Ilmastonmuutos on yhä keskeisempi teema myös sosiaali- ja terveysalalla, sillä sen vaikutukset näkyvät suoraan ihmisten terveydessä. Ilmastonmuutos voi lisätä sairastavuutta ja kuolleisuutta, mikä kasvattaa terveyspalvelujen kuormitusta. Ympäristö- ja ilmastohaittoja vähentämällä voidaan ehkäistä näitä terveyshaittoja, kaventaa terveyseroja sekä ehkäistä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. Ekologinen kestävyys sosiaali- ja terveysalalla tarkoittaa sitä, että kaikessa toiminnassa otetaan huomioon luonnon sietokyky – olipa kyse hoivasta, sairauksien hoidosta tai terveyden edistämisestä. (Pulkki ym. 2023.)

Tämä artikkeli pohjautuu Leinosen (2025) YAMK-opinnäytetyöhön, jossa tarkasteltiin terveysalan kahden eri toimialan tytäryhtiöiden vastuullisuutta. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten vastuullisuus näillä toimialoilla toteutuu ja millä tavoin ne eroavat toisistaan. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena käyttäen sekä yksilöllistä teemahaastattelua että ryhmähaastattelua.

Sosiaalista, taloudellista ja ympäristövastuullisuutta

Vastuullisuus rakentuu kolmen peruspilarin, sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristövastuullisuuden varaan. Kestävä kehitys näkyy sosiaali- ja terveysalalla esimerkiksi siinä, että palveluja tuotetaan niin, että ne turvaavat nykyisten ja tulevien sukupolvien oikeuden hyvään terveyteen ja puhtaaseen ympäristöön. Vastuullisuus ei ole vain yksittäisiä tekoja, vaan osa koko alan toimintakulttuuria.

Sosiaalinen vastuullisuus korostuu erityisesti terveysalalla. Tasa-arvon edistäminen, työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden vahvistaminen sekä asiakastyytyväisyyden varmistaminen ovat konkreettisia esimerkkejä sosiaalisesta vastuullisuudesta. Työntekijöiden jaksaminen on keskeinen vastuullisuuskysymys, sillä työ on usein kuormittavaa. Vastuullinen työnantaja huolehtii työn ja vapaa-ajan tasapainosta sekä turvallisista työolosuhteista.

Taloudellisessa vastuullisuudessa on merkittävänä tekijänä se, millä tavoin organisaatio luo yhteiskuntaan taloudellista hyvinvointia. Yritystoiminnan kannattavuus on edellytys sille, että yritys voi luoda taloudellista hyvinvointia sitä ympäröivälle yhteiskunnalle ja toimia vastuullisesti niin paikallisesti kuin globaalisti. Esimerkiksi erilaisten investointien tai yhteishankkeiden kautta yritys vaikuttaa alueensa kilpailukykyyn ja taloudellisiin edellytyksiin. Ja jo pelkästään maksamalla veroja ja työnantajamaksuja, yritys toteuttaa yritysvastuutaan. (Harmaala & Jallinoja 2012.)

Ympäristövastuullisuus liittyy myös erityisen kiinteästi sosiaali- ja terveysalan arkeen. Esimerkiksi lääkkeet ja kemikaalit voivat olla haitaksi ihmisille ja aiheuttaa ympäristökuormitusta päätyessään vesistöihin tai maaperään. Ne voivat myös aiheuttaa terveyshaittoja alan ammattilaisille. (International Pharmaceutical Federation 2018, Wilding ym. 2018.)

Taloudellinen vastuullisuus ja ympäristövastuullisuus voivat myös tukea toisiaan. Freesen (2024) mukaan vähentynyt resurssien kulutus tarkoittaa usein myös kustannussäästöjä, mikä voi auttaa yritystä parantamaan taloudellista tasapainoaan. Esimerkiksi Leinosen (2025) tutkimista tytäryhtiöistä toisessa reagenssijätteen vähentäminen rasitti sekä ympäristöä vähemmän että toi mukanaan myös säästöjä.

Terveysalan vastuullisuus käytännössä

Viime vuosina sosiaali- ja terveysalalla on alettu kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota vastuullisuuden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Organisaatioiden käyttöön on otettu vastuullisuussuunnitelmia ja raportointikäytäntöjä, joiden avulla toimintaa ohjataan kohti kestävämpiä ratkaisuja.

Säilä (2024) on tutkinut sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden vastuullisuusraportointia ja todennut, että raportoinnin sisältö ja vastuullisen toiminnan painotukset ovat pääosin samankaltaisia eri organisaatioissa. Tulos saa tukea myös Leinosen (2025) tutkimuksesta, jossa sosiaalinen ja taloudellinen vastuullisuus näyttäytyivät molemmissa tytäryhtiöissä hyvin samankaltaisina. Ympäristövaikutuksissa sen sijaan ilmeni merkittäviä eroja. Toisessa tytäryhtiössä kemikaalit, energiankulutus ja jätehuolto olivat keskeisiä ympäristövastuun kulmakiviä, kun taas toisessa, toiminnan erilaisuuden takia, niiden merkitys oli huomattavasti vähäisempi. Tämä teki ympäristövastuullisuudesta konkreettisemman ja monipuolisemman tarkastelun kohteen toisessa tytäryhtiössä.

Vastuullisuussuunnitelmat kaukana konkretiasta

Vastuullisuussuunnitelmia tarkastellessa voidaan havaita, että suurten organisaatioiden vastuullisuussuunnitelmat ja -raportit ovat usein hyvin laaja-alaisia ja yleisluontoisia. Kun siirrytään tarkastelemaan pienempiä yksiköitä, vastuullisuuden toteutumisessa voidaan huomata selkeämpiä eroja, kuten tämän opinnäytetyön tulokset osoittavat. Esimerkiksi Leinosen (2025) tutkimuksessa molemmat tytäryhtiöt pitivät henkilöstön hyvinvointia keskeisenä vastuullisuusteemana, mutta toisessa nousi enemmän esille erilaisia konkreettisia toimenpiteitä, joilla työntekijöiden hyvinvointia tuettiin.

Kannattaakin pohtia, voisiko vastuullisuutta kehittää tehokkaammin, jos vastuullisuussuunnitelmat laadittaisiinkin yksikkökohtaisina? Silloin suunnitelmista tulisi yksityiskohtaisempia ja yksiköihin sovelletumpia. Myös vastuullisuuden jalkauttaminen osaksi arjen toimintaa voisi toteutua paremmin, kun suunnitelmat olisivat konkreettisempia ja niitä olisi työstetty yhdessä osallistaen työskentelyyn koko yksikön henkilöstön.

Kirjoittajat

Meri Leinonen, bioanalyytikko, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen YAMK-opiskelija, Savonia ammattikorkeakoulu

Päivi Tikkanen, erityisasiantuntija, TtT, Savonia-amk, Master School, paivi.tikkanen@savonia.fi

Lähteet

Freese, T., Elzinga, N., Heinemann, M., Lerch, M., Feringa, B. 2024. The relevance of sustainable laboratory practices. RCS Sustainability 2 (5), 1300-1336. https://doi.org/10.1039/d4su00056k

Harmaala, M-M., Jallinoja, N. 2012. Yritysvastuu ja menestyvä liiketoiminta. Alma Talent. E-kirja. Viitattu 1.5.2024

International Pharmaceutical Federation 2018. Green pharmacy practice: Taking responsibility for the environmental impact of medicines. The Hague, the Netherlands: FIP. Verkkojulkaisu. https://www.fip.org/file/1535 Viitattu 9.5.2025

Leinonen, M. 2025. Vastuullisuus terveysalan tytäryhtiöissä – Kestävän kehityksen kartoittaminen ja vertailu tytäryhtiöiden välillä. YAMK-opinnäytetyö, Savoni-ammattikorkeakoulu.

Pulkki, J., Wul, P., Iivonen, S., Alanko, L., Alhola, K., Oona F., Hiilamo, H., Meriläinen, P., Nissinen, A., Savolainen, H., Suomalainen, E., Setälä, L. 2023. Ekologisesti kestävä sosiaali- ja terveydenhuolto. Selvitys kansallisesta tavoitteesta ja ohjausmekanismeista.

Säilä, N. 2024. Vastuullisuus ja vastuullisuusraportointi terveydenhuollossa. Pro gradu -tutkielma. Hallintotieteiden maisteriohjelma, johtamisen akateeminen yksikkö. Vaasan yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042321294 Viitattu 9.5.2025

Wilding, B., Curtis, K., Welker-Hood, K. 2018. Hazardous Chemicals in Health Care. A Snapshot of Chemicals in Doctors and Nurses. Physicians for Social Responsibility. Verkkojulkaisu. https://psr.org/wp-content/uploads/2018/05/hazardous-chemicals-in-health-care.pdf Viitattu 9.5.2025