eivät ns. katoaisi palveluiden välistä…” (Palveluntarjoajan edustaja)
Vastauksissa ehdotettiin ”saattaen vaihtaen” -periaatteeseen perustuvaa yhteistyötä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, ettei asiakasta ainoastaan kehoteta ottamaan yhteyttä seuraavaan palveluun, vaan siirtymistä tuetaan tarvittaessa konkreettisesti. (Puuronen 2026.)
Erityisen kiinnostava oli Puurosen (2026) vastauksissa esille noussut idea yhdistysten ja palveluntarjoajien yhteistyön kaksisuuntaisuudesta. Yhdistykset voisivat tukea asiakkaita ammatillisiin palveluihin hakeutumisessa, mutta myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista voitaisiin ohjata asiakkaita yhdistysten tarjoaman vertaistuen ja yhteisöllisen toiminnan piiriin.
Puurosen (2026) mukaan yhdistysten tehtävänä ei ole korvata ammatillisia mielenterveyspalveluita tai ottaa vastuuta hoidosta. Niiden vahvuus on mahdollisuudessa tarjota matalan kynnyksen toimintaa, yhteisöllisyyttä ja tukea arkeen. Toimiva yhteistyö voisi yhdistää nämä erilaiset tukimuodot asiakkaan näkökulmasta yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi.
Hyvä yhteistyö ei voi perustua vain yksittäisiin työntekijöihin
Puuronen (2026) tunnisti myös yhdistysten ja palveluntarjoajien yhteistyöhön liittyviä haasteita. Vastaajat nostivat esille muun muassa ajan ja resurssien puutteen, puutteellisen tiedonkulun sekä toimijoiden keskinäisen tuntemuksen vähäisyyden.
”Ammattilaiset eivät tunne toistensa työtä.” (Palveluntarjoajan edustaja)
Puurosen (2026) tuloksissa ilmeni, että jos työntekijä ei tiedä, mitä toinen organisaatio tarjoaa tai kehen siellä voi olla yhteydessä, asiakkaan tarkoituksenmukainen ohjaaminen vaikeutuu. Yhteistyö saattaa myös olla riippuvaista yksittäisten aktiivisten työntekijöiden henkilökohtaisista verkostoista. Vastauksissa yhteistyön kehittämiskeinoiksi ehdotettiin nimettyjä yhteyshenkilöitä, säännöllisiä tapaamisia, palveluiden esittelyjä sekä selkeitä yhteydenpitokäytäntöjä.
Puurosen (2026) mukaan yhteistyön jatkuvuus edellyttää kuitenkin myös johtamista. Organisaatioiden tulee sopia yhteistyön tavoitteista, vastuista ja toimintatavoista sekä varmistaa, että yhteistyölle on riittävät edellytykset. Harkko ym. (2025, 10–11) tutkimuksen mukaan toimintamallien vakiinnuttamista tukevat erityisesti johtamisen sitoutuminen, ennakoiva suunnittelu ja toimintatapojen liittäminen organisaation rakenteisiin.
Yhteistyömalli huomioi samanaikaisesti asiakkaan palvelupolun ja organisaatioiden välisen yhteistyön
Puurosen (2026) saamien tulosten ja opinnäytetyössä esitetyn aikaisemman tutkimustiedon pohjalta muodostettiin viidestä osa-alueesta koostuva yhteistyömalli. Mallissa yhdistyvät matalan kynnyksen tuki, palvelutarpeen tunnistaminen ja palveluohjaus, palveluun saattaminen ja tuen jatkuvuus, toimijoiden välinen vastuunjako sekä yhteistyön johtaminen ja seuranta.

Puurosen (2026) yhteistyömallin lähtökohtana on ajatus siitä, että asiakkaan palvelupolkua ja organisaatioiden välistä yhteistyötä tulee kehittää samanaikaisesti. Asiakkaan näkökulmasta olennaista on avun löytyminen ja tuen jatkuvuus. Organisaatioiden näkökulmasta tämä edellyttää selkeitä rakenteita, vastuita ja yhteisiä toimintatapoja.
Malli ei ole valmis ratkaisu kaikkiin palveluiden saavutettavuuden ongelmiin, vaan ehdotus yhteistyön järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Sen käytännön toimivuutta ei arvioitu opinnäytetyön aikana.
Yhteenvetona voidaan todeta, että mielenterveyden tukemisen näkökulmasta keskeinen kysymys ei ole ainoastaan se, mitä palveluita alueella on tarjolla, vaan myös se, miten ihminen löytää niiden piiriin ja saa tukea silloin, kun hänen tilanteensa edellyttää useamman toimijan yhteistyötä. Palvelupolun ei pitäisi katketa siihen, missä yhden organisaation vastuu päättyy.
Kirjoittajat
Valentina Puuronen, sairaanhoitaja (AMK), sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu. valentinapuuronen@gmail.com
Päivi Tikkanen, erityisasiantuntija, TtT, Savonia-ammattikorkeakoulu. paivi.tikkanen@savonia.fi
Lähteet
Bilican, S., Irfan, M., Cox, A., Salaets, H., Sabbe, M. & Schoenmakers, B. 2025. Access to mental healthcare for refugees, asylum seekers and migrants: an umbrella review of barriers. BMJ Open 15, e096267. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/40484433/. Viitattu 10.11.2026
Castaneda, A., Çilenti, K., Rask, S., Lilja, E., Skogberg, N., Kuusio, H., Salama, E., Lahti, J., Elovainio, M., Suvisaari, J., Koskinen, S. & Koponen, P. 2020. Migrants Are Underrepresented in Mental Health and Rehabilitation Services—Survey and Register-Based Findings of Russian, Somali, and Kurdish Origin Adults in Finland. International Journal of Environmental Research and Public Health 17 (17), 6223.
Harkko, J., Nordquist, H. & Kouvonen, A. 2025. Leadership in sustainment of Individual Placement and Support model: a comparative case study in Finland. BMC Health Services Research 25, artikkeli 334. https://doi.org/10.1186/s12913-025-12495-1. Viitattu 16.11.2026.
Kieseppä, V., Torniainen-Holm, M., Jokela, M., Suvisaari, J., Gissler, M., Markkula, N. & Lehti, V. 2020. Immigrants’ mental health service use compared to that of native Finns: a register study. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology, 55 (4), 487–496. https://doi.org/10.1007/s00127-019-01774-y. Viitattu 11.11.2026.
Puuronen, V. 2026. Yhdistys ja palveluntarjoajat yhteistyössä – toimintamalli maahanmuuttajataustaisten mielenterveyden tukemiseksi Pohjois-Savossa. YAMK-opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu.